Venäjän adoptiosta ja etukäteistuntemuksista yleensä...
Ihan alkutaipaleella adoptiossa ollaan, mutta mietiskelin tässä paria asiaa...
Onko Venäjältä tosiaan niin vähän adoptioita kuin miltä vaikuttaa? Me haluttaisiin lapsi juuri sieltä, mutta aina puhutaan vain Kiinasta ja muista... Vai eivätkö sieltä adoptoineet pidä " haloota" ? Kaipaisin tietoja, kokemuksia, yhteystietoja...
Venäjältä haluaisimme lapsen mm. siksi, että se on lähellä, ei ihonvärin tms. vuoksi. Erityisesti siksi, että myöhemmin olisi mahdollisuus ihan kunnolla tutustuttaa lapsi " omaan" kulttuuriinsa... Ja sen lisäksi venäläinen kieli ja kulttuuri kiinnostaa itseämmekin. Onko nää jotenkin hassuja syitä maavalintaan? Erityistarpeet eivät meitä pelota, haluamme vain lapsia... Iälläkään ei ole niin väliä, vaikka ihan vauva olisikin ihana.
Jotenkin sitä tuntee itsensä niin... epävarmaksi ja pelokkaaksi koko asian suhteen. Pelottaa, olemmeko " kelvollisia" vanhempia, aletaanko meitä epäillä koska suhde ei todellakaan ole pitkä (vasta hiukan yli 2 vuotta vaikka hyvällä pohjalla), onko taloutemme tarpeeksi vakaa, asunto tarpeeksi hyvä ja niin edelleen... Ja kaikki se tuntuu toisaalta niin " epäreilulta" , koska biolapsia tehdään mitä karmeimpiin oloihin tässäkin maassa ilman mitään " syyniä" . Tottakai adoptiolapselle pitää taata hyvät olot, en minä sitä vastaan ole, mutta silti joskus olen vähän ymmälläni ja kiukkuinenkin.
...Ja entäs jos meitä ei koskaan hyväksytäkään???
...Pelottaako kaikkia näin paljon?
Kommentit (7)
Pelan tiedotteen mukaan Venäjältä tuli viime vuonna 44 lasta eli Pelan kohteista eniten. Korjatkaa, jos muistan väärin. Itsekin olen joskus ihmetellyt, kuinka vähän Venäjältä adoptoineet kirjoittelevat. Onko heillä suljettua keskustelupalstaa, johon voisit liittyä? Jaksamista odotteluun!
Hei!!
Varmaankin suurin osa Venäjältä adoptoivista ja adoptoinneista vanhemmista käyvät keskustelua omassa keskusteluryhmässä, johon pääsee kyllä mukaan. Siellä jokainen kirjoittaa omilla nimillään ja kertoo omat taustatiedot.
Kaikki keskusteluryhmät löytyvät ainakin adoptioperheet ry:n sivuilta, kohdasta linkit.
Itse kaipasin myös aikoinaan paljon tiedoa Venäjältä ja parhaan avun olen saanut keskusteluryhmän kautta.
T:Kaarina69
Yritin liittyä suljettuun Venäjä-keskusteluryhmään, mutta pitäisi kuulemma olla jo neuvonnassa että pääsee mukaan... Eli vuoden päästä sitten.
Keneltä minä siihen asti kyselen??? Ja jos joku tietää nettisivuja joilla olisi esim. Venäjältä adoptoineiden päiväkirjoja tms, olisin tosi onnellinen... Kaipaan kauheasti lisätietoa ja haluan kuulla kokemuksia... Valmistautua.
...Vinkkejä? Tuntuu että olen kolunnut jo kaiken mitä löytyy.
...kun tuntuu että tekee mieli kirjoittaa kaikki pienetkin tapahtumat tänne? :D
...Käytiin eilen sossun infossa ja kuultiin, että saadaan neuvonta suoraan Pelalta, koska meidän kotikieli on ruotsi eikä täällä ole ruotsiksi neuvontaa. No, mikäs siinä! :) Hesanreissuja edessä sitten joskus, mutta eiköhän sen kestä... Onpa junamatkat aikaa kelata asioita ihan rauhassa mennen tullen. :)
...Huomasin myös että rakastan miestäni ihan sairaasti. :D :D :D Siis hyvässä mielessä. Jotenkin mun rakkaus vaan lisääntyy kun hän on yhtä innoissaan adoptiosta. :)
...Kyllä mä taidan tarvita blogin... :D
Minusta ainakin on vain kiva kun joku kirjoittelee tänne, täällä on välillä niin hiljaista.
Elätte jännittävää odotusaikaa, kaikki on vielä edessä. Minäkin odotin aikanani todella malttamattona; ensin mietimme että milloin hakemuksen voi lähettää, jotta olemme sen jälkeen valmiita neuvontaan jos se alkaakin pian.
Itse neuvonta oli jotenkin työläs, eli silloin " unohti" vähäksi aikaa odottamisen.
Ja prosessina adoptio on ollut mielenkiintoinen, oman itsensä lisäksi tässä on tullut puntaroitua parisuhdettakin oikein kunnolla ja omaa elämänlaatuaan.
Ei voi sanoa kyllä muuta kuin että hyvää tämä on tehnyt! (Vaikka lasta emme vielä ole saaneet eikä tiedä saammekokaan koskaan.)
Mukavia hetkiä sinulle tällä adoptiotaipaleella!
Eilen saimme adoptioinfopaketin. Mukavaa luettavaa. Soittelin myös Pelalle ja sain kuulla että jonotus ei ehkä kestäkään ihan vuotta! :) Pitäkäähän peukkuja... :) Kovin tuntuu olevan mukavaa väkeä siellä, sain myös tietää todennäköisen neuvojamme nimen, vaikkei neuvonta ihan vielä alakaan siis.
...Jotenkin positiivinen olo! :)
Tästä se lähtee liikkeelle: saimme eilen kirjeen, että meidät on otettu adoptioneuvontajonoon. Noin vuoden kuluttua voimme odotella neuvontaan pääsyä. No, ensimmäinen pieni askel on otettu, ja vuosihan on OIKEASTI tosi lyhyt aika... :)
...Paremmalla mielellä tänään kuin edellistä kirjoittaessani. :) Vielä meille vauva tulee. Kukaties vaikka kokonainen lapsikatras!! :)