Mikä terapia traumoista kärsivälle, joka ei koe keskusteluterapiaa omakseen?

Onhan noita moni käy esimerkiksi talleilla hevosia hoitamassa jne. Enkä nyt oikein itse ymmärrä muutenkaan terapian tarvetta, kun kaikille ihmisille tulee elämän aikana traumoja mutteivat mitään terapiaa tarvitse. Aina voi vaikka neuloa tai virkata ja siinä samalla miettiä mitä miettii 

Vierailija kirjoitti:

YYYHYYY KAUHEAT INVALIDISOIVAT TRAUMAT YYYHYYY😫

Palstanarsku löysi taas yhden keskustelun. Tervetuloa taas muistuttamaan millaisia ihmisiä kukaan meistä ei elämäänsä kaipaa :) 

Vierailija kirjoitti:

Kun olet kerran jo käynytkin traumoista keskustelemassa, niin nyt olisi aika päästää niistä vain irti.

Älä suostu muistelemaan niitä.Ne ovat mennyttä.Miksi haluat elää niissä ajoissa ja tapahtumissa edelleen omassa mielessäsi?

Päätät vain itse jatkaa elämääsi puhtaalta pöydältä.Elää tässä hetkessä,ei menneessä.

Pahaa on tapahtunut, se ei ollut oikein.Pääasia ,että se on nyt takana.Jätät ne nyt taaksesi.

Tietyllä tapaa hyväksyt tapahtuneen, vain itsesi vuoksi, ettet kuluta itseäsi enää niissä negatiivisissa tunnetiloissa turhaan vanhojen asioiden vuoksi.

Turhaa se on siksi, että se ei ole sinulle millään lailla hyväksi.

Päätä unohtaa, vaikka oikeasti ne eivät unohdu koskaan.Mutta et tuo niitä itse enää esille muististasi.

Pysy kaukana tekijöistä ja paikoista, jotka muistuttavat tapahtuneista.Ainakin niin kauan kuin sinusta tuntuu paremmalta pysyä poissa.

En mä elä niissä. Ne vaan aiheuttaa sen, että tunnen itseni täysin arvottomaksi ja siitä seuraa kaikenlaisia lieveilmiöitä. Ja todellakin Tiedän, etten ole arvoton, mut se tieto ei auta tunteeseen joka ohjaa elämää ja valintoja.

Ap

Anaalivibraattoriterapia.

Lue Gabor Matéta, Bessel van der Kolkia, Peter Levinea, Pete Walkeria yms alkuun. 

Tässä on aika hyvä lista, mistä aloittaa kirjojen suhteen. Näitä löytyy ilmaiseksi esim. archive.orgin kautta, audiblesta voi löytyä, everand, scribd, mitä näitä nyt kaikkia on. Varmaan kirjastoista löytyy osa.

Vierailija kirjoitti:

EMDR eli silmänliiketerapia. Toimii traumataustaisilla.

Tää on oikeesti toimivaa. T. vakavasti traumatisoitunut.

Ne jotka väittää että terapia on huuhaata traumoihin. Entä sellaset ihmiset jotka on useiden traumojen takia niin traumatisoituneita, etteivät selviä edes normaalista arjesta vaan tarvii siihen apua? Onks ne teidän mielestä sit jotain vammasia vai?  Jotka on niin traumatisoituneita että eivät pahimmillaan voi käydä edes kaupassa, koska on riski törmätä ihmiseen, joka pilasi traumatisoituneen elämän. Noin niinku esimerkkinä.

Ne joilla ei traumoja ole, niin nehän ne terapiaa eniten vähättelee, koska eivät osaa asettua toisen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EMDR eli silmänliiketerapia. Toimii traumataustaisilla.

Tää on oikeesti toimivaa. T. vakavasti traumatisoitunut.

Montako kertaa sä kävit? Oliko sulla ns tavallinen terapia siinä myös? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EMDR eli silmänliiketerapia. Toimii traumataustaisilla.

Tää on oikeesti toimivaa. T. vakavasti traumatisoitunut.

Montako kertaa sä kävit? Oliko sulla ns tavallinen terapia siinä myös? 

