Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että ihmiset ikäänkuin "sivuutta minut aina" ja tunnen olevani suurimmaksi osaksi näkymätön?
29.04.2024 |
esimerkkinä, olen ollut nyt puoli vuotta eräässä paikassa töissä. Esimerkkinä: Joku ihminen haluaa alkaa jutella kanssani, sitten jos joku toinen ihminen sattuukin paikalle, niin he unohtavat minun kanssani juttelun ja alkavat jutella vain tuon toisen tyypin kanssa. Ja yhtäkkiä olenkin täysin sivuutettu. Tälläistä samanlaista käytöstä tapahtuu myös kaikissa ryhmissä, kouluissa, yms. Ihmiset voivat kysyä pari kysymystä minusta ja vastaan, mutta sitten he aina alkavatkin jutella jonkun toisen kanssa tai alkavat kaveerata jonkun toisen kanssa. Ja olen aina ystävällinen ja kysyn myös kysymyksiä takaisin heiltä...
Sitten jos on joku porukka niin kukaan ei yleensä katso minua silmiin tai kysy mitään, ja minut ikäänkuin halutaan sivuutta ja unohtaa. Ja en usko olevani hullu tämän tunteen kanssa, koska minulla ei ole koskaan esim ollut aikuisiän ystäviä ja olen jo päälle 30v. Kuulemma todella harvinaista.
Luonteeltani sanoisin olevani ujo, ja hiljainen mutta kuitenkin tunnollinen ja ystävällinen ihmisiä kohtaan. En sitten tiedä onko mulla jotain asperger piirteitä, että ihmiset aistivat outouden?
Kommentit (46)
Minulle käy myös tuota ja esim. sellaista, että muutaman ihmisen kanssa rinnakkain kävellessä minut pikkuhiljaa kiilataan siitä rivistä johonkin ojaan tai ympyrämuodostelmasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ollakin, ei sitä täällä kukaan osaa sanoa sinua tuntematta.
Yleensä kun juttelen ihmisten kanssa,he vaikuttavat tosi kiusaantuneilta jos kyseessä ei ole todella joku vanha ihminen. Yleensä saan kuulla paljon tekosyitä esim "jooh, mun täytyy nyt tästä lähteä asioille" jne. Mutta sitten jos paikalla sattuukin joku toinen ihminen, niin he voivatkin jäädä juttelemaan tuon tyypin kanssa vaikka tunneiksi!
Tunteet aina tarttuvat enemmän tai vähemmän ja ihmiset kokevat jännittämisesi epämukavana ja etteivät itse pysty olemaan rentoja seurassasi/eivät saa luontevaa keskustelua aikaan kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet aina tarttuvat enemmän tai vähemmän ja ihmiset kokevat jännittämisesi epämukavana ja etteivät itse pysty olemaan rentoja seurassasi/eivät saa luontevaa keskustelua aikaan kanssasi.
Eli en voi koskaan saada ihmissuhteita, koska olen syntynyt jännittäjäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ihmiset ikävä kyllä pitää ujoja automaattisesti vähän mitättömyyksinä. Ujo olen itsekin ja tuttua varsinkin nuoruudesta
Joissain paikoissa on ne sisäpiirit ja sisäpiiriläisten hiekkalaatikkoleikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Myöskään nimeäni ei usein muisteta ja saattaa käydä niin, että kaikkia muita informoidaan jostain asiasta, paitsi minua. Seuraani ei hakeuduta ja olen tajunnut vasta aikuisena että joitain ihmisiä ihan oikeasti lähestytään ja näiden kanssa yritetään kaveerata. Ajatus siitä että joku uusi ihminen esim. kysyisi numeroni ja alkaisi puhumaan minulle itsenäisesti on outo, miettisin että onko tämä joku etäinen sukulainen jota en nyt tunnista vai huijaus.
