Mietittekö lapsenne turvallisuutta ja pärjäämistä päivähoidossa?

Vierailija:

Vai pystyttekö olemaan luottavaisin mielin?

Onko hoito pph vai päiväkoti?

Kauanko lapsenne on ollut hoidossa?

MInkäikäinen lapsenne on?

Mitä pelkäätte eniten?

turvallisin mielin. Lapseni on ihanalla pph:lla, ollut jo yli 2 vuotta. Lapsi 3,5v. En tiedä mitä pelkäisin eniten - ehkä jotain että hoitajalle sattuu jotain ja pienet lapset ovat keskenään eivätkä osaa hakea apua (saa ulko-ovea auki tms.). Yksikään ei varmasti osaisi soittaa, omani on vanhin hoitolapsista.

Jos ajattelen asiaa, pelkään kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen tapahtuvan lapsilleni. Mutta olemme mieheni kanssa aika tarkkoja lasten suhteen (kolme lasta). Joskus olemme puhuneet, että olemmeko liian huolehtivaisia, mutta sitten olemme todenneet, että meidän tehtävä on pitää lapset hengissä.

Nuorimmainen on nyt päiväkodissa ja se on syrjemmällä keskustasta, vähän kuin " maalla" . Koko piha kauttaaltaan aidattu ja porteissa kaksoissalvat. Vaarapaikkoja en sinänsä keksi. Tietysti lapsi voi vaikka keinusta tippua, mutta näillehän ei voi mitään. Päiväkotiin olen ilmoittanut, että uimaan lapsemme ei pääse (koska en usko, että siellä altaan täydeltä lapsia ei pysty kukaan vahtimaan, kaikki märät päät näyttää samanlaisilta, miten voi hoitajat pysyä laskuissa missä ne oman ryhmän lapset ovat) ja että jos tehdään joku retki, niin bussissa on oltava turvavyöt lapsille, muuten tyttö ei mukaan lähde.

On vain toivottava ettei mitään tapahdu. Mutta olisipa ihana elää siten, ettei aina vaan kelaa juttuja mitä lapsille VOISI tapahtua. Siinä kuluu vaan turhaa energiaa ja masentaa.

Pikkumoka voi tarkoittaa ambulanssikeikkaa kun lapsi on allerginen. Vaikka kuinka varmistan, että ohjeet ovat kaikkien tiedossa, en luota kuin tuttuihin hoitajiin.

Poikani on ollut tosin hoidossa (pph) vasta kuukausia, vieläkin kai minulla joku kriisi päällä. Ei ollenkaan yhtä paha kuin ihan aluksi. Pelkään karkaamista ja hoitajan valvovan silmän herpaantumista " väärällä hetkellä" . Pelkän huolimattomuudesta johtuvaa onnettomuutta. Pelkäsin siis jo ennen tätä hukkumisonnettomuutta. Minusta turvallisuuden eteen ei tehdä hoitopaikassa kaikkea, ja se kai minua häiritsee.



Luotan täysin siihen, että perushoito on tällä pph:lla erinomaista ja syliä saa paljon. Tulen hyvin juttuun hänen kanssaan, ja tiedän hänen olevan lapsille hyvä. Tiedän että poikani pärjää toisten lasten kanssa, koska on mielestäni vahva luonne.

Paikka on päiväkoti. Ovat ollet siellä elokuusta asti. Syy: molemmat eritysilapsia ja erityisryhmässä. Nuoremmalla lapsella (4v) on vaikea kielenkehityshäiriö ja autistisia piiretitä. Hän ei puhu tai reagoi mitenkään, eikä vastaa jos esim. hänen nimeään huudetaan. Hän karkailee. On motorisesti erittäin ketterä ja hyvä hoksaamaan mistä voisi karata. Oli ollut viikon päiväkodissa kun löytyi päiväkodin aitojen ulkopuolelta juoksemasta kohti liikennepuistoa, joka on päiväkodin takana. Tästä syystä hommattiin 8 hengen pienryhmään hänelle vielä henkilöohtainen avustaja.



Mielestäni " pelkoni" on ihan aiheellinen ja realistinen.

Pärjäämistä mietin joskus. Lähinnä, että miten pärjää toisten lasten kanssa.



Hoitopaikka on ryhmäperhepäiväkoti (10 lasta 3 hoitajaa). Lapsi ollut samassa paikassa hoidossa 3 vuotta. Lapsen ikä on 5v.



Eniten pelkään sitä, että lasta kiusattaisiin tai että hän ei saisi kavereita. Toisaalta pelkään myös sitä, ettei itse kiusaisi muita eikä sen takia saisi kavereita. Vähän pelkään myös sitä, ettei hän saa ilmaistuksi hoitajille omia ajatuksiaan, vaikkapa siksi, että hoitajilla on kiire eivätkä huomaa lapsen asiaa.



