Suomalaiset entisajan maalaissukujuhlat.

Ruustinna ja vallesmanska paheksuvat kevytkenkäistä postineitiä.

Jos ovat uskossa, niin kaikilla mustat vaatteet, muu on hienostelua. Virsiä veisataan kovaa. Jos ovat maailman lapsia, niin pontikkaa on keitetty ja sahtia pantu, ensimmäinen ilta menee sopuisasti mutta toisena päivänä alkaa tappelu. Molemmissa tapauksissa itse juhlittava uusi ylioppilas livistää kaupunkiin eikä kukaan huomaa, että varsinainen juhlakalu puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ruustinna ja vallesmanska paheksuvat kevytkenkäistä postineitiä.

Tai modernia opettajatarta, joka ei ole ottanut miestä vaivoikseen, joka jatko-opiskelee, matkustelee ja vaikuttaa asioihin! 

Ainakin viinaa pitää olla, vaikka kyllä sitä porukan miehillä autojen takakonteissakin on, ja sieltä käyvät nauttimassa jos ei tarjoilu tarpeeksi pelaa itse juhlatalon puolesta.

90-luvulla isosena pelkät rippijuhlat olivat maaseudulla tapaus. Vasikka ja sika teurastettiin, osa korjasi ladon juhlapaikaksi (ylioppilasjuhlat tulossa?), tupaan tehtiin koivuköynökset ja oven pieliin koivut. Osa jäi yöksi siskonpeteihin ja sauna lämpiämään. Muistan yhdetkin juhlat, kun saapuminen juhlapaikalla virui pitkien välimatkojen vuoksi yli iltakymmeneen. Juhlat olivat ihan täysiä menossa, joku soitti haitaria ja uutta ruokaa kuskattiin pöytään. Saatettiin laulaa virsikin ja Saarenmaan valssi. Päästiin pois yökolmelta, josta oli kirkolle vielä 1,5h matka. 

Talon ehtoinen emäntä on kehottanut juhlaväkeä jo ainakin viisi kertaa ottamaan kahvia mutta kukaan ei halua aloittaa. Katsotaan ahneeksi jos heti ensimmäisellä kehotuksella pöytään käy, kursailuksikin sitä kutsutaan.

Isomummu jaksaa ihmetellä, kun pikku-Pekka on kasvanut komeaksi mieheksi ja saanut valkolakin päähänsä, suvun ainoa. Saattaapa hänestä tulla jonain päivänä vaikka Suomen presidentti.