Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikaisisitteko tällaisen väärinkäsityksen?
23.04.2024 |
Jotkut tuttavat luulee edelleen isäpuolta isäkseni.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sillä jotain oleellista merkitystä, tietävätkö tuttavasti isäpuolesi olevan isäpuolesi eikä isä? En itse nyt tarkoituksella lähtisi tuota välttämättä oikomaan, mutta saattaisin mainita, jos asia tulee muuten puheeksi.
Äitini puoliso on minulle enemmän isä kuin omani koskaan on ollut. Itse en häntä alentaisi puolikkaan asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini puoliso on minulle enemmän isä kuin omani koskaan on ollut. Itse en häntä alentaisi puolikkaan asemaan.
Kivat sulle. Meillä näin ei ollut.
Isä- tai äitipuoli EI ole sinnulle mitään sukua, muista se.
En kutsuisi isä tai äitipuolta ikinä omaksi vanhemmakseni. Se on vaan joku random tyyppi joka nai isääsi tai äitiäsi. Tämä on totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapsena jäänyt isäni exälle, kun äiti ja isä ei minua huolinut. Isäni ex on minulle sekä äiti ja mummi minun lapselle. Ja hänen lapset ja minun siskoja ja veljiä. Vanhemmuus ei ole biologiaan.
Miten sinä arvostat tätä ihmistä joka on ollut läsnä sinun arjessa?
Isäni on aina asunut muualla ja moni lapsuudenkaveri tuntui ajattelevan pikkuveljen isän automaattisesti minunkin isänäni. Varmasti moni luulee niin edelleen. Muutamat läheisimmät ystävät tiesi totuuden. Muilla ei ollut eikä ole niin merkitystä mitä he ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsena jäänyt isäni exälle, kun äiti ja isä ei minua huolinut. Isäni ex on minulle sekä äiti ja mummi minun lapselle. Ja hänen lapset ja minun siskoja ja veljiä. Vanhemmuus ei ole biologiaan.
Miten sinä arvostat tätä ihmistä joka on ollut läsnä sinun arjessa?
No en ihan kauheasti mitenkään kun hän ei ollut siinä arjessa. Lähinnä tätä piti pelätä ja varoa. Nyttemmin on jo kuollutkin.
Vierailija kirjoitti:
Isä- tai äitipuoli EI ole sinnulle mitään sukua, muista se.
En kutsuisi isä tai äitipuolta ikinä omaksi vanhemmakseni. Se on vaan joku random tyyppi joka nai isääsi tai äitiäsi. Tämä on totuus.
Miksi en kutsuisi sitä henkilöä joka on ollut elämässäni siitä asti kun olin 2v isäkseni? Vaikka ei biologinen isä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä vieraita ihmisiä varmaan kauheasti kiinnosta tuollaiset. Joten miksi sitä pitäisi jotenkin erikseen oikaista.
Nyt tarvitset vuosien terapiaa. Onhan tuo nyt niin suuri asia elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä- tai äitipuoli EI ole sinnulle mitään sukua, muista se.
En kutsuisi isä tai äitipuolta ikinä omaksi vanhemmakseni. Se on vaan joku random tyyppi joka nai isääsi tai äitiäsi. Tämä on totuus.
Minä olen ihan ydinperheessä kasvanut eli omakohtaista kokemusta ei ole - mutta karmea asenne. Eiköhän vanhempi, isä tai äiti, ole se joka lasta rakastaa, kasvattaa ja hoivaa, oli biologinen tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsena jäänyt isäni exälle, kun äiti ja isä ei minua huolinut. Isäni ex on minulle sekä äiti ja mummi minun lapselle. Ja hänen lapset ja minun siskoja ja veljiä. Vanhemmuus ei ole biologiaan.
Miten sinä arvostat tätä ihmistä joka on ollut läsnä sinun arjessa?
Onpa hän ihanan kuuloinen ihminen <3
Äitini uusi mies ajoi meidät kaikki lapset kotoa pois, kun muutti äidin kanssa asumaan (äidin asuntoon).
Olin silloin 16 vuotias. Asuin kavereilla siihen asti kun sain oman asunnon kaupungilta (n, 1-2 vuotta)
En koskaan antanut äidilleni anteeksi, enkä ole puhunut hänen kanssaan sen jälkeen. En mennyt edes hautajaisiin.
Koston sain kun perimme äidin asunnon jossa hänen uusi miehensä nyt asui. myimme asunnon ukon alta ja häädimme hänet. Karma is a bitch!
Vierailija kirjoitti:
Isä- tai äitipuoli EI ole sinnulle mitään sukua, muista se.
En kutsuisi isä tai äitipuolta ikinä omaksi vanhemmakseni. Se on vaan joku random tyyppi joka nai isääsi tai äitiäsi. Tämä on totuus
Ohis Monelle isäpuoli (tai äitipuoli) saattaa olla monin verroin läheisempi ja merkittävämpi ihmissuhde kuin biologinen vanhempi. - Kenestäkään ei tee kunnioitettavaa ja hyvää vanhempaa vain se, että on tullut siittäneeksi tai synnyttäneeksi lapsen. Ts. se täysin vieras ja random henkilö voi olla yhtä hyvin biologinen ivanhempi, joka on täysin laiminlyönyt vastuunsa vanhempana. -Tai, joka jossain ääritapauksessa on jäänyt lapselle hyvin vieraaksi paljossa lapsen tosien vanhemman toimesta ns. vieraannuttamsiesta. - Ja tai vanhempi on vaikka "vain" menehtynyt ja kuollut lapsen ollessa hyvin nuori.
Uskovainen mies
Luulevat isäpuoltasi isäksesi, vaikka hän on oikeasti mikä? Rakastajasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä- tai äitipuoli EI ole sinnulle mitään sukua, muista se.
En kutsuisi isä tai äitipuolta ikinä omaksi vanhemmakseni. Se on vaan joku random tyyppi joka nai isääsi tai äitiäsi. Tämä on totuus.
Minä olen ihan ydinperheessä kasvanut eli omakohtaista kokemusta ei ole - mutta karmea asenne. Eiköhän vanhempi, isä tai äiti, ole se joka lasta rakastaa, kasvattaa ja hoivaa, oli biologinen tai ei.
Minäkin olen kasvanut "ydinperheessä", mutta en ole koskaan kutsunut sitä yhtä ihmistä isäksi. Hän ei tehnyt mitään millä perusteella häntä olisi voinut kutsua isäksi. Päinvastoin. Isät eivät tee sellaisia asioita mitä hän teki.
Alue: Aihe vapaa
En