Uusperheistä tuli mieleen tuolta toisesta ketjusta

tämä tuo tasa arvoisuutta. Useimissa perheissä on myös etälapsia joille maksetaan elatusta ja sitten ei olekkaan varaa muuhun extraa mitä taas lähilapset saa. Esim. me emme voi ottaa etälasta mukaan ulkomaille koska meillä ei ole varaa elatusavun lisäksi tähän. Tai kyllä se eriarvoisuus näkyy ihan kaikessa. Meillä lähilapset ovat pienempiä ja siksi saavat myös enemmän huomiota koska eivät pärjää ilman apua ja etälapsi joutuu " kärsimään" . Lähilapsille ostetaan enemmän vaatteita, leluja yms. koska etälapsen äitikin kai? ostaa.

Tämä on ihan selviö. Mutta ei se sitä tarkoita, ettei nämä " etä" -lapset olisi kuitenkin etävanhemmalle ihan yhtä tärkeitä kuin tämmöinen " lähi" -lapsi.

Tällä hetkellä hänen elinkustannuksensa hoituvat pääosin meidän varoillamme. Lapsen äiti ei asu lapsen kanssa.

Vierailija:

Tämä on ihan selviö. Mutta ei se sitä tarkoita, ettei nämä " etä" -lapset olisi kuitenkin etävanhemmalle ihan yhtä tärkeitä kuin tämmöinen " lähi" -lapsi.

Tätä ajatusta minäkin peräsin. Ja myös sitä, että eikö isä-/äitipuolena voisi kiintyä lapseen ja kohdella häntä samoin tavoin kuin biologisesti omiansa?

myös uusioperhe! Kolme lasta edellisestä avioliitostani asuvat meidän kanssa=" lähilapsia" . Kaksi lasta mieheni edellisestä liitosta joka toinen viikonloppu meillä=" etälapsia" . Yhteinen lapsi tulossa.. On välillä hankalaa, kun pitäisi tasa-arvon säilyä, siltikin nämä lähilapset saavat tietenkin enemmän vaatteita, tavaroita, sillä he ovat jatkuvasti täällä ja etälapsilla koti ja tavarat myös äitinsä luona. Sovussa ollaan kuitenkin näistä toistaiseksi selvitty. Emmehän me voi näiden etälasten ollessa äidillään elää tekemättä mitään ja olla käymättä missään, etteivät he vaan jää paitsi mistään. He saavat varmasti kokemuksia ja elämyksiä myös äitinsä kanssa. Kävimme tästä vuosi sitten keskustelun mieheni kanssa, joka ymmärsi asian pointin. Toki haluamme ja yritämme antaa näille etälapsille myös kaikkemme ja pidämme lapsia tasa-arvoisina ja rakastamme niitä kaikkia. Tilannetta vaikeuttaa se, että mieheni edellinen vaimo on kovin hankala, ei kai tahdo hyväksyä uutta perhettämme ja tekee mielestäni välillä kaikkensaq aiheuttaakseen meille mielipahaa ja harmeja. Ei esim. laita lapsille hheidän tänne tullessaan mitään vaatteita mukaan vaan me olemme joutuneet ostamaan heille kaikki vaatteet tänne. Siis he tulevat vain päällään olevat vaatteet päällä ja viimeksi tytöllä ei ollut edes ulkohousuja, pelkät farkut, joten eikun housukauppaan.. En toki väitä, etteikö meilläkin olisi välillä yhteen törmäyksiä ja kinoja, tottakai sillä isoa " jengiä" pyöritämme, mutta mukavaa meillä on aina yhdessä..

Lapsesi joilla on etäisä saavat enemmän lahjoja jouluna ja synttäreinä. Jos ostatte kaikille tasapuolisesti saman määrään, saavat nämä lapset joilla on eri isä myös lahjoja isältään ja isänpuolen suvulta. Tai lomat: ehkä isä haluaa viedä lapsiaa lomille jollaisia ette voi muille lapsille tarjota. Miehsi lapsi se vasta rukka on kun ei edes ole äitiä. Voi tuntea olevansa vähempi arvoinen kun et ole hänen oikea äiti yms. Uusperheissä ei täydelliseen tasa arvoon päästä ja se täytyy vain hyväksyä. Kaikki ei voi saada yhtä paljon ja samaa. Toiset saa enemmän tavaraa, kokemuksia yms. kuin toiset.

kiintynyt nykyisin jo ex-mieheni lapseen, hänen edellisestä liitosta... Tämä lapsi käy minun ja sisarpuoltensa luona säännöllisesti, vaikka isänsä ei enään asukkaan täällä...

Lasteni isä ei maksa elatusmaksuja eikä ostele lahjoja. Vanhempansa eivät myöskään osallistu. Eli nykyinen mieheni on minun kanssani se lapsista huolehtija.



Mieheni tyttärellä on äiti... joka on dumbannut lapsen isoäidille. Siksi olemmekin aloittaneet prosessin tyttären muutosta meille. Minulle lapsi on oma siinä kuin minun biologiset lapseni ovat omia miehelleni.



Eli joiltain osinhan elämämme on helpompaa: meiltä puuttuvat erimielisyydet etävanhempien kanssa tyystin, koska lasteni isä ei pidä yhteyttä lapsiinsa ja mieheni tyttären äiti on myös poissa kuvioista.

niin lapselle olisi kaikista yksinkertaisinta, kivointa ja helppoa, jos hänen vanhempansa asuisivat yhdessä suht ok liitossa. Etälapsi ei saa viettää normaalia arkea toisen vanhempansa kanssa. Uusperheessä liiton " yhteiset" lapset ovat lähtökohtaisesti etuoikeutetussa asemassa, koska saavat viettää arkea omien vanhempiensa kanssa koko ajan. Tämä on se peruseriarvoisuus, jonka rinnalla noi " ostetaanko saman verran lahjoja ja pääsekö aina mukaan joka paikkaan" on ihan toisarvoisia.



