Lue keskustelun säännöt.
Mikä terapia traumoista kärsivälle, joka ei koe keskusteluterapiaa omakseen?
20.04.2024 |
Mitä muita terapioita on olemassa? Tiedän että on muitakin kuin perinteistä keskustelevaa, mut en nyt tiedä millä hakusanoilla hakisin. Jotain kehollista toimintaa tms. Olen käynyt useammalla psykoterapeutilla mut en ole kyllä mainittavaa hyötyä saanut, kun ei se vaan tunnu oikealta tavalta itselle.
Taustalla raskaita asioita alkoholistiperheen lapsena. Masennus ja ahdistus jatkuvaa.
Kommentit (48)
Itselläni on myös traumatausta lapsuudesta, en ole koskaan päässyt keskustelemaan asiasta kenenkään kanssa enkä siis ole ymmärtänyt, että ne tapahtumat, joiden kohteena elin ovat vaikuttaneet itseeni samalla tapaa kuin aloittajalla kaikki vuodet. Tunteet heittelee laidasta laitaan ja aaltoilevat. Epäilenkin itselläni 2-suuntaista.
kun nyt vasta tänä keväänä sattumalta erinäisten asioiden kautta sain ahaa elämyksen oireitteni mahdolliselle syylle, vaivuin jonkinlaiseen alakuloon. Mietin kovasti kannattaako hakea lähetettä terapeutille vai riittääkö tämä tiedostaminen asiassa. En halua lääkehoitoakaan. Vai tulisiko asiaa pohtia psykiatrin kanssa.
oli hyvä lukea tässä ketjussa olevista vaihtoehdoista keskusteluterapialle, kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet kerran jo käynytkin traumoista keskustelemassa, niin nyt olisi aika päästää niistä vain irti.
Älä suostu muistelemaan niitä.Ne ovat mennyttä.Miksi haluat elää niissä ajoissa ja tapahtumissa edelleen omassa mielessäsi?
Päätät vain itse jatkaa elämääsi puhtaalta pöydältä.Elää tässä hetkessä,ei menneessä.
Pahaa on tapahtunut, se ei ollut oikein.Pääasia ,että se on nyt takana.Jätät ne nyt taaksesi.
Tietyllä tapaa hyväksyt tapahtuneen, vain itsesi vuoksi, ettet kuluta itseäsi enää niissä negatiivisissa tunnetiloissa turhaan vanhojen asioiden vuoksi.
Turhaa se on siksi, että se ei ole sinulle millään lailla hyväksi.
Päätä unohtaa, vaikka oikeasti ne eivät unohdu koskaan.Mutta et tuo niitä itse enää esille muististasi.
Pysy kaukana tekijöistä ja paikoista, jotka muistuttavat tapahtuneista.Ainakin niin kauan k
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse käynyt TRE:ssä. Oliko 10 kerran kurssi. Tuossa tehdään kehollisia harjoituksia. Tunnin jälkeen saa kertoa asioita, jos haluaa.
Itse olen joidenkin näiden tuntien jälkeen/tunneilla itkenyt ja "oksentanut" jotakin ulos. En tarkkaan edes tiedä mitä. Sekä tuntien aikana nousi mielikuvia esim. lapsuudesta.
Suosittelen, että kokeile ensin ohjatuilla tunneilla.
Olette te typeriä ihmisiä, ette te parane mistään ongelmistanne jos ette hyväksy että teillä on ongelmia.
Mikä on se hemmetin ongelma johon sitä terapiaa nyt tulisi saada?
Haluatko vain valittaa ja marista? Eli siis puhua jollekin joka kuuntelee? Helpottaako se oloasi?
No puhu.
Jos et osaa suhtautua asioihin tai ihmisiin niin siihen ei puhuminen auta. Ei auta vain syytellä muita jos itsellä on ongelmia.
