Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka olet työtön ja aivan yksin. Miten ylläpidät uskoa parempaan tulevaisuuteen?
29.04.2024 |
En uskalla enää edes haaveilla mistään, koska haaveeni eivät tunnu käyvän koskaan toteen. Mitään hyvää ei koskaan tapahdu, ja näin on menty jo vuosia. Vertaistukea samassa tilanteessa olevilta?
Kommentit (19)
En usko.
Oon nykyään vielä pahasti mt-ongelmainen hermoraunio ja lääkäritkin on sitä mieltä, että kuuluisin osastolle. En oikein enää usko, että ikinä kuntoutuisin työkykyiseksi. Ja vaikka kuntoutuisinkin, niin vanhuus tulee silti olemaan ttt:n varassa.
Olis helpompi kaikille jos mua ei olisi täällä kuluttamassa yhteiskunnan varoja turhaan. Lääkäristäkään en kuitenkaan apua saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa, että olette ainakin Vornasta parempia ihmisiä! Ettekä käy edes niin kalliiksi yhteiskunnalle.
Osa ihmisistä on heräämässä ja se on hyvä askel. Ja toivottavasti se jatkuu. Pimeyteen valoa. Ja ehkä on mahdollista keksiä jotain, mikä tuo positiivista kaikille. Eteenpäin pääsyä täällä maan pinnalla tallaillessa. Ja omia suuntia.
Olen sairas ja yksin. Työtönkin olisi parempi, koska silloin olisi sentään ainakin mahdollisuus työllistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyväksynyt sen etten pääse ikinä työelämään joten olen järjestänyt elämääni niin että yritän iloita pienistä asioista kuten siisti tiskipöytä. Nyt säästän rahaa oktaloon jotta elämäni olisi siltä osinkin siedettävää. Tykkään laitella omaa pihaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairas ja yksin. Työtönkin olisi parempi, koska silloin olisi sentään ainakin mahdollisuus työllistyä.
Sama minulla, elän vain päivä kerrallaan, en tee edes suunnitelmia enää. Vaikea sairaus tietää ikuista köyhyyttä, työtön voi sentään päästä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää jaksa pitää.
Välillä on kuin puenen aarteen löytäusi ja kuvittelee, että uskaltaisi myös haaveilla, sitten huomaa et tuuli vei. Hävis. Romahdus. Välillä monta krt päivässä. Ei enää mitään mistä saada apua. Läheiset ei enää jaksa tukea, ja sen ymmärrän. Siksi olis mielummin poissa. Kun herää ja purskahtaa itkuun. Noh, moni pv menee kasaillessa. Tänään, klo 22 kasailen vieläkin aamua varten eli meni sekin. Tosi monta romahdusta mahtui päivään jo. Mut en tiedä, "apua" kuulema saa kun hakee vaan, eli siinäki oon ite epäonnistunut, viallinen potilas kun en kelpaa, vaikka mitä kautta pyytänyt apua.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairas ja yksin. Työtönkin olisi parempi, koska silloin olisi sentään ainakin mahdollisuus työllistyä.
Sama. Joku 30 vuotta pitäis vielä sinnitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaan videopelejä. Jos tarvii käydä jossain julkisessa Prisman vessassa hädällä, en vedä sitä. Yhteiskunta teki tämän minulle, minä teen tämän yhteiskunnalle.
Olisin jo oikeastaan valmis ottamaan sen lopullisen exitin. Ei ole mitään toivoa enää yli 50 vuotiaana työllistyä eikä ole enää mitään mikä pitäisi edes mistään toivoa yllä. Päivät kuluu yksiössä verhot kiinni ja valot poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kovinkaan kummoiset odotukset tulevaisuuden suhteen, köyhänä pysyn ja sairaudet seurana. Yritän kuitenkin ajatella, että asiat voisivat olla vielä huonommin. Jokaisella on omat murheensa kannettavanaan ja on vaikea ymmärtää esim. toisen kipuja jos itsellä ei niitä ole. Tai jos itsellä ei ole mt ongelmia niin onhan se vaikea asettua semmoisen ihmisen tilanteeseen. Voimia meille kaikille kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä koulutusta? Voisiko opiskelun kautta päästä jaloilleen? Sen myötä tulisi ihmisiä, mahdollisuuksia, rutiineja, toivoa.
Ryyppään kunnes heitän lusikan nurkkaan.
Onko elämä niin onnetonta vai ajatteletteko nyt vain niin vapun takia? Itsellä ainakin juhlapyhät tuo tunteet pintaan
Teen töitä pimeesti ja tienaan rahaa. Välillä ostan seksiä nuorilta naisilta kun oikein masentaa. Ei tässä elämässä mitään tavotteita ole.
Up