Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Omakotitalot on ihan poskettoman hintaisia nykyään - miten ihmisillä on vara ostaa näitä?
20.04.2024 |
Olemme keskituloinen pariskunta vakituisissa töissä, bruttopalkka molemmilla n. 3100 e/kk. Asumme pk-seudun tuntumassa molempien töiden vuoksi, perheessä on 1 lapsi. Nyt olemme alkaneet katsoa omakotitaloa. Miten ihmeessä ihmiset saavat täältä hankittua omakotitaloja? Järjestään omakotitalojen hinnat tuntuvat olevan +300 000 e, vaikka talot eivät ole uusia tai sijaitse missään parhaalla mahdollisella paikalla. Joku yksittäinen omakotitalo saattaa löytyä n. 200 000 e hinnalla, mutta ovat selvästi suuria remontteja vailla.
Kun joku kuitenkin ehdottaa, niin emme pysty muuttamaan jonnekin tunnin päähän maaseudulle ja sieltäkin matkakulut töihin olisivat melkoiset. Puhumattakaan ajasta, joka työmatkoihin menisi. Työpaikkojen vaihtokaan ei ole mahdollinen, sillä työpaikkamme sijaitsevat pk-seudulla. Emme haluaisi asua vuokralla kerrostalossa lopun ikäämme, eikä kerrostaloasuminen pitkällä tähtäimellä kiinnosta.
Kommentit (94)
Meidän keskituloinen perhe jäi ison kaupungin keskustan tuntumasta ostamaamme kerrostalokolmioon. Ei yksinkertaisesti löytynyt sopivaa omakotitaloa sellaiselta alueelta, jossa olisimme halunneet asua ja joka olisi töiden kannalta järkevä. Lapsi on pian teini-ikäinen, joten turha miettiä enää omakotitaloratkaisua syrjemmällä. Lapsi viihtyy kaupungissa, missä on harrastukset ja ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii-i, nyt tavattoman monen korttitalot on sortumassa, kun on eletty elämää johon ei ole koskaan ollutkaan varaa. Nyt vaan heräätte siihen arjenrealismiin, ettei teillä ole varaa siihen omakotitaloon. Sisältö on raameja tärkeämpää.
Me asuttiin Vantaan Martinlaaksossa kerrostalossa. Bussilla töihin Hki keskustaan n.40min suunta.
Haluttiin omakotitaloon, mutta olivat pirun kalliita. Alle 300 tonnilla ei mitään järkevää saanut. Vanhoja romuja kaikki.
Myytiin sitten meidän huoneisto-osake 265 tonnilla.
Ostettiin 1000m2 tontti kehyskunnasta, rakennutettiin ihan uusi 135m2 okt, hintaa kaikkineen tuli 350 tonnia, eikä ole edes mikään älvsbyhuussi.
Työmatka edelleen se 40min, mutta omalla autolla, joka miehelläni oli jo ennestäänkin.
Täällä koulut, päiväkodit on vieressä, hammaslääkäriin ja terveyskeskukseen pääsee samana päivänä, kauppareissut hoituu työmatkalla kehäteiden ostohelveteissä kätevästi.
Valtaosa asukkaista äidinkieltään ruotsinkielisiä, eikä kylänraitilla roadmanit hillu.
En näe yhtäkään syytä, miksi palaisimme PK seudulle.
Vierailija kirjoitti:
Nii-i, nyt tavattoman monen korttitalot on sortumassa, kun on eletty elämää johon ei ole koskaan ollutkaan varaa. Nyt vaan heräätte siihen arjenrealismiin, ettei teillä ole varaa siihen omakotitaloon. Sisältö on raameja tärkeämpää.
Juuri näin. Sälekahtimet kiinni ja katse siihen lapseen ja mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä avainsana on se paljonko on laittaa omaa rahaa haluamaansa yli 300k omakotitaloon, eli säästämällä tai sitten nykyisen asunnon myynnistä saamilla tuloilla, jos ei lainaa irtoa tarpeeksi. Kyllä kehyskunnissakin saa yli 300k pulittaa ihan ei-niin uusistakin okt:ista ellei vallan remontoijan unelmaa hanki. Meillä 20v vanha okt, kehyskunta, lainaa jäljellä 310k ja bruttotulot 8400e/kk kahdella aikuisella. Nyt kun rempattu, tämän arvo +/- 400k.
