Miten muka ihmistä aistii minkälainen tämä on pohjimmiltaan? Aika rohkeaa alkaa tekemään sellaisia johtopäätöksiä. Aistitteko te minkälainen

Vierailija kirjoitti:

EI mitään oikeasti aisti, mutta kun tälla lailla ennakolta lajittelee ihmisiä ja sen perusteella kohtelee heitä tietyillä tavoilla, niin nuo lajitelmat muuttuvat itseään toteuttaviksi ennustuksiksi.

Psykohömppää taas ja sitä "Voi kuinka ikävää olla ennakkoluulojen kohteena." Mulla olisi hyvät esimerkit siitä, että valitettavasti ihmisillä mennyt sekaisin kokonaan mitä on oikeat ennakkoluulot ihan luonnollisissa tilanteissa, ja mitä on järjestetyt ja näytellyt tilanteet. Ne eivät ole ikinä sama, eikä niitä voi verrata mitenkään toisiinsa. Jopa valheisiin perustuvat ennakkoluulot eivät sama asia kun ilman valheita, vaikka olisivat menneet täydestä. 

Olen oppinut että intuitiota todellakin kannattaa kuunnella. Tiedostan kyllä aina että saatan olla väärässäkin mutta lähes joka ikinen kerta kun olen ollut varuillani ja asenteella "saat todistaa ennakkoluuloni vääriksi" olen ollut oikeassa. Todella opettavaisia kokemuksia. Joskus manipulointiyritykset ovat niin taitavan hienovaraisia että sitä jo ehtii ajatella että ylireagoi, kunnes jossain vaiheessa toinen paljastaa kunnolla korttinsa kun luulee että olisin ollut ihan vietävissä. Kun itse on sellainen että aina toivoo vaan hyvää muille oli nuorempana vaikea tajuta että on paljon ihmisiä joilla ei ole mitään moraalia tai joille ei ole minkäänlainen ongelma käyttäytyä kusipäisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Intuitioon sokeasti luottavat ihmiset ovat helposti höynäytettävissä. Tiedän, koska olen juurikin se mulkero joka osaa herättää intuitio-ihmisissä luottamusta. 

Juu, sama, sen tekniikan nimi on oLe kOmEa tAi kAuNiS, toimii aina, kukaan ei halua uskoa musta pahaa edes sillon kun jään kiinni.

Jos intuitiosi sanoo heti että tyypissä on jotain kummallista, mutta et oikein tiedä mitä, se kannattaa ottaa tosissaan.

Jos intuitio sanoo että onpa siinä hyvä ja mukava ihminen! Silloin kannattaa suhtautua omaan intuitioonsa suurella varauksella.

Nämä olen oppinut pikkuhiljaa 60 ikävuoteen mennessä. Tietysti vieläkin tulee töpättyä, mutta osumatarkkuus paranee pikkuhiljaa iän myötä.

En osannut aistia mitään enkä tajunnut mitään - jälkeenpäin luulen tajunneeni ja ymmärtäväni mistä on ollut kysymys ja luulen jopa jälkeenpäin lukevani erästä ihmistä kuin avointa kirjaa.

Ehkäpä hänkin lukee minua jälkikäteen kuin jotain avointa kirjaa.

Mikään ei ole säälittävämpää kun toteuttaa jotain ennakkoluulo psykohömppää rikollisin keinoin höystettynä. Ja idiootit lankeaa siihen täysin.

Meillä on tatskat...nooot se oli feikkii.

Mä oon juoppo ja narkkari....noot, oli näyttelyä

Mä oon rikas....nooot 

Mä oon lääkäri, noooot

Sairasta ja typerää!

Ja valitettavasti rikollistakin tietyt näyttelyt.

Vierailija kirjoitti:

Intuitioon sokeasti luottavat ihmiset ovat helposti höynäytettävissä. Tiedän, koska olen juurikin se mulkero joka osaa herättää intuitio-ihmisissä luottamusta. 

Mä en ole sellainen, mutta olen vierestä nähnyt miten "aistijat" ja "psykologiasta kiinnostuneet" menettää rahansa Tinder-huijareille ja muille auervaaroille, velkaantuu paskojen miesten vuoksi, hyysää luonnevammaisia miehiä, laiminlyö omien lastensa tarpeet kun heidän omat ihmissuhdedraamat ja paskaukkojen hyysäys, läheisriippuvaisuus ja uhri-identiteetissä roikkuminen ja huomion hakuisuus menee kaiken edelle jne. Sellaisia vastuuttomia, uhriutumisesta eläviä minäminäminäminä-ihmisiä, ettei pahempia ole ja oppinut välttämään tuollaiset täysin. Nykyään pidän heti oikein ison hajuraon naisiin, jotka alkavat selittämään mitään mistään epäluuloistaan muita kohtaan tai "varoittelemaan" tai jotain tuollaista ihme epämääräistä shaibaa mitä fiksut naiset ei koskaan selitä. 

Tuo on se naistyyppi, mitä ympärilläni olevat fiksut ja omanarvontuntoiset ihmiset karttaa ja sellainen, että jos yhtään aistii tuollaisia merkkejä, niin ottaa heti alkuunsa etäisyyttä. 

Mikähän sai ap:n tekemään aloituksen? Se, että täällä jotkut on väittäneet pystyvänsä aistimaan toisen luonteen?

Jos asiasta ei ole todisteita puoleen eikä toiseen, vaan tämä tuntemus on "musta tuntuu"- osastoa, niin miksi se herättää niin paljon kiukkua?

Sinä suhtaudut mitä todennäköisimmin ihmisiin sen mukaan mikä heidän perusilmeensä on, mikä heidän ikänsä on, mikä heidän ryhtinsä on, ja miten he pukeutuvat, ja jos joku suhtautuu eri kriteerien perusteella, sinä suutut?

