Uuvuttava ystävyyssuhde

Kai tuo aika yleistä. Sano suoraan asiasta. Jos kaveri suuttuu, ei ollut oikea kaveri.

Minulla on kaveri joka valittaa joka päivä. Ei soita, vaan kirjoittaa viestejä. En enää jaksa. Itsellänikin on omia vaikeuksia, kiirettä jne., mutta hänellä on aina kaikki niin huonosti eikä kukaan ymmärrä. En jaksa enää vastata, koska en koskaan saa vastakaikua omille ajatuksilleni.

Joo oli tuollainen kaveri. Kanssakäyminen oli raskasta, huomasin että olin aina ihan poikki tapaamisten jälkeen. Kävi tuuri, ja hän muutti pois paikkakunnalta.

Mullakin oli tuollainen kaveri, haukkui aina ja kaikkia ja mun olisi pitänyt olla 24/7 hänen saatavillaan, viis siitä vaikka olisi ollut oman perheen leffailtaa tms tekemistä niin hän raivostui kun en vastannut puhelimeen ja alkoi soitella kaikkia perheenjäseniäni läpi mukamas huolissaan että missä olen kun en vastaa...

Ihan järkkyä kontrollointia ja tuo olikin lopulta se viimeinen oljenkorsi ja viimeinen tekosyy johon vedoten päättyi koko 30-vuotinen ystävyys joka oli toki sisältänyt tahdittomuutta, rajattomuutta, kunnioittamattomuutta jo monen monta vuotta.

Kilttinä ihmisenä olin katsellut noita läpi sormien, mutta aivan liian pitkään. Aivan liian.

Tästä nyt jo useampi vuosi aikaa ja tiedättekös, en ole kertaakaan katunut. Ei ole tullut hetkeäkään mieleen että voi kun voisin soittaa sille. Niin pitkälle se meni se hänen valivalivali että oli suuri helpotus päästä ko. ihmisestä kertaheitolla eroon.

Vierailija kirjoitti:

Joo oli tuollainen kaveri. Kanssakäyminen oli raskasta, huomasin että olin aina ihan poikki tapaamisten jälkeen. Kävi tuuri, ja hän muutti pois paikkakunnalta.

Meillä ei auta tämä kun asutaan jo nyt eri kaupungeissa. Päivittäistä viestitulvaa. Välillä satojakin viestejä päivässä. Ei voi olla enää normaalia tällainen.

Ap

Ihan kuin mun näppikseltä olisi tuo aloitus!

Ihan järkyttävää viestitulvaa ja soittelua. Välillä mykistän whatsappin ja olen muka kiireinen.

Satoja viestejä päivässä?! No ei ole normaalia!

Minulla oli parikin tuollaista, loppujenlopuksi heidän jatkuva pahan olon verbaalinen oksentaminen viestien muodossa sai minun mielenterveyden romahtamaan ja passivoiduin.. luojan kiitos he vain lopettivat minulle puhumisen ja poistivat yhteystiedoista ja yksi nosti kytkintä ja muutti toiselle paikkakunnalle. 

Sitten kun minulla oli huolia, tms niin sain minimaalista tukea, mutta näille kahdelle minun olisi pitänyt olla valmis vastaamaan keskellä yötäkin jos oli tarvetta. 

Voin nyt paremmin kun he eivät ole osa minun elämää.

Nyt vaan terveiden rajojen veto tuohon ihmissuhteeseen ja niihin muihinkin, jos koet olevasi kaikkien "terapeutti". Kerrot rehellisesti mutta asiallisesti tuolle kaverillesi, miltä sinusta tuntuu: että koet olevasi liian usein tuossa tietyssä osassa ja hänen huoliensa purkajana, mutta hänellä ei ole aikaa eikä halua kuunnella sinun asioita. Että tuollainen kaveruus ei ole molempiin suuntiin toimivaa ja tasapuolista-kaverisuhteessa molempien pitäisi kokea tulevansa kuulluksi yhtä lailla, eikä niin, että toinen on toisen murheiden vastaanottajana lopullisesti. 