Epävarmuus, tavallaan persoonattomuus, flegmaattisuus eivät vaan vedä ihmisiä puoleensa päin vastoin. Ikävä noidankehä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on. Mulla on todennäköisesti jotain asperger-tyyppistä, varmaan selittyy sillä. Harmittaa eniten siksi kun tiedän etten oikein pysty muuksikaan muuttumaan, joten tähän on tyytyminen.
Taidat olla passiivinen etkä tee aloitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus, tavallaan persoonattomuus, flegmaattisuus eivät vaan vedä ihmisiä puoleensa päin vastoin. Ikävä noidankehä.
Eikö hiljaisella muka voi olla hyvä persoonallisuus? Vai pitääkö olla aina vain huutava ihminen?
Jos pyrit vaikka vaan alitajuisestikin sulautumaan seinään (kehonkieli, äänenpainot) niin sinun kyllä annetaan sulautua seinään aivan varmasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut netistä, että arperger naisilla on vaikeuksia ihmisuhteissa toisten naisten kanssa. En tiedä mistä johtuu. Itselläni on aina naisten ollessa lähettyvillä uhkaava olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus, tavallaan persoonattomuus, flegmaattisuus eivät vaan vedä ihmisiä puoleensa päin vastoin. Ikävä noidankehä.
Eikö hiljaisella muka voi olla hyvä persoonallisuus? Vai pitääkö olla aina vain huutava ihminen?
Miksi intät vastaan? Nämähän on kaikki tuntemattomien ihmisten tuntemattomasta ihmisestä tekemiä arvailuja vaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset ikävä kyllä pitää ujoja automaattisesti vähän mitättömyyksinä. Ujo olen itsekin ja tuttua varsinkin nuoruudesta
Ei se sitä ole, että ujoa pidettäisiin yhtään huonompana ihmisenä.Sellaisen kanssa on vain vaikea saada juttua aikaiseksi.Se tuntuu väkinäiseltä.
Toinen voi saada helpostikin vaikutelman, ettei tämä ujo halua edes keskustella.Joten on parempi antaa olla rauhassa.
Joskus ujoa voidaan erehtyä luulemaan myös ylpeäksi.
Minuakin on luultu ylpeäksi, vaikka en todellakaan ole,paremminkin päinvastoin. Kaveri on kertonut ensivaikutelmansa minusta.
Voin sanoa että et ole ainut joka tuntee näin ja jolle on käynyt näin.
Olen joskus ollut työharjoittelussa kun opiskelin ja työpaikkaohjaaja oli tosi mukava ja sen kanssa juttelin ja hän katsoi silmiin aina kun puhuin mutta sitten muutamia kertoja kun juteltiin tämän työpaikkaohjaajan kanssa käytävällä niin ohi välillä kulki ehkä ainakin yksi henkilökunnan tyyppi joka ei katsonut mua ollenkaan silmiin kun hän tuli meidän luokse ja keskusteli työpaikkaohjaajan kanssa. Olin kuin näkymätön. Sitten yks toinen juttu tässä samassa paikassa ja kun pyysin tätä samaa henkilöä avaamaan oven kun se oli lukossa niin hän ei katsonut silmiin ollenkaan ja avasi vaan oven, ehkä sanoi jotain. Tuli kyllä outo olo.
Ei sinua kukaan sivuuta mutta tyypillisenä naisena haluaisit olla kaiken aikaa kaiken huomion keskipiste niin sinä et edes huomaa muita niin niitä hetkiä milloin et ole se huomion keskipiste
Vierailija kirjoitti:
Ei sinua kukaan sivuuta mutta tyypillisenä naisena haluaisit olla kaiken aikaa kaiken huomion keskipiste niin sinä et edes huomaa muita niin niitä hetkiä milloin et ole se huomion keskipiste
Mistä päättelet että ap on nainen?
Voi ollakin, ei sitä täällä kukaan osaa sanoa sinua tuntematta.