Ap

Terapia on meneillään kokoajan. Psykoterapia, jossa mahdollisuus emdr-terapiaan. Joka kerta terapiassa käydessä on sellaset emdr-kapulat (en tiiä oikeeta nimitystä niille) kädessä joista johto menee johonki laitteeseen josta terapeutti painelee nappeja ja sit ne tärisee. Se helpottaa oloa ku puhutaan vakavistakin asioista.

Nettiterapia. Julkiselta puolelta voi kysellä. Sitä käydään netissä omaan tahtiin ja siinä on kuitenkin oikea terapeutti ohjaksissa, joka lukee ne jutut ja voi kysellä jos tahtoo. 

Ei varmaan ole olemassa väkivaltaterapiaa paitsi itse toteutettuna siis jotain kehollista aggressiivista toimintaa (joka siis kohdistuu johonkin muuhun kuin kehenkään elolliseen), uskon oikeasti että moni voisi hyötyä kaiken vatvomisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka väittää että terapia on huuhaata traumoihin. Entä sellaset ihmiset jotka on useiden traumojen takia niin traumatisoituneita, etteivät selviä edes normaalista arjesta vaan tarvii siihen apua? Onks ne teidän mielestä sit jotain vammasia vai?  Jotka on niin traumatisoituneita että eivät pahimmillaan voi käydä edes kaupassa, koska on riski törmätä ihmiseen, joka pilasi traumatisoituneen elämän. Noin niinku esimerkkinä.

 

Ne joilla ei traumoja ole, niin nehän ne terapiaa eniten vähättelee, koska eivät osaa asettua toisen asemaan.

Sairaassa seurassa kasvaa sairaita empatiakyvyttömiä ihmisiä. Elävät elukan elämää. Tukehtuvat omaan ilkeyteensä. 

Vierailija kirjoitti:

TRE-terapia, jossa traumoja puretaan kehollisesti, tietynlaisen tärinän avulla ohjatusti. En ole itse kokeillut, mutta olen kuullut.

Minä olen täristellyt kotona ihan ohjaamattomasti Youtuben videoiden opeilla. Tai siis sillä tavalla ohjaamattomasti, ettei ole ollut ketään ammattilaista ohjaamassa. 

Käsittääkseni tuo purkaa vain sitä kehossa olevaa stressiä, mikä sekin on tietty tarpeellista. Mutta kai sielun haavat tarvitsevat jotain muutakin?

Ajatelkaa ihmistä, jota kasvattaa kotona joku kiusaaja, että onkssulla traumoja itkettääkö, yhhyhhyy -tyyppi. Näitä on paljon. Sieltä niitä sikiää.

Omat vanhemmat opettavat kiusaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun olet kerran jo käynytkin traumoista keskustelemassa, niin nyt olisi aika päästää niistä vain irti.

Älä suostu muistelemaan niitä.Ne ovat mennyttä.Miksi haluat elää niissä ajoissa ja tapahtumissa edelleen omassa mielessäsi?

Päätät vain itse jatkaa elämääsi puhtaalta pöydältä.Elää tässä hetkessä,ei menneessä.

Pahaa on tapahtunut, se ei ollut oikein.Pääasia ,että se on nyt takana.Jätät ne nyt taaksesi.

Tietyllä tapaa hyväksyt tapahtuneen, vain itsesi vuoksi, ettet kuluta itseäsi enää niissä negatiivisissa tunnetiloissa turhaan vanhojen asioiden vuoksi.

Turhaa se on siksi, että se ei ole sinulle millään lailla hyväksi.

Päätä unohtaa, vaikka oikeasti ne eivät unohdu koskaan.Mutta et tuo niitä itse enää esille muististasi.

Pysy kaukana tekijöistä ja paikoista, jotka muistuttavat tapahtuneista.Ainakin niin kauan kuin sinusta tuntuu paremmalta pysyä poissa.

Fill your heart with love today

Dont play with the game of mind

Things that happened in the past 

Only happened in your mind

ONLY  in  YOUR  mind

-

Oh, forget your mind, and you'll be

FREE!

Hahmoterapia, TRE tai joku muu kehollisempi terapian muoto?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille! Voisiko joku kertoa enemmän tuosta silmänliiketerapiasta? En ihan tajunnut sen periaatetta kun googletin. Onko se siis sellaista että käydään vaan muutaman kerran? 