Sanonta "Ihmiset, jotka suuttuvat sinulle kun vedät rajasi, ovat niitä, jotka hyötyivät kun sinulla ei ollut niitä" pitää kyllä aika hyvin paikkansa. Sano ystävällesi ettet halua tällä suututtaa häntä, mutta asia on vaivannut sinua jo jonkin aikaa ja että se oli pakko ottaa puheeksi, koska sinun jaksaminen ei enää riitä. Jos kaveri silti suuttuu niin tuo sanonta pitää tässäkin paikkansa ja silloin tiedät, että kelpasit vain terapeuttina, kun pitäisi olla vastavuoroisuutta ja tasapuolisuutta niin kaveruus loppuu siihen. Se tuntuu siinä kohti karulta, jos ja kun menettää kaverin, mutta myöhemmin ymmärtää, kuinka kuluttavaa se oli ja kun asiasta on päässyt yli, niin on aika helpottavaa, ettei tarvi olla enää se toisen taakankantaja. On nimittäin olemassa ihmisiä, jotka ovat aina ja toistuvasti uudestaan ja samoissa ongelmissa. Vaikka ja kuinka kuuntelisit ja "terapioisit" heidän kanssaan, niin se on loputonta. He elävät ja hakeutuvat aina uudestaan samanlaisiin ongelmiin, eivät ota virheistä ikinä opikseen, toistavat virheitä, vaikka tietävät, että tiedossa on luultavasti ongelmia ja sitten heidän elämää ja tapahtunutta taas puidaan ja käsitellään loputtomasti. Ehkä et lopulta edes kaipaa lähipiiriisi tällaista ihmistä? Etenkään, jos osoittautuu ettei mikään muutu ja homma toimii ainoastaan yhteen suuntaan.

Ihan ensimmäisenä, ala vetämään rajoja ja opettele sanan ei käyttäminen sekä oman ajan arvostaminen/arvottaminen. Siinä ei ole mitään pahaa, jos ei jaksa tai halua toimia aina toisten kuuntelevana korvana ja likasankona. Saat sanoa, että "on ikävä kyllä nyt vähän kiire, enkä ikävä kyllä ehdi nyt auttaa/puhua pidemmästi jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo oli tuollainen kaveri. Kanssakäyminen oli raskasta, huomasin että olin aina ihan poikki tapaamisten jälkeen. Kävi tuuri, ja hän muutti pois paikkakunnalta.

 

Meillä ei auta tämä kun asutaan jo nyt eri kaupungeissa. Päivittäistä viestitulvaa. Välillä satojakin viestejä päivässä. Ei voi olla enää normaalia tällainen.

 

Ap

Viestitulva kyllä lakkaa, kun lopetat reagoimasta. Jos et voi olla lukematta kaverin viestejä niin mykistä välillä WA-viestit, jotta et kuule niiden tuloa eikä tule tarvetta reagoida. samalla opettelet tuota reagoimattomuutta. Ei se tarkoita sitä, että jos toinen laittaa 20 viestiä päivässä, että sinun pitää reagoida kaikkiin 20:een. Ei todellakaan! Tämä on sítä rajan vetoa. Ei kai kellään voi olla aikaa päivittäin tai edes välttämättä yhtenä päivänä viikossa reagoida tuollaiseen viestien pakkosyöttöön?! Minä valitsen, ettei koskaan. En ikinä alkaisi tuollaiseen. Jos siitä joku minulle suuttuisi, niin minkäpä sille teen. Silti hyviä kavereita ja ystäviä on elämässä paljon.

Epäterveillä rajoilla varustetut ja loputonta heidän elämän ongelmien vatvomista vaativat on tippuneet aikojen saatossa pois ja voin rehellisesti sanoa, että se on tehnyt ainoastaan hyvää. Ei ole tullut koskaan jälkeenpäin enää tunne, että onpa harmi, etten voi soitella tai jakaa jotakin asiaa jonkun heistä kanssaan. Jaan tänä päivänä asiani niiden kanssa, joiden kanssa elämän kaikkien puolien jakaminen toimii vastavuoroisesti. Tietenkin tulee vaikeita hetkiä kenen tahansa elämässä, jolloin toinen tarvii enemmän tukea, mutta se on ihan eri asia kuin se, että on olemassa ihmisiä, joiden elämässä ei paljon muuta olekaan, kuin toistuvia epäselvyyksiä ja ongelmia. 

Lopeta ihan ensi töiksesi tuohon älyttömään viestipommitukseen reagoiminen. Ei ole normaalia, eikä normaalisti kellään voi olla aikaa eikä mahdollisuuksia tuollaiseen. Tuota tehdään jo oman elämän kustannuksella, kun ajallisestikin tuo syö päivästä jo melkoisen määrän OMAA aikaa! Ja sitten puheeksi tuo koko kokonaisuus. Alkaa löytymään niitä terveitä ratkaisuja.

Terv. nro 9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo oli tuollainen kaveri. Kanssakäyminen oli raskasta, huomasin että olin aina ihan poikki tapaamisten jälkeen. Kävi tuuri, ja hän muutti pois paikkakunnalta.

 

Meillä ei auta tämä kun asutaan jo nyt eri kaupungeissa. Päivittäistä viestitulvaa. Välillä satojakin viestejä päivässä. Ei voi olla enää normaalia tällainen.

 

Ap

No ei ole normaalia tuollainen. Minä tulkitsisin viestitulvaksi jo kymmenen viestiä päivässä. 

