Murrosikä vaan pahentunut 12 --> 15v.

Meidänkin kissa melskaa klo 4 aamulla. Mutta muuttuu tyytyväiseksi kun sille antaa ruokaa ja nukutaan sit taas 7 asti.

t: lapseton pariskunta 40+

Joo, niin se tekee. Jos sulla on tyttö niin lähtee tuosta kohta helpottamaan, jos poika niin hienouden huippu on vasta edessä.

Vierailija kirjoitti:

Meidänkin kissa melskaa klo 4 aamulla. Mutta muuttuu tyytyväiseksi kun sille antaa ruokaa ja nukutaan sit taas 7 asti.

t: lapseton pariskunta 40+

Onneksi rauhoittuu! Jaksaa sitten leppoisasti maksella teidän eläkkeitä 30 vuoden päästä ja pitää teistä muuten huolta kun yhteiskunnan rakenteet rapautuvat ja vanhustenhoito kaatuu lasten ja lemmikkien varaan :) 

Vierailija kirjoitti:

Joo, niin se tekee. Jos sulla on tyttö niin lähtee tuosta kohta helpottamaan, jos poika niin hienouden huippu on vasta edessä.

Pahinta on kun ei oikeasti enää edes jaksa odottaa häneltä hyvää käytöstä tai hänen seurassaan olemista. Ap

Ihan kuin olisit kirjoittanut tyttärestäni. Itsellä koko ajan paha mieli ja huoli kun koulumenestyskin on romahtanut ja menoillaan huitelee eikä ilmoittele itsestään kuin niukasti. Murrosikä alkoi viidennellä luokalla pahantuulisuutena ja seiskalla ja kasilla on ollut koko ajan vaikeaa, ihan painajaismaista.

Itse olet kasvattanut.

Itselläni on 11v kohta täyttävä tyttö, joka alkaa näyttää murrosiän merkkejä.Kauhulla odotan. On ollut tähän asti kiltti kympin tyttö, mutta ikinä ei voi tietää mitä on tulossa. Nytkin aamuisin ei voi koskaan tietää onko se vanha aurinkoinen itsensä vai onko tänään joku hormonihirmupäivä. 

Haluan uskoa että hänestäkin vielä ihminen tulee. Mistä hän saa rahaa vapeen? Kuka sitä hänelle ostaa? Onko kasilla vai ysillä? Kevät on jo pitkällä mutta voisiko aloittaa siitä että huolehtisi koulun ja nukkumisen? Nikotiinituotteet pitäisi saada mahdollisimman pian pois koska riippuvuus tulee nopeasti. Poltatko itse? 

Et ole huono vanhempi vaikka teinillä onkin rajumpi murrosikä. Vaikea sanoa kuinka paljon vastuuta hänelle pitäisi antaa vaikka kotitöistä kun ei tiedä perhetilannetta. Itse annoin alakoululaiselle aina pari euroa jostain pyykeistä tai tiskeistä jos en töiden vuoksi ehtinyt tekemään. Meillä oli kaverit samassa pihassa eikä urheiluharrastuksia joten ehti hyvin tekemään. 

Monesti puhutaan siitä, että lasten hankkimista ei kannata pelätä, kun se vauvavuosi kestää niin vähän aikaa. Mutta todellisuudessa vauvavaihe on lasten leikkiä verrattuna tuohon murrosikään, joka voi kestää vaikka 7 vuotta ja voi olla jopa hengenvaarallinen lapselle, jos homma menee vinoon ja teiniä ei voi kontrolloida samoin kuin vauvaa. Teini-iän mokailuilla voi olla kauan kantoiset seuraukset.

No tämä ei nyt ap:ta auta, mutta pakko avautua omasta syystä. Murrosikäiset ovat todella rasittavia! 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisit kirjoittanut tyttärestäni. Itsellä koko ajan paha mieli ja huoli kun koulumenestyskin on romahtanut ja menoillaan huitelee eikä ilmoittele itsestään kuin niukasti. Murrosikä alkoi viidennellä luokalla pahantuulisuutena ja seiskalla ja kasilla on ollut koko ajan vaikeaa, ihan painajaismaista.

Ymmärrän :( ei tähän oikein mitään apuakaan ole ollut. Koulusta joskus kutsuivat keskustelemaan, ja siellä valitettiin että kiroilee paljon ja usein ei noudata kehotuksia koulussakaan. Ei siitä oikein mitään hyötyä ollut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, niin se tekee. Jos sulla on tyttö niin lähtee tuosta kohta helpottamaan, jos poika niin hienouden huippu on vasta edessä.

Pahinta on kun ei oikeasti enää edes jaksa odottaa häneltä hyvää käytöstä tai hänen seurassaan olemista. Ap

Tiedän tunteen. Ja se, kun et pysty suojelemaan lasta kaikelta, myöskään niiltä huonoilta päätöksiltä. Mun tyttäreni asui  aikanaan liki vuoden maalla isänsä luona, että sai ysin käytyä loppuun. Kaupungissa ostari veti puoleensa koulua enemmän. Nyt aikuinen, vakitöissä ja elämä rullaa normaalisti, ja on kiittänyt siitä ratkaisusta, jota teininä vihasi. Kaikki siitä ostariporukasta eivät ole enää edes hengissä.

