Ahdistaa, painaa ja puristaa¿

Puolitoistavuotta yritystä=yksi keskeytynyt keskenmeno ja yksi kohdunulkoinen.

Ensimmästä pienokaista toivoen siis.

Kyllä ne menkat joka kuukausi vetää totiseksi.

Eipä kamalasti varmaan teitäkään lohduta, että yksi vuosi on oikeasti normaali aika raskautumista odotellessa.

Monille vain se tuntuu tapahtuvan kun pesee vaikka kalsarit samassa koneessa. Meitä aina vain taputetaan selkään, että sä sentään tulet raskaaksi. Vitunko väliä sillä on että vuosi tolkulla laitat alkuun jotain mikä aina kuolee?



Välillä on tosi katkera olo ja ahdistaa ajatuksetkin, nyt olen tainnut luovuttaa. Käyn kyllä klinikalla koko ajan tutkimuksissa etsimässä syitä, mies on todettu priimaksi.

Olen jo ruvennut ajattelemaan vuoden päähän, ilman lasta/raskautta.

Melkein kirjoitin, että se tuntuu raastavalta, mutta itseasiassa juuri nyt en tunne mitään.



Vajaa viikko menkkojen alkuun, käytiin siis viikko sitten ultrassa ja munis oli iso ja irtoomassa lähihetkinä, joka päivä ollaan pupuiltu ja tosiaan tässä kuussa ajoitus ei ole voinut olla pielessä.

Parina iltana on alavatsassa ollut tuttu nippailu, mutta rrinnoissa ei tunnu mitään, ei edes normaaleja menkka turvotuksia.

Molemmissa raskauksissa nännit on kipeytyneet oviksen aikoihin tosissaan ja olleet sitä raskauden loppumiseen saakka.

Sanotaan näin, että toiveita en elättele itessäni enää, uskon raskauteen ja äitiyteen sillä hetkellä, kun saan itkevän, elävän pienen ihmisen rinnalleni synnytyssairaalassa.

Sydämestäni toivon kaikille " yrittelijöille" luojan lykkyä, joko raskautumisessa tai nöyrtymisessä lapsettomuuteen.



Lisäys: On myös paljon ihmisiä jotka on todella monia vuosia käynyt rankkojakin hoitoja ja lopulta raskautuneet " luomuna" , joten taakan alle lannistuneita sanojani ei kannata ottaa kiveen kirjoitettuina.

Meillä on isot lapset 12 ja 7,5 vuotiaat..kolmatta kerettiin kuumeilla ja toivoa 3,5 vuotta nyt olen rv 10+3, joka mielestämme on melkoinen ihme..



Molemmat lapset ovat tulleet suht helposti ja siksi sainki lääkäreiltä ihme palautteita ku otin heihin yhteyttä ja hyppäsin siellä ku heidän mielestään se on vähän outoa ku ei sitä kolmatta alkanut kuulumaan..kuukautisetki päätivät jäädä pois tai kierto heitteli 22-100 ja ikää mulla on 30 eli ei sen puolesta ole vaihdevuosi-ongelmiakaan..



Syksyllä aloin olla jo TODELLA masentunut itkin, olin tosi väsynyt ja erittäin kärtyinen ja pikku hiljaa olin jo tavallaan luovuttanut sen että meidän perhe jää nelihenkiseksi. Asiaa ei tietenkää helpottanu yhtään se ku monet läheiset olivat raskaana. Ruvettiin puhumaan koiran laittamisesta ja lomalle menosta eli kaikkea muuta paitsi raskautumista...ja pääsin jopa hoitojonoonki ku oli kaikenlaisia ongelmia näiden naisjuttujen kans.. ennen joulua kuin ihmeen kaupalla tein (varmaan tuhannen) raskaustestin ja se olikin plussaa..



