Miten teillä on toiminut parisuhde, jossa mies on hyvin pienituloinen ja nainen hyvätuloinen?

Hyvin toimii, mies pienipalkkainen lounasravintolan kokki, minä it-alalla. Ei tarvi kenenkään kompensoida mitään, meidän rahat on kaikki yhteisiä eikä tarvi miettiä kuka ne on tienannut. Kotitöitä tehdään tasapuolisesti. 

Ei tulisi mieleenkään kokea työtä tekevää miestä miksikään hyväksikäyttäväksi lokiksi, eikä hänenkään omanarvontunteensa riipu tulojen määrästä. Jotenkin ihan vieras ajattelu tällainen, että ihmiset tuntisivat jotain alemmuudentuntoa, vaikka tekevät ihan kunnollista rehellistä työtä, koska siinä työssä ei ole kovin iso palkka.

Hyvin, koska loppujen lopuksi meillä oli sama tavoite, enkä ollut muutenkaan koskaan ajatellut uraani kuin keinona päästä lopulta elämään sellaista elämää kuin haluan.

Mieheni pyöritti taloutemme suurelta osin uravuosinani oman työnsä ohella eikä koskaan sanonut poikkipuolista sanaa urani seurauksista, vaikkei niistä pitänytkään. Yksi elämämme parhaista päivistä on ollut, kun tulin viimeistä kertaa töistä kotiin esikoisen raskauden lopussa, ja tiedettiin, että tulen olemaan kotona ja ettei mieheni työtilanteella tule olemaan juurikaan väliä, koska säästöt riittävät vuosiksi eteenpäin, vaikkei tekisi päivääkään töitä. Jälkimmäisestä mieheni ei ollut kovin innoissaan, koska on huomattavasti enemmän työihminen kuin minä, mutta tiesin, että tulee selviämää hyvin vähätöisemmät ajat, koska lapsiperheessä riittää hommaa varsinkin, jos toinen vähän laiskottelee ja jättää hommia tekemättä ;). 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuloja pitäisi jotenkin kompensoida?

Aika moni kokee, että jos toinen tuo leivän pöytään niin toinen sitten tuo taas jotain muuta hyvää suhteeseen. Esim hoitaa kotia ja lapsia enemmän.

Meillä mies pienituloinen ja itse hyvätuloinen. Ei vaikuta mihinkään mitään mutta toisaalta emme asu yhdessä niin kumpikin hoitaa omat kotityönsä ja asiansa. Nautimme toistemme seurasta aina kun siltä tuntuu ja asiat ovat todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin on toiminut. Kyllä ennemminkin vaimo hoitaa enemmän kaikkia asioita koska hänellä on siihen aikaa. Vaimoni on miljonääri eikä käy töissä. En kylläkään tiedä olenko itse varsinaisesti pienituloinen kun tienaan n. 8000 €/kk ja kyllä se minun elämäntyyliini riittää.

Et tiedä, oletko pienituloinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin on toiminut. Kyllä ennemminkin vaimo hoitaa enemmän kaikkia asioita koska hänellä on siihen aikaa. Vaimoni on miljonääri eikä käy töissä. En kylläkään tiedä olenko itse varsinaisesti pienituloinen kun tienaan n. 8000 €/kk ja kyllä se minun elämäntyyliini riittää.

Et tiedä, oletko pienituloinen?

Ehkä hän on, vaimoon verrattuna. Onhan suomen köyhätkin varsin rikkaita kun verrataan taala päiväsäsä -köyhiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuloja pitäisi jotenkin kompensoida?

Aika moni kokee, että jos toinen tuo leivän pöytään niin toinen sitten tuo taas jotain muuta hyvää suhteeseen. Esim hoitaa kotia ja lapsia enemmän.

Muuta hyvää? Kuten esim. kodinhoitaja?

Miksi parisuhteen ei voisi perustaa ihan sille että molemmat saa siitä hyvinvointia. Talouden ja kotityöt voi sitten jakaa kuten parhaaksi näkee kompensoimatta mitenkään tai mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuloja pitäisi jotenkin kompensoida?

