Mistä tietää olevansa rakastumassa tai rakastunut?

Taitaa monilla olla pelkästään hyötysuhteita. 

Muistan tarkan hetken jolloin tajusin olevani rakastunut. Katselin häntä kun hän nukkui vieressäni ja se lämpö ja hellyys jota häntä kohtaan tunsin oli aivan valtavaa, jotain mitä en ollut koskaan aiemmin tuntenut. Luultavasti olin rakastunut jo aiemmin, mutta tuossa hetkessä tajusin sen.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/enemman-kuin-ihastusta-rakastuminen…

Vierailija kirjoitti:

Muistan tarkan hetken jolloin tajusin olevani rakastunut. Katselin häntä kun hän nukkui vieressäni ja se lämpö ja hellyys jota häntä kohtaan tunsin oli aivan valtavaa, jotain mitä en ollut koskaan aiemmin tuntenut. Luultavasti olin rakastunut jo aiemmin, mutta tuossa hetkessä tajusin sen.

💙

Vierailija kirjoitti:

Muistan tarkan hetken jolloin tajusin olevani rakastunut. Katselin häntä kun hän nukkui vieressäni ja se lämpö ja hellyys jota häntä kohtaan tunsin oli aivan valtavaa, jotain mitä en ollut koskaan aiemmin tuntenut. Luultavasti olin rakastunut jo aiemmin, mutta tuossa hetkessä tajusin sen.

Ihana. 

Rakkaus on omituista. Muutun kikattelijaksi miehen seurassa, mitä en normaalisti ole. Kyllä siihen tiettyä tuskaakin liittyy. 

Ei mitään käsitystä.

Vierailija kirjoitti:

En voi kommentoida kuin omalla kohdallani mutta minä kyllä vaan tiesin. Olin melkein 50 kun se tapahtui ja olin kyllä ollut pitkissä parisuhteissa mutta rakastunut en ollut koskaan ollut. Kiintynyt toki ajan myötä. Mutta kun tapasin nykyisen mieheni, tiesin todella nopeasti että nyt on jotain ainutlaatuista käsillä. Ja hyvin nopeasti tiesin myös että tämä on nyt se elämän rakkaus. Uskomattominta oli se että minäkin olin sitä hänelle. Ollaan kuin tehtyjä toisillemme ja edelleen hulluina toisiimme, vuosia myöhemmin. 

Onpa ihanaa. Mahtavaa, että kohtasitte. 

Tekee mieli vain helliä häntä ja hän näyttää upeimmalta ihmiseltä koko maailmassa, hänen kanssaan on aina hyvä olla ja tunnet kuuluvasi yhteen hänen kanssaan henkisesti ja fyysisesti. 

Olen kateellinen. 

Rakkaus on pyhää! Se tuntuu siltä myös. Siks nämä suhdeketjut täällä tuntuu niin makaabereilta.

Ei vanhemmatkaan rakastaneet. En tiedä. 

Voi kun saisi edes kerran elämässään kokea molemminpuoleisen suuren rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Tekee mieli vain helliä häntä ja hän näyttää upeimmalta ihmiseltä koko maailmassa, hänen kanssaan on aina hyvä olla ja tunnet kuuluvasi yhteen hänen kanssaan henkisesti ja fyysisesti. 

Kiitos, jotain tällaista koen juuri nyt.

Kyllä sellainen pakahduttava hellyydentunne ja tarve olla lähellä on selkeä merkki. Menee kaikenlaisten panohalujen jne.yli. Ja vaikka kuinka tietäisi, että esteitä on vaikka muille jakaa, sille tunteelle ei voi mitään. Kärvistelen juuri.  

Rakastaminen kehittyy pikkuhiljaa ihastumisen jälkeen(jos kehittyy) Enää ei ole suurta tunnemyrskyä, vaan seesteinen olo, kun huomaa, ettei alkuhuuman ja himon perässä juossut metsään, vaan ihminen, johon on tutustunut paremmin onkin tärkeä osa elämää ja ilman häntä ei mikään maistu miltään.

Olen ihastunut tulisesti ja nopeasti monesti, mutta oikeasti hyvät suhteet on syntynyt hitaasti. Nykyisin juoksen karkuun, jos ihastusta on puolin tai toisin.  Mieluummin se hidas tutustuminen ja rakastuminen

Itse en aluksi tajunnut, että olin rakastunut. Luulin, että vain pidin siitä ihmisestä ja minun kävi häntä sääliksi, kun hän oli niin onneton. Minulla oli siihen aikaan kiikarissa eräs toinen tyyppi, johon olin vähän ihastunut ja johon toivoin rakastuvani. Yhtenä päivänä vain koin valaistumisen ja huomasin, että olinkin rakastunut tähän ensin mainittuun enkä siihen toiseen.

Tuo voimakas sääli oli ehkä se varoitusmerkki, johon olisi kannattanut kiinnittää huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on pyhää! Se tuntuu siltä myös. Siks nämä suhdeketjut täällä tuntuu niin makaabereilta.

Piti oikein katsoa sivistyssanakirjasta, mitä on makaaberi. "Kuolemasta irvokkaalla tavalla muistuttava". Miten nämä suhdejutut kuolemasta muistuttavat?

Pakahtumisen tunteesta.

Puskista tuli, eikä mitään selvyyttä mistään vieläkään.

Joskus voi kyllä erehtyä. Toista ihmistä kohtaan voi joskus kokea todella voimakkaita tunteita, vaikka ei oikeasti olisikaan rakastunut. Omalle kohdalle on joskus sattunut sellainen tapaus. Kannattaa olla tarkkana etenkin silloin, jos elämäntilanne on jotenkin tavallista vaikeampi, tai jos kohde ei oikein ole sen tyyppinen johon normaalisti tuntisit vetoa.