Jos saisit nyt valita ettet enää ikääntyisi ollenkaan tai jatkaisit ikääntymistä, niin mitä valitsisit?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän. Joo, haluaisin totta kai elää ilman vanhuuden kremppoja (jotka varmaankin jossain vaiheessa ovat väistämättä tulossa), mutta mitä tuo käytännössä tarkoittaisi muuten? 

Jotenkin ikääntyminen ja eri elämän vaiheiden läpikäynti on se, mikä tekee elämisestä mielekästä. Jos ikääntyminen pysähtyisi niin ainakin teoriassa se tarkoittaisi "kuolemattomuutta" ja pidemmän päälle mietin, olisiko se kuitenkin paska diili. 

EIhän ikääntymättömyys tarkoita kuolemattomuutta. Kuitenkin eläisin ennemmin kolmekymppisen kehossa 80-90 vuotta samlla kartuttaen elämäkokemusta ja näkemystä, kuin viettäisin elämän loppupäässä 30 vuotta pikkuhiljaa rapistuen ja vanheten.

Haluaisin nuorentua,olla taas 20 vuotias. Nyt ikää mittarissa 34 ja vanheneminen saisi pysähtyä jo.

Jossain vaiheessahan ne puhui että joskus ihmisten ei enää ole pakko ikääntyä tai ainakin elinikä pidentyisi huomattavasti. Olen 70-luvulla syntynyt joten nyt 49 vuotiaana alkaisi tosiaan olla hyvä aika pysäyttää ikääntyminen tähän :) Jos kaikkien elämä pidentyisi vaikka 50 vuodellakin, että elettäisiin vaikkapa 150 vuotiaaksi helposti, se olisi ihan ok, mutta jos eläisi vain itse yksinään 150v tai vanhemmaksikin, olisi siellä loppupäässä aika orpo olo kun kaikki ikätoverit sukupolvemme muistoineen olisivat jo menneet, nuoremmat ei ymmärtäisi yhtään jos puhuisin vaikka miten hyvää elämä oli 1980-luvulla.

Haluaisin ikääntyä lisää; tärkeä osa elämää ja sen kokemista. 

N59

"Mä haluan pois

Eikö aikani täynnä jo ois

Olen jo nähnyt tämän elämän

Kaiken sain" 📻🎶

Kun omat vanhemmat ikääntyvät ja roolit tätä kautta muuttuvat: vahvasta ja kaiken hallitsevasta tai vaativasya vanhemmasta tuleekin tarvitseva, hauras ja ehkä jopa omaaa elämäänsä ja mahdollisia virheitään pohdiskeleva ihminen.

Elämmekö tarinoidemme kanssa menneessä vai yritämmekö niiden tuella ennustaaa tulevaa. Huolehdimmeko ja pelkämmekö vai elämmekö tässä ja nyt, aidosti läsnä olematta tarinoidemme vankeja tai niiden määäriteltävissä? 

Murehdinko jatkuvasti ja yritänkö kaikin keinoin korjata jotaiin tapahtunutta, jotta saisin muutettua käsitystä itsestäni joko itselleni tai muille? Vai olenko ottanut elämänohjeeksi, että historia toistaa itseään? Vai olenko oikeasti avoin ja suhtaudun joustavalla mielellä siihen, minkälaisen lisän tarinaani tämä hetki tuo tai minkä tulkinnan haluan sille antaa?

Maapallo täyttyisi.,Ei onnistuisi. Lopulta esim 80 v eläneet poistettaisiin eli myrkkypiikki ja tilaa uusille ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut pysäyttää fyysisen ikääntymisen 32-33- vuotiaaksi. Sittemmin kehon osalta ei ole ollut positiivisia kehityskulkuja.

Tähän asti on ollut vain positiivista, lapsenpyöreys on lähtenyt enkä ole enää "keksinaama" niinkuin nuorena. Kasvojen piirteet tulleet paremmin esille. Finnit ja akne lähteneet. Vartalo näyttää paremmalta ja läskiä lähtenyt oikeista paikoista. Tästäkö se on sitten vain alamäkeä? T. N32

En ikääntyisi. Mutta mitään vampyyritekniikkaa en suostuisi siihen käyttämään. Toisaalta sitten ei tietäisi miltä tuntuu olla tätä vanhempi fyysisesti, ehkä viisaus tulisi vain. :)

Olen jo aika lailla miettinyt eläväni sinne seitenkymppiseksi ja sen mukaan mitoittanut kaiken.