Miten epäonnistunut mies voisi päästä normaaliin elämään kiinni ja saada normaalien ihmisten hyväksynnän jos lähtökohdat ovat jo huonot?

"'Normaalien' ihmisten hyväksynnällä" voi heittää vesilintua. Tärkeintä on, että olisit itse tyytyväinen.

Älä ole niin armoton itsellesi! Ei sellaista olekaan kuin epäonnistunut mies. Nuorikin olet vielä.

Annan sinulle neuvoja! Pidä itsesi puhtaana, pese hampaat, leikkaa kynnet ja käy suihkussa. Pese vaatteet ja vaihda alusvaatteet. Dödö!

Ole rehellinen, huomaavainen ja ystävällinen. Varsinkin lapsia, naisia ja vanhuksia kohtaan. Avaa ovet, katso silmiin, anna paikkasi heikommille.

Jos haluat kontaktia tyttöön/naiseen niin niin varmasti sellainen sinua varten on jossakin. Ehkä ei kannata tavoitella missityyppejä mutta uskolliselle, vilpittömälle ja omistautuvalle tyypille luulisi olevan kysyntää. Usko itseesi. Miksi pitäisi hankkia yhdentekeviä ja hajouttavia kokemuksia kun yksi nainen voi täyttää paikan sydämessäsi.

Vielä kerran, rakkautta ja hyväksyntää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kolmas mies ;) Toinen mies kirjoitti hyvin. Ihan turhaa hakea kaikilta hyväksyntää. Hyväksyt vaan itsesi sellaisena kuin olet. Jokaisen on tehtävä se itse.

Käytännön karkea esimerkki:

A)menet treffeille ja ilmaiset olevasi luuseri, saat pakit.

B)menet treffeille ja ilmaiset sanattomalla viestinnällä olevasi itsesi hyväksynyt voittaja, niin nainen puhua pälpättää 4 tuntia ja kysyy uusille treffeille. Riittää kun vaan kuuntelet.

Näin se vaan menee ;) Ei ole tuon monimutkaisempaa.

 

Mutta jossain vaiheessa joutuu kai selittämään tilannettaan ja menneisyyttään? Varsinkin jos yrittää saada kavereita, eikä ole ennestään kavereita?

Älä ole itsekeskeinen. Keskity siihen mitä voitte tehdä yhdessä äläkä pelkkään minäminäminään.

Estynyt persoonallisuus? https://www.mielenterveystalo.fi/fi/f606-estynyt-persoonallisuus

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä käynyt niin, ettei kotona olla vaadittu oikeastaan mitään ja olet saanut kaiken valmiina? Jos sinut on kasvatettu laiskaksi, on ihan ymmärrettävää ettei aikuisenakaan osaa tehdä mitään itse. Sinun tulisi hakeutua terapiaan ja yrittää sitä kautta löytää keinoja siihen, kuinka voit itsenäistyä. 

Vähän eri mieltä tästä. Monissa perheissä lapsista saatetaan kasvattaa sinällään ahkeria ja oman osansa tekeviä mutta sosiaalisten taitojen kehittymiseen, itsetunnon vahvistamiseen yms asioihin ei kiinnitetä huomiota lainkaan. Huomasin sen itse kun menin yliopistoon ja useimmat opiskelukaverit olivat sosiaalisesti taitavia ja vahvan itsetunnon omaavia jo nuorena ja uskoisin että se oli hyvin paljon kotikasvatuksen tulosta. Itse olin ahkera ja kova tekemään töitä mutta minulla oli heikko itsetunto ja paljon puutteita sosiaalisessa kanssakäymisessä. Onnekseni tajusin tämän jo silloin parikymppisenä ja sain kelkkaa käännettyä. 

Omat vanhempani ovat pelkän kansakoulun käyneitä ja melko passiivisia, vaikka ihan hyväntahtoisia ihmisiä. He opettivat olemaan ahkera ja monia käytännön asioita mutta "sosiaalisen kasvatuksen" suhteen kotoa ei juuri tullut tukea.

Hyvä aloitus! Täällä toinen samanmoinen mies, mutta ikääkin on jo paljon enemmän. Niin...tilanteesi (tilanteeni) on yllättävän vaikee, koska se tarttee ennen kaikkea ALKUSYSÄYKSEN. "Tyhjästä on paha nyhjästä" niinsanotusti ja toisten elämä ja ns. saavutukset näyttävät hyviltä, mutta heistä kukaan (tai ehkä joku TODELLA harva) on lähtenyt samanlaisista lähtökohdista liikkeelle lopulta ja rakentaneet elämänsä täysin tyhjästä. Eli ilman kavereita, ujoudesta, ikävistä kokemuksista jne jne. Suurin osa on pyörinyt niinku joku lumipallo ja kasvanut koko ajan isommaks ja isommaks. Kavereita ollut, tukiverkkoo, ei oo ujoutta, asioita tapahtuu, ihmisiä tulee....vierivä kivi ei sammaloidu, kun sen elämän on saanu pyörimään.