Eli yritän sanoa ettei kannata koskaan luovuttaa tai minähän periaatteessa jo mielessäni luovutin niin meillä " tärppäs" , mulla tais tarvita mieli jotakin muuta miettimistä tai niin olen itse nyt jälkeen päin sitä niin miettinyt. Minulla nämä " tekohommat" painoittuivat vain kierron loppuun ja siihen tuleeko menkat vai ei eli meidän pöllyttelyt vain paranivat mitä pitemmälle mentiin..:)



Anteeksi tuli aika sekavaa tekstiä mutta toivottavasti jotain tästä irtoaa. Toivonki sulle ihanaa kevättä ja oikein paljon lempeitä plussatuulia, toivottavasti teilläkin " tärppää" sillä lapset ovat kyllä ihana lahja!

...alkaa myös yk 8. Vielä en ole kovin masentunut, koska tiedän että aikaa voi mennä kauankin ilman että olisi mtn " vikaa" . Esikoista yritettiin vuosi ja päättyi keskenmenoon, sen jälkeen tärppäsi heti uudelleen. Kuopuksessa meni vain neljä kiertoa, josta tosiaan yllätyin.



Onhan se kyllä ahdistavaa, kun monet vahingossakin/tarkoituksetta tulevat raskaaksi jopa " touhutipoista" -tyyliin ja kaikenlisäksi tehdään abortteja jne. Tietysti jokaisen omia asioita, mutta kuitenkin...



Tämä ei varmaan paljon auttanut, mutta tärppituulia lähettelen~~~~+

Ei kai tässä tosiaankaan pitäs masentuu, mut tulee välillä niitä päiviä.

Tuska olis varmasti vielä kovempi, jos ei olis jo lasta. Tsemppiä myös teille muille yritykseen ja toivotaan, että nuo keskenmenot kiertävät kaukaa!

Joka ikinen kuukausi käydään sama itku, katkeruus, toivottomuus ja raivo läpi.

Yritys alkoi toukokuussa. Minusta jos olisi ollut kiinni niin paljon aikaisemminkin oltaisiin voitu jättää ehkäisy pois, mutta kun mies oli sitä mieltä, että lapsi tulee sitten heti ekasta kerrasta. Se hyvä puoli tässä odotuksen odottelussa on ollut, että ei ehkä kumppanikaan pidä enää kaikkea niin itsestäänselvyytenä!

Yksi keskenmeno ollaan koettu, että jotakin toivoa on. Mutta toisaalta tiedän senkin, että vanhempani ovat minua tehneet aikanaan 10 vuotta.



Yhtään ei auta se, että ystävät käskee olla stressaamatta asiasta ja lopettamaan tikuttelut ym. Tekisi niillekin mieli sanoa niin pahasti. Helvettiäkös ne ihmiset, joilla raskaus alkaa heti tiedä mitään siitä mitä on lapsen kaipuu. Herääpä vaan sellainenkin kysymys katkerassa mielessäni, että osaavatko arvostaakkaan lapsiaan niin paljon kuin ne jotka sitä lasta tekemällä joutuvat tekemään. Jotenkin tuntuu, että yleinen asenne on se, että lapsen syntymä kuukaudetkin voidaan suunnitella etukäteen ja kaikki menee raskauden suhteen mallikkaasti alusta loppuun.



Isosti halaan täältä teitä kaikkia ja valan uskoa teidän toivottomaan oloon. Kai meidänkin katkerat sielumme saa joskus parhaan palkkion ja saamme kaipaamamme lapsen.

Itselleni toivoisin edes sitä ensimmäistä.

mutta haluaisin kuitenkin kertoa että minulla on 1.5v tyttö ja 4.5kk poika. Sain alkuraskuden keskenmenon joulukuun 2pv ja olin rv 6-7. Sen jälkeen on tullut 1 menkat ja vauvakuume on suuri. Pystyn vain kuvittelemaan teidän kauan vauva halunneille mikä tuska teillä on sisällä taakkananne. Kun ne tädit aina ja aina vain tulevat. Aina vain pettyy ja pettyy. Minulla on takanani vain 1 keskenmeno ja 1 menkat ja silti mieli on maassa,,,vaikka toivoa sisälläni onkin että jospa tässä kierrossa tärppäisi!



Eli tsemppiä tielle kuumeilijat. Pietään peukkuja pystyssä kaikille, oltiin sitten kuinka kauan tahansa yritetty :)