Aika moni kokee, että jos toinen tuo leivän pöytään niin toinen sitten tuo taas jotain muuta hyvää suhteeseen. Esim hoitaa kotia ja lapsia enemmän.

Muuta hyvää? Kuten esim. kodinhoitaja?

Miksi parisuhteen ei voisi perustaa ihan sille että molemmat saa siitä hyvinvointia. Talouden ja kotityöt voi sitten jakaa kuten parhaaksi näkee kompensoimatta mitenkään tai mitään.

Jos toinen tienaa elannon, tekee kotityöt ja hoitaa lapset, niin riittääkö että se toinen vain hengaa mukana?

Mielenkiintoinen aloitus. Harva pienituloinen nainen miettisi hetkeäkään asiaa. Moni nainen pitää selvänä että miehen tienaamat rahat ovat yhteisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuloja pitäisi jotenkin kompensoida?

Aika moni kokee, että jos toinen tuo leivän pöytään niin toinen sitten tuo taas jotain muuta hyvää suhteeseen. Esim hoitaa kotia ja lapsia enemmän.

Muuta hyvää? Kuten esim. kodinhoitaja?

Miksi parisuhteen ei voisi perustaa ihan sille että molemmat saa siitä hyvinvointia. Talouden ja kotityöt voi sitten jakaa kuten parhaaksi näkee kompensoimatta mitenkään tai mitään.

Jos toinen tienaa elannon, tekee kotityöt ja hoitaa lapset, niin riittääkö että se toinen vain hengaa mukana?

Kannattaa dumppaa mies tuossa tilanteessa ja palkata tilalle joku toyboy.

Mulla on kokemusta vain siitä, kun seurustelin miehen kanssa, joka opiskeli huonopalkkaiseen, huonosti työllistävään ammattiin ja itse opiskelin hyväpalkkaiseen ammattiin. Ei ollut mitään tuloerojakaan vielä, mutta jotain alemmuutta koki jo opiskeluaikana, mikä näkyi siinä, että yritti lytätä minua, haukkui kympintytöksi, arvosteli ihan kummallisia asioita ja jotenkin yritti ns alentaa arvoani. Varmaan selvää, ettei suhde jatkunut pitkään. Nykyisin olen miehen kanssa, joka tienaa varsin hyvin, vaikka ei aivan yhtä hyvin kuin minä. Mutta tällä miehellä onkin itsetunto kohdillaan, niin ei ole ollut ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuloja pitäisi jotenkin kompensoida?

Aika moni kokee, että jos toinen tuo leivän pöytään niin toinen sitten tuo taas jotain muuta hyvää suhteeseen. Esim hoitaa kotia ja lapsia enemmän.

Muuta hyvää? Kuten esim. kodinhoitaja?

Miksi parisuhteen ei voisi perustaa ihan sille että molemmat saa siitä hyvinvointia. Talouden ja kotityöt voi sitten jakaa kuten parhaaksi näkee kompensoimatta mitenkään tai mitään.

Jos toinen tienaa elannon, tekee kotityöt ja hoitaa lapset, niin riittääkö että se toinen vain hengaa mukana?

Se toinen tekee minimipalkalla 10-11 h työpäipää puolipakotettuna ja ei kerkeä osallistua kotitöihin. Eikä niillä ylimääräisillä kympeillä makseta siivoojaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne ei aivan tuo, mies keskituloinen mutta tienaan itse tuplat häneen nähden ja minulla on myös perittyä varallisuutta. Asunto ja auto on käytännössä minun maksamani, maksan myös matkat ja lapsen kustannukset valtaosin.

Mies ei ole kompensoitunut asiaa mitenkään. Suurin osa kotitöistä on silti minulla. Asia kismittää itseäni todella useasti, koska teen myös pidempää työviikkoa. Ei mieheni nyt täysin tyhjäntoimittaja ole, mutta kyllä meillä tästä asiasta riidellään jatkuvasti.Olisin tyytyväinen, jos tekisi edes puolet kotitöistä

Heitä menemään. On ihanaa asua yksin siistissä kodissa, jossa kukaan muu ei ole roskaamassa. 

