Unelmasta luopuminen, koska realiteetit.
Ihmisille aina toitotetaan, että pidä unelmistasi kiinni. Mutta entäs jos käytännössä sillä unelmalla on liian iso hinta? Pitää osata myös luopua unelmista. Tietysti unelma ja tavoite voivat tarkoittaa eri asioita. Minulla oli suhteellisen realistinen unelma. Se oli oikeastaan ainoa haave mitä minulla oli. Sitten elämän realiteetit iskivät tajuntaan, ja tajusin että en vain mitenkään pysty toteuttamaan tätä haavetta/tavoitetta, ilman että siitä tulee kohtuuton taakka myös itselleni. Se oli myös helpotus, koska minun ei tarvinnut enää kipuilla sen kanssa että en voi elää sellaista elämää kuin toivoisin.
Kommentit (3)
Hyvä aloitus ja noinhan se on. Unelmien tavoittelun hinta voi nousta liian korkeaksi, jolloin on osattava vetäytyä. Pahallehan se tuntuu ja jää takaraivoon vaivaamaan, mutta joskus niin vain on parempi. Luovuin omasta unelmastani koska sen toteutus olisi uhrannut muita ihmisiä, mukaan lukien omat lapset. Joten jätin sen. Toisessa elämässä sitten.
Mulla on unelmia ja on suunnitelmia.
Unelmat on sellaisia, että niiden toteutuminen vaatii ihmeen, mutta on mahdollista. Nämä on sellaisia kuin että lapset paranee pitkäaikaissairauksistaan, elää onnellista elämää vailla taloushuolia ja maailmassa on rauha ja mulla on hyvän näköinen bleiseri. Ei mun tarvitse näistä luopua, mutta pitää ymmärtää, että ne ei ole minun vallassani toteuttaa.
Suunnitelmat taas on jotain, minkä toteutumista voin itse omalla toiminnallani huomattavasti edistää. Nämä on sellaisia kuin että olen tunnustettu maailmanykkösluokkaiseksi toimijaksi omalla alallani, rakennan talon mökkitontille, kerään 100 tunnistusta linnunlauluappiin, ja nautin rauhallisen aamupuuron hedelmien kanssa. Nämä on minun vallassani.
Mä luovun unelmistani (niistä kalliista ja hulluistakin) sitten kun olen haudassa.
Siihen saakka kaikki on mahdollista.
Toistaiseksi olen toteuttanut suurimman osan jossain muodossa, jopa sellaisia mitä en osannut edes unelmoida esim 34v köyhänä yh:na