20v vanha huussi landella 400 tonnia LOL
Minäkin ostin bauhausista satasella maalarin valkoista ja uudet MDF listat, asunnon arvo nousi +-20 000€
T. Flippaaja
Vierailija kirjoitti:
Meidän keskituloinen perhe jäi ison kaupungin keskustan tuntumasta ostamaamme kerrostalokolmioon. Ei yksinkertaisesti löytynyt sopivaa omakotitaloa sellaiselta alueelta, jossa olisimme halunneet asua ja joka olisi töiden kannalta järkevä. Lapsi on pian teini-ikäinen, joten turha miettiä enää omakotitaloratkaisua syrjemmällä. Lapsi viihtyy kaupungissa, missä on harrastukset ja ystävät.
Miten ihmeessä kaikki sadat tuhannet syrjäseuduilla asuvat teinit pärjäävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän keskituloinen perhe jäi ison kaupungin keskustan tuntumasta ostamaamme kerrostalokolmioon. Ei yksinkertaisesti löytynyt sopivaa omakotitaloa sellaiselta alueelta, jossa olisimme halunneet asua ja joka olisi töiden kannalta järkevä. Lapsi on pian teini-ikäinen, joten turha miettiä enää omakotitaloratkaisua syrjemmällä. Lapsi viihtyy kaupungissa, missä on harrastukset ja ystävät.
Miten ihmeessä kaikki sadat tuhannet syrjäseuduilla asuvat teinit pärjäävät?
Huonosti, vetävät päihteitä ja syrjäytyvät. Ja saavat lapsia teineinä.
Ne jotka valittaa omakotitalojen kalleudesta, niin katsovat omakotitaloja vain jostain muuttovoitto kaupungista. Jos katsotte Etelä-Suomesta vaikka Uudeltamaalta, niin valinnan varaa on vaikka kuin paljon, jos kyseessä ei ole Helsinki, Espoo, Vantaa. Uudeltamaalta löytyy yli 100 kappaletta esim. alle 100 000 euron omakotitaloa esim. tällä hetkellä Oikotieltä. Sitten jos menee Uudenmaan ulkopuolelle, niin sitten niitä vasta löytyykin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka valittaa omakotitalojen kalleudesta, niin katsovat omakotitaloja vain jostain muuttovoitto kaupungista. Jos katsotte Etelä-Suomesta vaikka Uudeltamaalta, niin valinnan varaa on vaikka kuin paljon, jos kyseessä ei ole Helsinki, Espoo, Vantaa. Uudeltamaalta löytyy yli 100 kappaletta esim. alle 100 000 euron omakotitaloa esim. tällä hetkellä Oikotieltä. Sitten jos menee Uudenmaan ulkopuolelle, niin sitten niitä vasta löytyykin!
Sisä-suomesta löytyy kyllä paljon taloja kaupan, mutta on ne hinnoissaan sielläkin ottaen huomion sijainnin. Jos jätetään nyt vanhat homeiset mummonmökit pois laskuista ja katsotaan suoraan asuinkelpoisia ihan ok taloja, joihin ei heti tarvitse ruveta käyttää kymppitonneja remontteihin. Hiljalleen kuolevat alle 10t asukkaan kunnat, joista palvelut ja työpaikat ovat alkaneet jo valua muualle, löytyy ihan hyviä taloja joista saatetaan pyytää yli 100 000, ja joistakin jopa 300-400 000. Näitä on aina hauska katsella, saa hyvät naurut. Mitähän ne ihmiset kuvittelee? Että kun on rakennettu niin maksoi sen ja sen verran ja pitää saada omat pois? Hahaha, jossain kuolevalla pikkukunnalla kaukana kaikesta. Tuollaisella sijainnilla remonttitarpeettoman hyväkuntoisen okt:n käypä hinta on 50 000 luokkaa. Ehkä sen sata tonnia jos iso talo ja on maata vähän mukana.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa Kouvolaan, asunnot puoli ilmaisia ja rahaa jää muuhunkin kuin pankkilainan maksuun.
Kouvolasta on liian pitkä matka päivittäiseen työmatkaan Helsinkiin asti. Autolla matka on n. 1,5 h - 2h Kouvola - Helsinki, en tiedä missä päin Uusimaata ap asuu mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuolla palkalla ok-taloa voi mitenkään Pk-seudulta järkevästi ostaa. Meillä on palkat kummallakin yli 7000€/kk ja asutaan isossa rivarissa Espoossa. Kolmisen tonnia kuussa menee vain lyhyeksimyyntiin ja vastikkeeseen, autosähkön ym kanssa ylikin.
