Lue keskustelun säännöt.
Mä annan nyt yhden hyvän vinkin teille kaikille ihmisille kenellä on traumoja, mutta ette oikein halua mennä juttelemaan niistä
20.04.2024 |
Te voitte tehdä sen traumatyön myös yksin, ei siihen välttämättä tarvitse muita. Mutta tää on siis ihan henkilökohtainen asia, kyllä joku voi tarvita toisen ihmisen myös. Se on susta itsestäs kiinni, minkälainen sä olet.
Käy kävelyillä metsässä, ota itselles joku sellainen rutiini, missä sä vietät aikaa yksinäs ilman mitään puhelimia tms. Sä voit treenatakkin, mutta se ei ole välttämättä kaikkien juttu, sen takia sanoin ton metsässä kävelemisen. Pointti siinä on nimenomaan se hiljentyminen. Kun sä hiljennyt ja olet yksin, sä alat kuuntelemaan itseäs, sieltä alkaa nousemaan kaikki ne tuskaisat asiat ylös. Ota ne vastaan.
Sä voit oikeasti jopa buustata sitä kaikkea sillä, että sä laitat jotain surullista musiikkia vaikka siihen soimaan kun sä treenaat, mut älä tee tätä mieluiten metsässä, jos menet metsään, mene sinne ihan ilman mitään musiikkia. Tee tämä vain jos treenaat. Anna niiden tunteiden siis tulla.
Niiden on tarkoituskin nousta uudelleen pintaan, jotta ne voi käsitellä. Jos sulla on siellä joku sellainen ihminen, kenelle sun pitää sanoa jotain, tee se. Sä et menetä siinä yhtään mitään.
Hiljenny ja kuuntele.
<3
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta joku raja tuossa ruotimisessakin.
Mun ongelma on liiallinen oma aika, siis mulla on ihan liikaa aikaa märehtiä paskajuttuja ja niin teenkin. Ei se tämä liiallinen märehtiminenkään tunnu auttavan.
Sä sen sijaan teet päivittäin aloituksia tälle palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa että vaikka joku nousee ja saa traumat pois joltain osin. On silti toimintakyvyttömiä ihmisiä osittain. Ei ole mitään superihmisiä tai urheilijoita, jotka fyysisesti painavat kuin robotti. Ihmiset ovat hyvin, hyvin, hyvin erilaisia. Osa ehkä painaa juosten kuin jänis.
Tässä myös tasapaino. Ei oo hyvä liikaa upota menneeseen, vaan pitää olla juttuja jotka tasapainottaa, pitää tässä hetkessä ja arkielämässä kiinni. Hyviä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä tuo ap:n neuvo. Minulla on toiminut myös terapiakävelyt jolloin puhun ääneen asiani. On vain vaikea nykyaikana löytää paikkaa missä ei ole muita ihmisiä. Ei sellaista tien pätkää tunnu löytyvän edes maaseudulla missä ei tulisi lenkkeilijää, pyöräilijää, sauvakävelijä mummoa ja koiran kusettajaa vastaan vähän väliä. Edes metsässä ei saa olla rauhassa kun sielläkin on ihmisiä. Mutta se toimii kun sen päästää toimimaan.
jep