Ap

Ei vastauksena kysymykseesi, mutta silmänliikkeistä tulee mieleeni polyvagaalinen teoria ja siihen liittyvät harjoitukset. Ensimmäinen harjoitus minkä ikinä tein, oli niin simppeli, että ajattelin että tuo nyt ainakin minulta onnistuu! Taisi olla tämä video: 

Siinä ei oikeasti tehty mitään muuta kuin liikutettiin silmiä, mutta kylläpä tuli rento olo ja niskakin oli notkea tuon harjoituksen jälkeen. Olen käyttänyt tuota silmäniksiä joskus ihan autossakin istuessani, kun olen kiireen vuoksi ollut hermostunut (odottaessani miestäni kaupasta) ja siinäkin tilanteessa se auttoi. Myös jos on ollut vaikea rauhoittua nukkumaan mennessä, niin silmäniksi rauhoittaa.

Tuolla samalla tyypillä on muitakin videoita, kannattaa katsoa ainakin vagus nerve reset -aiheisia. Nämä on just siitä hyviä harjoituksia, että ne on kehollisia. Siinä ei tarvitse mitenkään psyykata itseään. Vagushermoa kevyesti sormenpäällä hieromalla voi viestittää keholle, että ei ole mitään hätää ja voi ottaa rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kouluampumisen keskelle joutunut sai avun silmänliiketerapiasta, kun keskusteluterapiassa olo oli vain pahentunut.

 

Itse olen vaikeita lapsuudentraumoja käsitellessä kokeillut mm. "tärinäharjoituksia" (TRE eli tension & trauma releasing exercises) ja mietin, et niistä saattais olla hyötyä, jos sais aikaiseksi tehdä niitä säännöllisesti. Ohjevideoita löytyy Youtubesta, mutta niissä yleensä varoitetaan, ettei pidä omin päin lähteä tekemään, jos taustalla on vakavaa traumatisoitumista. Itselläni oli monta vuotta traumaterapiaa takana siinä vaiheessa, kun nuo löysin. Itse pitää arvioida, uskaltaako kokeilla.

Minä kokeilin Youtube-videon ohjeilla vähän sillä tavalla epäilevästi, että mahtaako tämä minulta onnistua. Mutta hyvin sain sen tärinän alkamaan ja siitä ensimmäisestä kokeilusta tuli lopulta melko villi sessio! Se oli vähän niillä rajoilla, että uskaltaako tässä oikeasti luottaa, että keho tietää mitä se tekee ja samaan aikaan mietin, että nyt jos mies sattuu näkemään, niin pelkää vaimon menneen lopullisesti sekaisin.

Olen joskus siirtynyt TRE-harjoituksen aikana seisaalleen, kun on tuntunut siltä, ja siitä on seurannut sellainen kehon ohjaama venyttelysessio, missä päädyin tekemään melko ihmeellisiä, mutta selkeästi tarpeellisia venytyksiä. 

Tuo on mielenkiintoinen olotila. Siinä asetutaan ikään kuin pelkääjän paikalle omassa kehossa ja ollaan vain kyydissä, kun keho tekee, mitä tarpeelliseksi katsoo. Mutta milloin tahansa on mahdollisuus palauttaa se hallinta itselleen. Olen joskus miettinyt, siirtyvätkö jotkut ihmiset seksissä tuollaiseen samanlaiseen tilaan, missä annetaan kehon ottaa ohjakset ja antaudutaan sen vietäväksi.

"En mä elä niissä. Ne vaan aiheuttaa sen, että tunnen itseni täysin arvottomaksi ja siitä seuraa kaikenlaisia lieveilmiöitä. Ja todellakin Tiedän, etten ole arvoton, mut se tieto ei auta tunteeseen joka ohjaa elämää ja valintoja.

Ap"

Itsellä ollut tuota samaa ja juuri tuo, että älyllisesti sen tietää, mutta se ei auta. Se pitää pystyä jotenkin tuntea ja kokea, että on arvokas. Paljon töitä sen eteen pitää tehdä. 

Minulla tuo, että lähdin hakemaan itselleni apua, oli ensimmäinen merkki siitä, että pidän itseäni edes jonkin arvoisena. Tuota ennen olin pitkään sellaisessa lamaantuneessa tilassa, vailla mitään toivoa paremmasta. Mutta jostain tuli sitten se, että kyllä minulla on oikeus yrittää saada apua ja saada elämästäni parempi. Sellainen pieni kipinä, mikä sai taistelemaan oman elämän puolesta.