Nämä pelot ovat kuitenkin pieniä. Minä ja lapsi tykkäämme hoitopaikasta tosi paljon. Hoitajat ovat aivan huippuja. Vain yksi on sellainen, josta en pidä niin paljon, mutta varmasti ihan kelpo hoitaja hänkin - olemme kai vain eri aaltopituudella.

mutta eipä ole portaissa mitään sattunut. Kotonakin voi sattua jotain

Mietin vain, että jos joki on 40 metrin päässä ja lapset saa olla yksin ulkona, mitä sen 17 vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. Lapsilla ollut suojelusenkeli matkassa.

Tämä ei ollut taatusti ensimäinen kerta kun hoitolapset päästettiin yksin ulos.

Vierailija:

Vai pystyttekö olemaan luottavaisin mielin?

Onko hoito pph vai päiväkoti?

Kauanko lapsenne on ollut hoidossa?

MInkäikäinen lapsenne on?

Mitä pelkäätte eniten?

Pelkään, että jotain eilisen kaltaista sattuu, näitä pahoja tilanteita sattuu pph:lle ja pk:ssa (mikä oli sen pienen pojan nimi, joka karkasi pk:sta ja hukkui?) Tuskani on suuri jo näitä minulle tuntemattomia lapsia ajatellessani.

Lapset ovat kotihoidossa, ikää 4v ja 2v. Kotihoidossa varmaan jatkaakin, eilen uhosin miehelle, että kouluikään saakka..

Pelkään, että lapseni ei pärjäisi hoidossa, ja häntä kiusattaisiin. Hän tuntisi olonsa turvattomaksi ja pelokkaaksi. Minua kiusattiin koulussa ja en ole tätä todellakaan unohtanut. Lapseni luonteessa näen samaa, kuin omassani, itse olen hyin herkkä ja arka.

Tällaista täällä, miten muilla?

..eikä hänellä ole minkäänlaista vaarantajua. 2 hoitajaa ja 5 alle 4-vuotiasta on lähdössä, toivottavasti käsiparit riittävät.

Lapset 5,5 ja 4 v., olleet hoidossa kaksi vuotta. On ihanaa kun saa olla päivän rauhallisella mielellä, ovat oikein hyvässä päiväkodissa mukavien lasten ja miellyttävien hoitajien kanssa.

Vierailija:

Vai pystyttekö olemaan luottavaisin mielin?

Onko hoito pph vai päiväkoti?

Kauanko lapsenne on ollut hoidossa?

MInkäikäinen lapsenne on?

Mitä pelkäätte eniten?

Lapsia siis kaksi (4,5 v ja 3 v), ovat päiväkodissa. Nuorempi lapsista on niin hurviton, että ehtii kotonakin vaikka minne. Kolhuja tulee, ja niitä tulee siksi päiväkodissakin. Olen henkisesti varautunut siihen, että jonain päivänä jotain vakavampaa vaan sattuu, joko kotona tai hoidossa.

Toisekseen, lapset olivat aiemmin hoidossa mummoilla, mutta siellä meno oli kyllä vielä lepsumpaa... Eivät juuri katsoneet perään ja kaikkea näytti saavan tehdä. Luotan siis enemmän päiväkodin ihmisiin.

Pelkäsin kaikkea mahdollista. Mutta nyt on pelot haihtuneet kun ovat olleet niin tyytyväisiä ja innokkaita sinne menemään. Olen tutustunut myös henkilökuntaan ja he ovat tarkkaan kertoneet toimintatavoistaan. Olen kamalan tyytyväinen meidän pk:in!

koska pihan lähellä oli vilkas tie ja kerrostalon alakerrassa kun toimi niin pihaa ei ollut mitenkään aidattu.

pikkuhiljaa alkaa äidin " kriisi" helpottamaan ;)

Vastauksia:

Luotan hoitajiin, vaikuttavat mukavilta, niin lapsia kuin vanhempia kohtaan sekä ammattitaitoisilta. Hoitopaikka ja piha turvalliset, kyseessä ryhmäperhepäivähoito, lapset 3v ja kohta 1,5v. Nuorempi tosin ekalla viikolla karkasi ulko-ovesta ;) mutta siitä päätyy ryhmiksen aidatulle pihalle, joten ei ahdista tuokaan. Sen jälkeen on kyllä pysynyt sisäpuolella. Hoitajat sanoivat, että tarvittaessa ovessa on haka, jota voi käyttää, jos juniori innostuu karkailemaan, muttei siis ole ollut ongelmaa.

En tällä hetkellä pelkää mitään hoidon suhteen, ainoastaan toivon, että myös lapset tuntevat olonsa turvalliseksi hoidossa, esikoinen kun tuntuu olevan vähän hukassa siellä omahoitajan kertoman mukaan, mutta oh on kyllä nyt onnistunut saamaan jo vähän mukaan muiden tohinoihin.