Mitenkä sen sitten saisi pyörimään sun ja mun tilanteessa. Valitettavasti en tiedä vastausta. Jos tietäsin, kertosin. Oikeastaan ainut mitä tulee mieleen, on sellanen todella suuri ONNI. Tarvitset hirveästi onnea, että löytyy juuri sellainen oikeanlainen, ymmärtäväinen ihminen. Enkä puhu ees mistään suhteesta vaan ihan vaan joku tyyppi elämään, joka laittaa sulle sellasen alkusysäyksen päälle. Onneen voi tietysti vaikuttaa vähän, eli olla mahdollisimman paljon "ihmisten ilmoilla" niinsanotusti. Eikä sen tartte olla ees ihminen, se voi olla vaikka kissa tai koirakin, itse sain lemmikistä todella paljon voimaa ja olipa siinä hyvää jutun juurta ihmistenkin kanssa. Tai voihan se olla harrastuskin tai mikä tahansa sellanen sinun juttusi, mikä saa elämäsi sysättyä uuteen vauhtiin. Ja sitten sitä kautta rupeaa pikkuhiljaa tapahtumaan muitakin asioita. Täysin pysähdyksistä on helvetin vaikee lähtee liikkeelle, mutta jos saa pienen alkuvauhdin, niin kyllä se siitä rupee rullaamaan! Toivoisin kuulevani jonkinlaisia tarinoita sellaisista ihmisistä, jotka ovat kääntäneet tämäntyyppiset vaikeudet edukseen. En oo tainnu koskaan kuulla, mutta ehkä me voitas olla ensimmäiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä tarkoitat loppujen lopuksi sillä, ettet uskalla lähestyä naisia?

 

Aivot lyö jarrua heti kun pitäisi tutustua syvemmin. Normaali keskustelu toimii.

ap

Oletko sitten ollut aidosti kiinnostunut vai et? Jos yrität iskeä sillä ajatuksella et "tässä ois nyt mahdollisuus!" Niin ei se niin toimi. Kiinnostus pitää olla aitoa. Yleensä asiat etenee luonnollisella painollaan. Toinen on sitten vapaa tai et. Tuskin sua lynkataan siksi, että ilmaiset ihastumista. Joillakin ihmisillä voi olla huonoja kokemuksia  takana, joten tymäkkä tyrmäys ei johdu susta vaan heistä.

 

Pelkään epäonnistumisia ja taustani takia pelkään, että kaikki kaatuu siihen kun kukaan ei halua olla epäonnistuneen

Olet mies, saat taatusti monet pakit. Kuuluu pelin henkeen.

Aa niin, lisään vielä että sama juttu kuin työnhaussa, kun ei oo mitään kokemusta. Hakee jonnekin, niin sanotaan: "Sulla ei oo työkokemusta, ei voida ottaa." Hakee joka paikkaan ja kaikissa sanotaan: "Ei oo aiempaa kokemusta, ei voida ottaa". Siinä sitten tulee mieleen se hyvä kysymys, että mistä sitä kokemusta sitten saa muuta kuin töistä, mutta töitä ei saa jos ei oo sitä kokemusta. Sama juttu tässä kavereiden ja "elämän" hankkimisessa. Monesti uusia kavereita ei saa, ellei oo jo aiempaa kokemusta ja kaveripiiriä...mutta ellei kokemusta ole jo ennestään, niin mistä sitä sitten saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä tarkoitat loppujen lopuksi sillä, ettet uskalla lähestyä naisia?

 

Aivot lyö jarrua heti kun pitäisi tutustua syvemmin. Normaali keskustelu toimii.

ap

Oletko sitten ollut aidosti kiinnostunut vai et? Jos yrität iskeä sillä ajatuksella et "tässä ois nyt mahdollisuus!" Niin ei se niin toimi. Kiinnostus pitää olla aitoa. Yleensä asiat etenee luonnollisella painollaan. Toinen on sitten vapaa tai et. Tuskin sua lynkataan siksi, että ilmaiset ihastumista. Joillakin ihmisillä voi olla huonoja kokemuksia  takana, joten tymäkkä tyrmäys ei johdu susta vaan heistä.

 

Pelkään epäonnistumisia ja taustani takia pelkään, että kaikki kaa

Eipä tuollainen kommentti auta mitään 

ap

Jos helpottaa niin Itsellä sama naisten kanssa ja olen 32-vuotias. Kyllä on pikkuhiljaa rupeaa olemaan sujut itsensä kanssa. 

Unohda ne lähtökohdat ja lähde puhtaalta pöydältä rakentamaan.

Ensimmäinen askel on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja antaa itselle anteeksi virheet sekä puhua itselleen lempeästi. Mieti ajatuksiasi itsestäsi niinkuin  puhuisit rakkaillesi. Sitten yllä olikin hyviä ohjeita puhtaudesta ja hyvästä käytöksestä. Siitä se lähtee. 

