Miksi tämä tuntuu näin pahalta vieläkin?

Vierailija kirjoitti:

Avaan tähän B:n näkökulmaa sillä ajatuksella, jos B oli aidosti vilpitön eikä vain yrittänyt keksiä tekosyitä päästäkseen A:sta eroon, tai ollut pelkän seksin tai kevytsuhteen perässä. 

 

Nimittäin sekin, että tajuaa olevansa kykenemätön suhteeseen on myös todella kivuliasta ja raskasta, haluaisi, mutta ei pysty ja vanhat traumat sekä pelot puskee pintaan. Se on itselle aivan älyttömän kuormittavaa ja hirveää ja toisaalta, koska ymmärtää, että se toinen on niihin asioihin syytön, ei sitäkään halua kuormittaa, vaan toivoo toiselle sitä onnea, mihin itse on kykenemätön, koska on liian rikki. Ei se toinen välttämättä pahuuttaan sano, ettei pysty, vaan säästääkseen molempia osapuolia. 

Niinkö?

Ei masentunut jaksa.

Juttele hänelle.