Ja viime viikolla esikoinen jo uhkasi minulle suuttuessaan että " meen aina vaan hoitoon, en tule kotiin ollenkaan, Kaisa (hoitotäti) vaan on kiva!" .

Vierailija:

Vai pystyttekö olemaan luottavaisin mielin?

Onko hoito pph vai päiväkoti?

Kauanko lapsenne on ollut hoidossa?

MInkäikäinen lapsenne on?

Mitä pelkäätte eniten?

lapset on 2 ja 4 ja aloittivat päiväkodissa elokuussa. Alussa pelkäsin, että pienempi ei sopeudu ja ikävöi loputtomiin minua ja että isompi ei saa kavereita. Pienempi on sopeutunut pk:iin hyvin ja isompi on saanut paljon kavereita.



Pk on pieni ja turvallinen. Hoitajat on ihania. En yhtään epäile lasteni turvallisuutta. Ennemmin heille voisi sattua jotain minun hoidossani (kotona jyrkät portaat, jalankulkualueella pihassa ajalee piittaamattomia autoilijoita). Parhaani mukaan vahdin lapsia, mutta Pk:ssa on sentää aidattu piha ja useita aikuisia vahtimassa.

Vaikka ryhmässä on neljä hoitajaa (2 lto, 1 pvähoitaja sekä 1 avustaja) tuntuu, etteivät he riitä näille lapsille. Omat lapseni esim. ovat olleet koko syksyn todella pitelemättämiä, mallioppiminen on todella tehokasta, niin hyvässä kuin pahassa.



Viime syksyn aikana olen kaksi kertaa joutunut viemään toisen lapsistani tutkittavaksi lääkärille päiväkodissa sattuneiden haavereiden takia...ensimmäisellä kerralla pojan päässä oli haava, mikä piti paikata (hoitajat eivät tienneet miten oli sattunut, arvalivat vain), toisella kerralla poikaani oli tönäisty, oli lyönyt etuhampaansa tuoliin (tälläkään kertaa eivät hoitajat olleet olleet paikalla, lapset olivat leikkineet keskenään ja tuuppaaja oli " kahden paikkalainen" ), viikko tästä hammastapaturmasta poikani silmäkulma oli auki (tällkään kertaa tädit eivät tienneet mistä oli tullut, lapseni kertoi, että oli lyönyt sen pöytään ulkona).



Kesken vuoden en voi lapsiani laitattaa toiseen ryhmään, mutta olen jo ilmoittanut, että meidän lasten tukilapsina oleminen päättyy, haluan heidät " normaalien" lasten ryhmään. Koulussakaan ei näin montaa ongelmaista lasta laiteta samalle luokalle.

Yritän luottaa, et pph huolehtii ja valvoo ja onneksi mitään ei ole sattunut. Kotonakin voi tai minun kanssani voi sattua mitä vaan ihan yhtälailla. Täytyy vain luottaa, et kaikki menee hyvin. Jos alan märehtimään, et mitä kaikkea voisi sattua niin päähän siinä hajoaa. Toivottavasti pienellä on suojelusenkeli mukana. Aloitti hoidossa 11 kk ikäisenä ja nyt on 3

Asumme pienellä paikkakunnalla. Lapset ovat 3 ja 5v. Päiväkodissa on 21 lasta,6 hoitajaa(jokainen ihania) ja pieni aidattu piha josta on mahdoton päästä " karkuun" . Mitään kiipeilytelineitä ei ole.

Lapset (2v. ja 3½v.) ovat hoidossa aivan ihanalla pph:lla, jolla on aikaa tehdä ja harrastaa lasten kanssa, hän on mukava ja me tulemme hienosti hänen kanssaan toimeen. Koen myös niin, että hän on luotettava.



Silti.

Kyllä minua pelottaa. Lasten hoitoon vieminen oli minulle kova paikka, pelkäsin silloin jo aivan hirveästi - nimenomaan pelkäsin sitä, että siinä on kuitenkin kysymys siitä, että luotat oman kalleimpasi (loppuviimeksi) vieraan ihmisen hoitoon. Vaikka pph (ts. hoitaja) olisi kuinka mukava tahansa (tai pätevä tmv.), ei hän koskaan ole sinun lapsesi isä / äiti, jolla on se palava suojeluvietti omaa lastansa kohtaan. Tämän seikan tiedostaminen kyllä pelottaa!



Onneksi teen sellaista työtä mikä mahdollistaa sen, että lapseni ovat paljon myös kotihoidossa (epäsäännölliset työajat, ja silloin, kun olen kotona, ovat lapset myös kotona minun kanssani).



Suoraan sanoen minua ihmetyttää miten niin harva vanhempi ollenkaan edes miettii tälläisiä asioita - eikö se ole vanhemman tehtävä miettiä oman jälkikasvunsa turvallisuutta, ja tehdä kaikki voitava sen eteen, että he olisivat turvassa?