Vierailija kirjoitti:
Ei me koskaan tulla saamaankaan. Eikä sitä lastakaan. Nyt vaan asutaan Helsingin kantakaupungissa ja nautitaan vapaudesta. Mitä muutakaan me voidaan tehdä?
Mitä tuo tarkoittaa: "Eikä sitä lastakaan."?
Mikä lapsensaamisen muka teiltä estää? Kärsittekö ihan oikeasta lapsettomuudesta (jompikumpi tai molemmat), lääkäreiden vahvistamasta, vai mistä on kysymys?
Kai te nyt sentään mussia osaatte vaikka ette osaakaan finanssiasioita?
Rahoitusasiantuntija Eki 51 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka valittaa omakotitalojen kalleudesta, niin katsovat omakotitaloja vain jostain muuttovoitto kaupungista. Jos katsotte Etelä-Suomesta vaikka Uudeltamaalta, niin valinnan varaa on vaikka kuin paljon, jos kyseessä ei ole Helsinki, Espoo, Vantaa. Uudeltamaalta löytyy yli 100 kappaletta esim. alle 100 000 euron omakotitaloa esim. tällä hetkellä Oikotieltä. Sitten jos menee Uudenmaan ulkopuolelle, niin sitten niitä vasta löytyykin!
Sisä-suomesta löytyy kyllä paljon taloja kaupan, mutta on ne hinnoissaan sielläkin ottaen huomion sijainnin. Jos jätetään nyt vanhat homeiset mummonmökit pois laskuista ja katsotaan suoraan asuinkelpoisia ihan ok taloja, joihin ei heti tarvitse ruveta käyttää kymppitonneja remontteihin. Hiljalleen kuolevat alle 10t asukkaan kunnat, joista palvelut ja työpaikat ovat alkaneet jo valua muualle, löytyy ihan hyviä taloja joista saatetaan pyytää yli 100 000,
Tässä tekstissä unohtuu kokonaan sellainen asia kuin mikrosijainti. Me asutaan tuollaisessa alle 10 tuhannen ihmisen kunnassa. Palvelut on kyllä ok ja lähellä, mutta ei tässä todellakaan ole yhtäkään Suomen mittakaavalla suurkaupunkia lähellä. Tänne rakentuu kokoajan uutta omakotitaloa, ja kaavoitetaan koko ajan uusia tontteja, ja tietyillä alueilla ei ole yhtään vapaana omakotitaloa vapaana vaikka ostajia olisi. Isommasta naapurikaupungistakin olisi tulijoita. On meidänkin postilaatikkoon jaettu useamman kerran näitä kiinteistönvälittäjän lappusia "Oletko harkinnut myymistä, meillä ostaja etsii kotia alueelta". Ja luulin että nämä tällaiset ovat jotain Helsingin kantakaupungin juttuja. Parin viimeisen vuoden sisällä kaikki tältä alueelta myyntiin tulleet omakotitalot myyty, osa hieman alle 300k, osa yli 300k.
Naura vaan mutta me nauretaan matkalla pankkiin.
Itse valitsimme Espoon sijaan hiukan syrjemmän paikkakunnan, ajaa silti alle 1h Helsingin keskustaan, mutta omaa maata ja ei naapureita ympärillä, meille merkkaa enemmän oma tila ja vapaus, silti laadukas iso yli 350neliön uusi talo, eikä posketonta velkaa mistä joutuu maksaa ylihintaa pankille.
Ei noin pienillä tuloilla osteta pääkaupunkiseudulta omakotitaloa ilman kunnollisia säästöjä. Ne kunnolliset säästöt kerrytetään useimmiten asumalla ensin pienemmissä ja edullisemmissa asunnoissa. Vain todella kovatuloiset pystyvät suoralta kädeltä ostamaan omakotitalon ensimmäiseksi asunnokseen.
Me ostimme viime kesänä omakotitalon. Olisimme saaneet lainaa enemmänkin, mutta korkojen vuoksi ei tehnyt mieli nostaa järjettömän suurta lainaa. Laitettiin omaa rahaa 170000€ ja lainaa otettiin 340000€. Varainsiirtoveron (20400€) maksoimme myös omilla rahoilla.