Mentori olisi tällaisissa tapauksissa hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin lukemisen samantien kun mä näin ton että "miten saada muilta hyväksyntä"

MIks sun täytyy saada muilta hyväksyntä? 

Ainut keneltä sun täytyy saada hyväksyntä oot sä itse. 

 

Mulle on miehenä ainakin ihan sama minkälainen sun tausta on, mitä sä teet, vai teetkö mitään, kunhan sä et ole uhriutuja, yks asia, mitä mä en voi sietää, on uhriutuminen. Mä en oo koskaan tehnyt sitä, vaikka elämä on vieny pahoihin paikkoihin. Se on heikkouden merkki. 

Mut nyt on hyvä tajuta myös se, että omien virheiden ja heikkouksien tiedostaminen ei ole uhriutumista, se on hyvä asia. Mutta niistä jatkuva valittaminen ja muiden hyväksynnän hakeminen on. 

Ala elämään totuudelle ja lähe pienistä asioista rakentamaan itseäs. Lopeta muiden nuoleminen. Kukaan ei tuu sua nostaa mistään, eikä 80% ihmisistä keneltä sä haet

So? 

Mä kerron sulle suuren elämän salaisuuden. Se on aivan sama mitä sä teet, niin AINA löytyy joku jonka mielestä siinä mitä, miten, milloin sä teit ko. jutun on jotain väärää. Ja jos sä et tee sitä juttua, niin sepäs vasta on väärin. 

Tälle voi joku alistua, masentua, syrjäytyä tai muuta vastaavaa tai sitten voi vaan todeta, että vitut ja lopettaa yksinkertaisesti välittäminen etenkin itselle täysin merkityksettömien ihmisten mielipiteistä, arvostelusta ja muusta vastaavasta. 

Kyllä sä vaikutat aika surkealta tapaukselta. En näe sulle paljon mahiksia päästä "normaaliin" elämään kiinni. 

Ei tarvitse olla mikään alfamies - ellei sitten tavoittele niitä kaikkein halutuimpia naisia. Eikä välttämättä sittenkään.

Harrastamisen aloittaminen on varmaan se helpoin startti, etsit jotain kiinnostavaa ja lähdet raakasti vain kokeilemaan. Ei tarvitse olla mikään sulavakäytöksinen teeskentelijä, ihmiset kyllä ajan myötä näkevät millainen olet omana itsenäsi - ja sekin on ajan kanssa kehittyvä ja kehitettävä ominaisuus.

Mutta asioita pitää tehdä, muuten mikään ei muutu.

Olet ilmeisesti koulukiusattu, vai mistä huono itsetuntosi juontaa alkujaan? Kirjoitat kuitenkin hyvin ja älykkäästi, mutta näin vanhempana naisena sanon, että kaikki alkaa itsesi hyväksymisestä. Ei kukaan ,ei rikas ei köyhä, ei kaunis, ei ruma saavuta koskaan kaikkien ihmisten hyväksyntää. Aina joku kadehtii, ihmettelee, käyttäytyy huonosti ja kaikki ei voi ikinä tykätä kaikista. Elä omannäköistäsi elämään ,harrastuksissa ei tarvitse "menestyä", tekee sitä  mikä on itselle mielenkiintoista tekemistä.  Lopulta samanhenkisiä löytyy, vaikkakin sieltä netistä. Perusasiat kuitenkin kuulostaa sinulla olevan jotakuinkin ok, eli todellakaan kaikki toivo ei ole mennyt. Kerron vielä yhden menestystarinan omasta lähipiiristäni. Nuori mies kouluttautui pikkuhiljaa, välillä oli taukoja opiskelussa masennuksen  ja sen kaltaisten ongelmien kanssa, oli vaarassa syrjäytyä, istui myös netissä. Lopulta hänen aivonsa noin 32 v.  ilmeisesti saavuttivat jonkinlaisen aikuisuuden kypsyyden, ja kyllästyi itsekin omaan olemiseensa. Sai lopulta harjoittelupaikan työkkärin kautta, ja on nyt työllistynyt itselleen mieluisalla alalla. Tyttöystävää tai valtavaa kaveriporukkaa ei vieläkään ole, mutta on toipunut masennuksesta ja saamattomuudesta. Meidän sukulaisten mielestä on jo selvästi matkalla parempaan.Mielestäni hän on aivan erinomainen nuorimies, ja olen aivan varma että se elämänkumppanikin (jos niin itse haluaa) vielä löytyy, koska on fiksu ja lempeä luonteeltaan. Muulla ei ole loppupeleissä väliä. Naisille hyvä luonne on ennenkaikkea se tärkein. Ei mikään korskea röyhkimys. Nykynaiset eivät myöskään hae itselleen mitään elättäjää, vaan tasavertaista kumppania.