Oonkin nyt alkanut tehdä niin että soitot osuu niin että mulla on max puoli tuntia aikaa puhua puhelimessa ja sanon sen jo heti kättelyssä. Esim työmatka töistä lapsen päiväkodille ja sitten on pakko lopettaa kun olen päiväkodilla tms. Muuten puhelu venyy kolmeen tuntiin ja silloinkin sanon lopulta että nyt on pakko lopettaa! En edes uskalla ajatella kuinka pitkiä puhelut voisivat olla jos en niitä itse lopettaisi.

Viesteihin vastaan yleensä lyhyesti. Vetoan työkiireisiin. Silti niitä viestejä tulee vähintään parisen kymmentä per päivä. Pahoina päivinä puhelin piippaa ihan jatkuvasti ja ennätys on lähes 300 viestiä kun kerran piruuttani laskin. Olen jo miettinyt että onko hänellä jotain alkavaa sairautta mikä tekee tuon että asioita väännellään ja käännellään puolelta toiselle ja arvuutellaan mitä joku kolmas osapuoli ajattelee tai tekee. Tämä on pahentunut vaan viimeisen parin vuoden aikana.

Kerran huomasin kun olin jättänyt puhelimen whatsappin auki ja hänen muutama lukematon viesti näkyi siinä näytöllä kun lähdin vessaan. Mieheni oli avannut ne eli varmaan hänkin jo epäili että mulla joku toinen kun puhelin jatkuvasti piippaa 🙄 Olen kyllä hälle näyttänyt sitä viestimäärää ja hänkin pitää sitä kummallisena.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oonkin nyt alkanut tehdä niin että soitot osuu niin että mulla on max puoli tuntia aikaa puhua puhelimessa ja sanon sen jo heti kättelyssä. Esim työmatka töistä lapsen päiväkodille ja sitten on pakko lopettaa kun olen päiväkodilla tms. Muuten puhelu venyy kolmeen tuntiin ja silloinkin sanon lopulta että nyt on pakko lopettaa! En edes uskalla ajatella kuinka pitkiä puhelut voisivat olla jos en niitä itse lopettaisi.

Viesteihin vastaan yleensä lyhyesti. Vetoan työkiireisiin. Silti niitä viestejä tulee vähintään parisen kymmentä per päivä. Pahoina päivinä puhelin piippaa ihan jatkuvasti ja ennätys on lähes 300 viestiä kun kerran piruuttani laskin. Olen jo miettinyt että onko hänellä jotain alkavaa sairautta mikä tekee tuon että asioita väännellään ja käännellään puolelta toiselle ja arvuutellaan mitä joku kolmas osapuoli ajattelee tai tekee. Tämä on pahentunut vaan viimeisen parin vuoden aikana.

Kerran huomasin kun olin

Mikset vain yksinkertaisesti sano tuolle ihmiselle, että nyt riittää, et voi olla hänen terapeuttinsa ja likasankonsa 24/7? Mihinkään työkiireisiin ei kannata vedota, vaan ihan suoraan ja rehellisesti sanoa, että nyt tuo jatkuva puhelu- ja viestipommitus loppuu kerta kaikkiaan, kun oma perhe-elämä ja vapaa-ajanvietto alkaa kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonkin nyt alkanut tehdä niin että soitot osuu niin että mulla on max puoli tuntia aikaa puhua puhelimessa ja sanon sen jo heti kättelyssä. Esim työmatka töistä lapsen päiväkodille ja sitten on pakko lopettaa kun olen päiväkodilla tms. Muuten puhelu venyy kolmeen tuntiin ja silloinkin sanon lopulta että nyt on pakko lopettaa! En edes uskalla ajatella kuinka pitkiä puhelut voisivat olla jos en niitä itse lopettaisi.

Viesteihin vastaan yleensä lyhyesti. Vetoan työkiireisiin. Silti niitä viestejä tulee vähintään parisen kymmentä per päivä. Pahoina päivinä puhelin piippaa ihan jatkuvasti ja ennätys on lähes 300 viestiä kun kerran piruuttani laskin. Olen jo miettinyt että onko hänellä jotain alkavaa sairautta mikä tekee tuon että asioita väännellään ja käännellään puolelta toiselle ja arvuutellaan mitä joku kolmas osapuoli ajattelee tai tekee. Tämä on pahentunut vaan viimeisen pari

Vahvasti tämä! Miksi ihmeessä pitää keksiä mitään syitä, kun sinulla on ihan oikeita syitä: PERHE, OMA ELÄMÄ, TYÖT jne. Sanot suoraan ja rehellisesti kuten asiat ovat. Viestistäsi tulee kuva, mikä on varmasti osittain tottakin ja siksi olet tuossa terapeutin osassa: olet vähän liian kiltti ja se kiltti ystävä, jolla on aina aikaa kuunnella ja auttaa. Siitäkin huolimatta, että sillä toisella ei koskaan sinulle, kun tarvisit. Nyt niitä terveitä rajoja vetämään ilman, että tarvii olla yhtään kiltti. Sinulla on siihen ihan täysi oikeus.