Jos taas syytät aiheesta niin voisitko syyttää esimerkiksi tätä henkilöä suoraan ja pyytää tekemään muutoksia tai tehdä itse jos se on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt TRE:ssä. Oliko 10 kerran kurssi. Tuossa tehdään kehollisia harjoituksia. Tunnin jälkeen saa kertoa asioita, jos haluaa.
Itse olen joidenkin näiden tuntien jälkeen/tunneilla itkenyt ja "oksentanut" jotakin ulos. En tarkkaan edes tiedä mitä. Sekä tuntien aikana nousi mielikuvia esim. lapsuudesta.
Suosittelen, että kokeile ensin ohjatuilla tunneilla.
Näinhän meillä käy kodeissakin. Jos sinulla ei ole ketään jolle purkaa itseäsi niin terapeutti on myös hyvä ratkaisu. Osa taas tekee tätä yksinkin.
Minä suosittelen että kirjoittaa (itselleen - ja muidenkin luettavaksi voi antaa) OMAELÄMÄNKERRAN, johon kirjoittaa ihan kaiken mahdollisen omasta elämästä ja ihmissuhteista mikä vaan tulee mieleen. Kirjoita viiden vuoden jaksoissa tähän päivään saakka. AUTTAA KUMMASTI. SIELLÄ NE JUTUT OVAT KANSISSA EIKÄ TARTTE ULKOPUOLISTEN KANSSA JAUHAA PASKAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä suosittelen että kirjoittaa (itselleen - ja muidenkin luettavaksi voi antaa) OMAELÄMÄNKERRAN, johon kirjoittaa ihan kaiken mahdollisen omasta elämästä ja ihmissuhteista mikä vaan tulee mieleen. Kirjoita viiden vuoden jaksoissa tähän päivään saakka. AUTTAA KUMMASTI. SIELLÄ NE JUTUT OVAT KANSISSA EIKÄ TARTTE ULKOPUOLISTEN KANSSA JAUHAA PASKAA.
Tämäkin on hyvä. Ei ole nimittäin kivaa jos uskoudut ihmisille ja he juoruilevat kaikki asiat eteenpäin. On myös hyvin arkoja asioita joista ei vain halua puhua kenellekään mutta niidenkin käsittely voi aiheuttaa hyvin pahaa fyysistä oloa.
Vierailija kirjoitti:
Olette te typeriä ihmisiä, ette te parane mistään ongelmistanne jos ette hyväksy että teillä on ongelmia.
Mikä on se hemmetin ongelma johon sitä terapiaa nyt tulisi saada?
Haluatko vain valittaa ja marista? Eli siis puhua jollekin joka kuuntelee? Helpottaako se oloasi?
No puhu.
Jos et osaa suhtautua asioihin tai ihmisiin niin siihen ei puhuminen auta. Ei auta vain syytellä muita jos itsellä on ongelmia.
Jos taas syytät aiheesta niin voisitko syyttää esimerkiksi tätä henkilöä suoraan ja pyytää tekemään muutoksia tai tehdä itse jos se on mahdollista?
Heh!
Ensin toteat itsekin, ettei ongelmista parane jos ei niitä ensin myönnä. Heti perään toteat, ettet usko mitään ongelmia olevankaan!
Päätä jo? Vai oletko vielä itse hyväksymisvaiheesa? ;)
Elibte haluatte joitakin hemmotteluhoitoja? Keskustelu on olennaista jos haluaa keskustella tai haluaa löytää niitä ratkaisuja. Asioita tai ongelmia ei voi sivuuttaa.
Yleensä ne jotka eivät tarvitse keskusteluapua käsitelläkseen elämää tai etsiäkseen ratkaisuja ongelmiinsa potevat näitä pahoja oloja sekä tunteita ja on ymmärrettävää että niihin ei auta mikään keskustelu. Kaikillahan ei ole tarvetta keskustelemiselle.
Kiinnostaa siis se että mitä te haluatte sieltä terapiasta saada? Onko terapiasta liian suuria fantasioita?
Lääkkeet eivät paranna kenenkään psyykkisiä ongelmia, sehän on selvä.