Kuinka monta kertaa nämä intuitiotyypit ovat lukeneet täysin väärin esim. asperger-ihmistä? Toisaalta, ei tarvitse olla edes intuitioon luottava ihminen, myös monet muutkin ihmiset tulkitsevat heitä pahasti väärin.

Pelkkää huumoria vaan.

No saanko mäkin järjestää sulle ja sun perheelle vakavia rikoksia ja ihmetellä huumorintajuttomuutta. 

Monesti koettu, minut tulkitaan väärin, taas he joita kuuluisi varoa ovat kansansuosiossa.  Tietty kannattaa hiukan suhtautua varauksella jollei tunne.

"Et sinä voi väittää tai luulla..." ja sitten järjestetään joku tosi taidokas nöytelmä niin että monikaan ei huomaisi järkestettyjä ja näyteltyjä juttuja.

Mutta on aina niitä jotka huomaa kaiken ja ovat täysin varmoja siitä mitä huomaavat. Ehkä jokin päätelmä tai ajatusmalli voi mennä pieleen, mutta huomaa ainakin mikä on härjestettyä ja mikä ei, mikä sattumaa ja mikä ei. Ja vaikka kuinka jotkut yrittää selittää 'höpsistä ihan hullua luulla noin" silti hän ei epäile hetkeäkään mitä on huomannut tai aistinut. Koska hän tietää ja tietää, että tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta kertaa nämä intuitiotyypit ovat lukeneet täysin väärin esim. asperger-ihmistä? Toisaalta, ei tarvitse olla edes intuitioon luottava ihminen, myös monet muutkin ihmiset tulkitsevat heitä pahasti väärin.

Olen suhteellisen hyvä assien lukemissa nykyään, mutta olen tehnyt myös virheitä, myönnän. Lähisukulaiseni on assi, ja olen oppinut ilmaisemaan itseäni assi-ystävävälisesti lapsesta saakka, minkä takia olen nyt aikuisena  assimagneetti. Joskus tämä ärsyttää itseäni, asseissa ei ole mitään vikaa yleisesti, mutta olisi kiva tutustua muihinkin.

Intuitio on kuitenkin eri asia. Voin luottaa vaistooni, sitä voimaa ei saa manipuloitua minulta enää pois. Turha yrittää.

Sinua, ap, en kestäisi hetkeäkään.

Mun intuitio huutaa hoosiannaa, kun joku selittää mulle vaistonneensa ihmisestä jotain 3 minuutin tapaamisen perusteella.

Nykyään olen naimisissa tämän miehen kanssa, josta ex-kaveri varoitteli.

Ex-kaverilla oli aina tarve kertoa oma analyysinsa lähes jokaisesta ihmisestä ja etsiä piilomerkityksiä kaikesta. Ihan saakelin rasittavaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

"Et sinä voi väittää tai luulla..." ja sitten järjestetään joku tosi taidokas nöytelmä niin että monikaan ei huomaisi järkestettyjä ja näyteltyjä juttuja.

Mutta on aina niitä jotka huomaa kaiken ja ovat täysin varmoja siitä mitä huomaavat. Ehkä jokin päätelmä tai ajatusmalli voi mennä pieleen, mutta huomaa ainakin mikä on härjestettyä ja mikä ei, mikä sattumaa ja mikä ei. Ja vaikka kuinka jotkut yrittää selittää 'höpsistä ihan hullua luulla noin" silti hän ei epäile hetkeäkään mitä on huomannut tai aistinut. Koska hän tietää ja tietää, että tietää. 

Kiitos tästä. Tämä on juuri sitä intuitiota, sen huomaa pienen pienistä eleistä tai jostakin, mikä kuvassa mättää, tai mikroskooppisen pienistä poikkeamista. En huomaa aina, välillä en halua huomata ja sulkeudun kuplaani. Mutta jos olen tarkka ja avoin, huomaan.

Joskus tutustun huvikseni tällaiseen ihmiseen. Ihminen, joka luulee toimivansa salassa ja pinnan alla, mutta on minulle täysin näkyvä, hän on jollakin tapaa kiehtova. Se tyhmyys siinä ehkä kiehtoo, tai toisen ihmisen totaalinen aliarviointi. Samaan aikaan omien taitojensa yliarviointi.

Kun on tarpeeksi kyyninen, niin aika helppo on huomata ihmisistä, milloin kyseessä on ikävä tyyppi. Muistan aikanaan Englannissa asuessani, että en voinut käsittää Jimmy Savilen sallimista, tai että kukaan suostuisi ukon lähettyville mistään hinnasta. Ja Rolf Harris, kyllä ne vibat oli ilmiselvät, mutta jostain syystä ihmiset helposti sokeutuu tietyille asioille.

Ja tosi ikävä fiilis voi tulla myös ihan tavallisesta muka hyvästäkin perheenisästä. Esim. itselläni yksi perhetuttu mies, jonka kanssa en ole ikinä halunnut jäädä kahden samaan huoneeseen, vaikka mitään objektiivista syytä tälle tunteelle ei ole.

Ehkä kyse ei ole niinkään "aistimisesta", vaan siitä, että ihmisen alitajunta tekee havaintoja, joita ei vielä itse ymmärrä.

Jos intuitioni varoittaa useasta tummahipiäisestä ihmisestä, eikö se tee minusta rasistin? 

Onneksi intuitioon luottaminen ei ole muutenkaan ongelmallista?

Muutaman kerran olen tavannut ihmisen joka on huomannut että olen nuorella iällä kohdannut trauman josta olen selvinnyt. Jotenkin sen näkee, jos on elänyt samanlaista elämää.