Tsemppiä ap! Nuo murkkumyllerrykset voi olla aivan hirveän raastavaa aikaa.  En osaa antaa muuta neuvoa kuin että yritä hammasta purren sietää sitä ja yrittää keskittyä siihen että pidät oman nenän pinnalla vaikka harmittaakin. Teini on omassa kuplassaan nyt ja purkaa pahaa oloaan ja kiukkuaan kotona. Koita olla lähtemättä siihen mukaan.

Kannattaa kysäistä apua jos kunnassasi on perheneuvola tai erityisnuorisotyötä, että voisiko sieltä olla apua teille. Joskus teinit ei kerro omille vanhemmilleen huolistaan vaikka mikä olisi, mutta vieraammalle aikuiselle sitten kertookin. Tuon ikäiselle sen voi markkinoida esim sillä että hänellä on mahdollisuus suunnitella omaa itsenäistymistään, mikä tietysti onkin ihan totta.

Tsemppiä!  

Murrosikä oli kamalaa. Hormonit sekaisin, koko ajan paska mieliala. Ei se helppoa ole sille murrosikäiselle itselleenkään ja todennäköisesti hänkin tajuaa miltä hänen käytöksensä vanhemmista tuntuu, mutta siitä pystyy kunnolla välittämään vasta myöhemmin kun oma olo normalisoituu. En tiedä mitä muuta sanoa kuin että tuo aika on hankalaa kaikille mutta menee (toivottavasti) ohi ennemmin tai myöhemmin.

Meillä teinin urheiluharrastus on pelastanut paljon. Toki räjähtelee kotona suurin piirtein kaikesta ja väännetään ihan joka asiasta nykyisin. Mutta pahimmat tyhmyydet on ainakin toistaiseksi jääneet tekemättä tai ei ole vain jäänyt niistä kiinni(on 14v). Toki en tiedä mitä kaikkea tekee esim. leireillä ja muilla, missä en ole mukana. Olen jättäytynyt kaikista tuollaisista tarkoituksella pois, että teini saa omaa tilaa oman porukkansa kanssa.

Meillä tyttö on ollut aina todella kiltti. Pelkäsin teini-iän irtiottoa, mutta mitään hirveän radikaalia typeryyttä ei vielä ole tullut. Tai ainakaan kantautunut minun korviini. 

Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisit kirjoittanut tyttärestäni. Itsellä koko ajan paha mieli ja huoli kun koulumenestyskin on romahtanut ja menoillaan huitelee eikä ilmoittele itsestään kuin niukasti. Murrosikä alkoi viidennellä luokalla pahantuulisuutena ja seiskalla ja kasilla on ollut koko ajan vaikeaa, ihan painajaismaista.

 

Ymmärrän :( ei tähän oikein mitään apuakaan ole ollut. Koulusta joskus kutsuivat keskustelemaan, ja siellä valitettiin että kiroilee paljon ja usein ei noudata kehotuksia koulussakaan. Ei siitä oikein mitään hyötyä ollut. Ap

Eipä siitä mitään hyötyä olekaan että kaadetaan vaatimuslistaa ja nuhteita teinille joka kipuilee omia juttujaan. Tietysti rajat pitää selkeästi kertoa ja osoittaa, mutta enemmän hän taitaisi tarvita aikuista joka osaa nähdä sen kipuilun läpi ja nähdä hänessä myös onnistumista ja hyvää. Sitä kautta voi lähteä sitten rakentamaan sitä polkua positiivisempaan suuntaan. Usein tuossa tarvitsee ulkopuolista apua, sellaista ihmistä johon sillä teinillä ei ole tunnesidettä eikä näin ollen myöskään paineita

Lastensuojeluun yhteyttä ja teini loppumurrosiäksi sellaiseen paikkaa, missä äksyilyä ei auta. 

Olisiko teinillä joku perheen ulkopuolinen aikuinen, johon luottaisi ja ehkä katsoisi vähän ylöspäin? Oma lapsi ei ole vielä tuossa vaiheessa, mutta murrosikä on alkamassa. Itse koin, että teininä oli helpompi puhua ja kuunnella muita kuin omia vanhempia, jotka vaan ärsytti ja oli tyhmiä ja noloja. En varmaan montakaan neuvoa ottanut omilta vanhemmilta vastaan tuolloin, mutta harrastuksen kautta oli aikuisia, joita kuuntelin. Ja selvisin ehjin nahoin teini-iästä heidän ansiostaan.

Toki tässä on sekin riski, että se lapsen mielestä luotettava aikuinen onkin täysi mäntti ja lapsen ottamat neuvot ovat oikeasti loppuelämän kannalta huonoja. Esim. juuri vape ja päihteet.