Aikuiset ovat oman elämänsä herroja ja etsivät omaa onneaan. Lapset on usein noissa kuvioissa aivan statisteja. Sitä en kiellä, etteikö jossain yksittäistapauksissa eronkin jälkeen lasten ja vanhempien suhteet säilyis hyvinä ja uusperhekuvio toimisi, mutta valtaosassa ei näin ole. Lapset joutuu sen kuvion nielemään, tuntupa sitten ihan miltä hyvänsä.

helpolla, ettei tarvitse pitää yhteyttä lasten biologisiin isään/äitiin.. Omaan exääni välit kunnossa, on ymmärtävä ja kaikin puolin ok viikonloppu isä lapsilleen mutta mieheni ex on sitten aivan jotain muuta..

olisi vain näitä vanhan ajan ydin perheitä.. Maailma ei vain ole niin yksinkertainen ja kaunis!

Omalta osaltani pitää kai olla kiitollinenkin. Mutta lapset siinä häviävät.



ap

Veit munat taikinastani :)



ap

Enkä mä myöskä ymmärrä yksinhuoltajia jotka estää toista vanhempaa tapaamasta lasta ihan vaan omasta halustaan!

Sitten se lapsen tulo viikonloppukotiinsa on aina jotenkin erityinen tapaus, joillain hyvässä, joillain valitettavasti pahassa. Normaalia arkea ei ehdi elää joka toinen vkonl. pe klo 18 - su klo 18, noin kärjistetysti. On tosi hyvä, että nykyisin ovat yleistymään päin laajat tapaamiset tai jopa viikko-viikkosysteemi. Olisi varmaan lapsille parasta, jos vanhemmat eläisivät sopuisasti yhdessä, mutta kun tiedetään, että on eroja ja muodostuu uusperheitä, olisi tärkeintä olla moralisoimatta ja miettiä, miten niiden etä-, lähi- ja yhteisten lasten oikeudet vanhempiinsa (ja sisarusten yhteiselo) parhaiten toteutuisi.



Moni uusperheiden arvostelija voisi auttaa tässä ihan jo sillä, ettei lietsoisi ennakkoluuloja, luulisi aina pahinta ja uskoisi, että jos esim. äitipuoli tällä palstalla sanoo, ettei aina jaksa miehensä lasta, hän myös ilman muuta näyttää väsymisensä suoraan tälle lapselle. Suuri osa uusperheistä on " ihan tavallisia perheitä" eikä sosiaalitapauksia, joissa " äidin Jaska" vaihtuu 2 kk:n välein uuteen.

Uusperheen ongelmat ovat toisaalla ja ne ongelmat ovat ihan inhimillisiä, biologisiakin. Biologia on järjestänyt asian niin, että ihminen on valmis mihin tahansa omien lastensa hyvinvoinnin takaamiseksi ja huom. biologisesti omien lasten. Ei sen toisen lapset edellisistä liitoista koskaan yllä samaan ja tästä seuraaa se, että ristiriitatilanteissa suositaan omaa lasta.



Ristiriita voi olla vaikka tavaroiden jako lapsi-iässä, myöhemmin perinnön jako, ristiriitatilanne voi olla ajankäytössä, rakkauden osoittamisen määrässsä, kaikessa. Oma biologinen lapsi menee aina edelle. Tämä on perustavaa laatua oleva ongelma uusperheissä ja sitä ei voida millään keinolla muuttaa, ei vaikka mitä yritettäisiin. Se on asia joka täytyy vain niellä. Lapsiparat, sanon minä. Uuspereen sen hetkisen pariskunnan lapset ovat voittajia ja ne sinun ja minun edellisen suhteen lapset suuria häviäjiä. Lapset myös alitajuisesti tiedostavat tilanteen jo hyvi varjain, vaikka eivät osaa sitä sanoin tai teoin ilmaista. vasta myöhemmin, aikisena, he tajuavat ja yleensä siitä seuraa kriisi.



Tälle biologialle emme mitään mahda, se on aina läsnä uusperheissä ja sen vuoksi ne eivät voi koskaan täysin toimia. Aina on häviäjiä, tmänkaltaista häviämistä tunnetasolla ei ole ydinperheessä, jossa voi toki olla monen muunlaisia ongelmia. Näitä ongelmia ei myöskään ole eroperheen lapsilla. Ongelmat tulevat vasta, kun on sinun, minun ja meidän yhteisiä lapsia.

Meidän uusperheessä on vain minä, mies ja miehen lapsi, eikä tasa-arvo-ongelmia ole. Tai on ehkä sillä tavalla, että mies ja lapsi ovat aina toistensa puolella, kaksi vastaan yksi. Jos olen esimerkiksi miehen kanssa eri mieltä siitä, mennäänkö uimaan vai luistelemaan, mies voittaa joka kerta, koska lapsi haluaa samaa kuin isä. Jos en halua sitä samaa, he menevät kahdestaan ja jättävät minut kotiin.

Kirjoitta 20:n tavoin, uskon, että ongelmat tulevat, vasta kun on sinun/minun ja yhteisiä lapsia, silloin homma räjähtää käsiin. Siinäkään tapauksessa, että on molemmilla edellisistä liitoista lapsia, mutta ei uudesta liitosta yhteisiä, uusia lapsia, niin uskon homman toimivan. Mutta sitten kun on osa yhteisiä ja osa ei, niin siinäpä pulma.



21, onnea teidän perheelle.