Ihanaahan tämä on. Jäin viime vuonna kotiin hoitamaan lapsia. Stressi on nollassa ja olen paremmassa kunnossa kuin vuosiin kun ehtii käydä salilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaahan tämä on. Jäin viime vuonna kotiin hoitamaan lapsia. Stressi on nollassa ja olen paremmassa kunnossa kuin vuosiin kun ehtii käydä salilla.

Jatkoa. Ja siis tietenkin hoidan kotia kun en ole töissä. Voin sanoa ettei siivoaminen, lastenhoito eikä ruuan laittaminen todellakaan ole stressaavaa. Olin aiemmin vartijan hommissa ja kiukuttelevan lapsen vieminen eskariin on tuhat kertaa mukavampaa kun känniääliön kanssa painiminen marketin tuulikaapissa. Vaimmo on finanssialalla. Koti-iskäily kunniaan!

Kokemusta on, eikä se kokemus ole hyvä.

Miehen tulot n 20 000 vuodessa, minulla n 100 000 vuodessa. Se vielä menisi, mutta mies ei tee kotitöitä, eikä ole halunnut seksiä useampaan vuoteen. Kaikesta olem puhunut, mutta mikään ei ole auttanut.

Olen jo parin vuoden ajan asettanut itselleni dead linen, että jos ei homma muutu, eroan x mennessä, mutten ole pystynyt tekemään sitä, kun itsetuntoni on ilmeisesti päässyt vaurioitumaan niin pahasti.

N

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on, eikä se kokemus ole hyvä.

Miehen tulot n 20 000 vuodessa, minulla n 100 000 vuodessa. Se vielä menisi, mutta mies ei tee kotitöitä, eikä ole halunnut seksiä useampaan vuoteen. Kaikesta olem puhunut, mutta mikään ei ole auttanut.

Olen jo parin vuoden ajan asettanut itselleni dead linen, että jos ei homma muutu, eroan x mennessä, mutten ole pystynyt tekemään sitä, kun itsetuntoni on ilmeisesti päässyt vaurioitumaan niin pahasti.

N

Mitä ihmettä teet tuollaisella miehellä? 

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on, eikä se kokemus ole hyvä.

Miehen tulot n 20 000 vuodessa, minulla n 100 000 vuodessa. Se vielä menisi, mutta mies ei tee kotitöitä, eikä ole halunnut seksiä useampaan vuoteen. Kaikesta olem puhunut, mutta mikään ei ole auttanut.

Olen jo parin vuoden ajan asettanut itselleni dead linen, että jos ei homma muutu, eroan x mennessä, mutten ole pystynyt tekemään sitä, kun itsetuntoni on ilmeisesti päässyt vaurioitumaan niin pahasti.

N

Miehen pitäisi siis olla koti- ja seksiorja kun tienaa vähemmän?

Ainoa ratkaisu tähän asiaan on sellainen, missä hyväpalkkainen nainen haluaa puolison Sveitsistä, Norjasta tai Luxemburgista, joissa on korkea palkkataso. Pienituloinen mies puolestaan hakee puolison Venäjältä tai Aasiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuloja pitäisi jotenkin kompensoida?

Aika moni kokee, että jos toinen tuo leivän pöytään niin toinen sitten tuo taas jotain muuta hyvää suhteeseen. Esim hoitaa kotia ja lapsia enemmän.

Muuta hyvää? Kuten esim. kodinhoitaja?

Miksi parisuhteen ei voisi perustaa ihan sille että molemmat saa siitä hyvinvointia. Talouden ja kotityöt voi sitten jakaa kuten parhaaksi näkee kompensoimatta mitenkään tai mitään.

Jos toinen tienaa elannon, tekee kotityöt ja hoitaa lapset, niin riittääkö että se toinen vain hengaa mukana?

Minulle parisuhde on ihan jotain muuta kuin hengaamista mukana tai ikuista kiistelyä arjesta. Parisuhteessa ollaan niin kauan kuin toinen rakastaa ja niin kauan kuin siitä saa emotionaalista tukea. Jos se on pelkää kiistelyä siitä kuka mitäkin maksaa tai kuka minkäkin kotityön tekee niin ei se parisuhde toimi vaikka ne olisi jaettu miten tahansa.