Ootteko keskustelleet asiasta? Mielestäni se, että jos alkaa päivän ennätys olemaan lähes 300 viestiä ja puhelut kenties päälle, niin ois aika käydä tällaisen niin sanotun ystävän kanssa keskustelu.

Me kaikki varmaan ymmärrämme, että on tilanteita kun tuntuu, että kaikki menee putkeen, on todella väsynyt eikä jaksaisi mitään, mutta se että jos liikaa vuodatetaan ystäville asioita niin ystävyys alkaa pidemmän päälle kärsiä ihan vaan sen takia, että kuuntelet asioita mitä hänellä on mielenpäällään. Ja siis se on ihan normaalia, että asioista puhutaan, ja mielenpäällä olevista asioista pitääkin saada puhua. En sitä tarkoita. Mutta jos hän rupeaa ystäväänsä pitämään niin sanotusti "terapeuttina" joka ikinen päivä, eikä ole lainkaan kiinnostunut siitä mitä sinulle kuuluu, mitä sinä olet tehnyt päivän aikana + jatkaa silti viestittelyä vaikka hienosti koitat sanoa ettei juuri nyt sovi, niin sitten täytyy jutella asiasta.

Tiedän, että se voi olla todella vaikeaa ottaa asia puheeksi, mutta jos koet että sä et jaksa enää, niin silloin ehdottomasti täytyis ottaa sia puheeksi, että hei nyt en enää jaksa. Jos hän kokee tarvitsevansa keskusteluapua ongelmiinsa, niin pitäisi hakea sitä ihan muualta.

Joskus valitettavasti kun muuten tyyli ei muutu, niin "joutuu" katkaisemaan välit uuvuttaviin tyyppeihin ihan oman terveyden vuoksi. Ihan voin jopa omasta kokemuksesta sanoa, vaikka se niin helpolta tuntuukin. 

No hyvänen aika!Lopeta kaverisuhde jos aiheuttaa harmia.

Älä vaan ap joudu itse tilanteeseen, että tarvitsisit kuuntelijaa ja tukea. Et tule sitä vastavuoroisesti saamaan. 

Itse olen vuosia sitten olet tukena monille elämäni läheisille ihmisille monenlaisissa kriiseissä. Nyt kun olen itse avun tarpeessa, on kaikki hävinnyt kuin pieru saharaan. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei reagoi mitenkään. Tai kai sekin on reaktio, että on paettu.

Noh, elämä on. 

... 

Olen tajunnut, että tiukat rajat pitää vetää siinä vaiheessa, kun kaveri on vasta tuttavuus. Sitten vaikeassa tilanteessa voi vedota siihen, että "minähän sanoin jo silloin, kun vasta tutustuttiin..."

Ventovieraille on helpompaa vetää rajat. 

Minulla on yksi tuollainen todella kuormittava, valtavasti huomiota vaativa ja jatkuvasti jonkun kriisin kanssa painiskeleva kaveri. Monen tunnin yksipuoliset avautumispuhelut kuulostavat tutuilta. Sitten puhelun lopussa nopea "niin mitäs sulle kuuluu", jonka jälkeen kaveri kuuntelee 5 min ja lopettaa puhelun, kun on kiireitä. Kaveriporukan lounaat ja kokoontumiset muuttuvat herkästi ryhmäterapiaistunnoksi, jossa tämä yksi purkaa sydäntään ja muut kuuntelee. 

Varmasti itsekin olen joskus kuormittanut kavereitani oman elämäni kriisien aikana, mutta vastaavasti tuen heitä heidän vaikeina aikoina. Tämän yhden kaverin kohdalla vaan on se ongelmana, että: a) hänellä on aina kriisi päällä ja b) hän ei vuorostaan tue meitä muita.

Olen itse joutunut vähentämään yhteydenpitoa. Omassa elämässä on meneillään kaikenlaista ja voimat kuunnella toista ovat vähäisemmät kuin ennen. Lisäksi tätä "kaveria" ei tunnu minun ongelmani kiinnostavan. Hänestä oikein huomaa sen turhautumisen ja tietynlaisen "kyllästymisen", jos kerronkin omista asioistani välillä. Ja ensimmäisen tilaisuuden tullen kääntää keskustelun takaisin omiin ongelmiinsa. Minun tilanteeni hän sivuuttaa täysin.