Kun muuton jälkeen myimme oman asuntomme, saimme niillä rahoilla maksettua asunnossa jäljellä olevan lainan, välittäjänpalkkion ja omakotitalon lainan. Omakotitalo oli vain noin 10000€ kalliimpi kuin edellinen asuntomme, mutta varainsiirtoverosta ja välittäjän palkkiosta koitui sellainen 35000 euron asunnonvaihtokustannus. Nythän tuo varainsiirtovero on tippunut kolmeen prosenttiin, joten hieman halvemmalla pääsee sen suhteen.
Ensimmäinen asuntomme, johon lapsemme syntyi, oli 39 neliön yksiö. Sitä seuraava oli 83-neliöinen kerrostaloasunto ja sitä seuraava 97-neliöinen kerrostaloasunto. Omakotitaloon muutimme vasta, kun lapsi oli jo aikuinen ja omillaan.
Omakotitaloissa asuu enemmän niitä perheitä, missä molemmat tienaavat vähintään 6000€/kk.
Helsingin keskustassa yksiö saattaa olla tuon omakotitalon hintainen en ole kuullut nurinaa että olisi kallis?
Yleensäkin kerrostalokämpät ovat neliöhinnaltaan omakotitaloja paljon kalliimpia joten....
Vierailija kirjoitti:
Samat mietteet. Lainanlyhennyksiin ja korkoihin saisi uppoamaan toisen puolison nettopalkan verran.
Silloin kun olimme nuoripari ja dinkkuja, meille oli ihan selvää, ettei tuhlata molempien palkkoja, vaan säästetään siihen, kun saadaan lapsi. Toisen palkalla siis elettiin ja toinen palkka laitettiin säästöön. Kun tulin raskaaksi ja piti ruveta katselemaan suurempaa asuntoa poikamiesboksin tilalle, niin otettiin laina sen mukaan, että siitä yhden palkalla selviää. Ei siis ulosmitattu koko ostovoimaamme täältä ikuisuuteen. Mikä oli hyvä, koska minulla oli vaikeuksia päästä takaisin työelämään pitkän hoitovapaan jälkeen.
Meidän ensimmäinen perheasunto, jossa kuvittelimme asuvamme muutaman vuoden, oli lopulta kotimme 12 vuoden ajan. Lapsiluvuksi jäi lopulta yksi, vaikka alun perin oli mielessä suurempi perhe. Autoa meillä ei todellakaan ollut. Tällä kuviolla onnistui maksaa kohtuullisen kokoista kerrostaloasuntoa ihan kivalla alueella.
Omistusasuminen joudutaan usein aloittamaan alemmalta tasolta, kuin mihin on vuokralla asuessa tottunut. Eikä se ensimmäinen asunto ole se unelmien asunto. Tämä tuntuu useimmille olevan ihan ylitsepääsemätön kynnys ja nämä ihmiset saattavat jäädä loppuiäkseen vuokralle. Omistusasuminen vaatii sen, että tinkii aluksi siitä asumisen tasosta, jotta voi myöhemmin päästä asumaan väljemmin ja mukavammin.
Jos tulot on molemmilla vähän päälle 3000€ eikä ole näköpiirissä, että viiden vuoden päästä molemmilla ne tulot ovat 5000€, niin ei se omakotitalo pääkaupunkiseudulla ehkä ole realismia. Tai siihen on mahdollisuus vasta sitten, kun lapsi on jo niin iso, ettei hän pääse nauttimaan siitä kovinkaan kauan, ennen kuin muuttaa jo pois.
Vierailija kirjoitti:
Minua risoo, kun asuminen on ihan poskettoman hintaista nykyään. Omat vanhempani hankkivat aikoinaan suht uuden omakotitalon yli 20 000 asukkaan kaupungista. Omakotitalon hinta oli n. 120 000 e. Nykyään samalla alueella vastaavat talot ovat yli 200 000 e. Asutaan taas itse kaupungissa, jossa omakotitalojen hinta on käytännössä 300 000-500 000 e ja sitten on vielä kalliimpiakin taloja. Olisi sitä itselläkin ollut helposti varaa tuohon 120 000 e taloon tai vaikka lähes 200 000 e maksavaan, mutta nuo +300 000 e on ihan järjettömän hintaisia.
Me ostimme uuden, 83-neliöisen kerrostaloasunnon vuonna 2000 ja maksoimme siitä muutostöiden kanssa noin 220000€ ja se tuntui silloin aivan järkyttävältä rahalta. Siitä oli vielä kohtuuhyvä merinäköala, joskaan ei esteetön. Vuonna 2016 ostimme lapselle opiskeluasunnon muutaman kilometrin päästä. Sekin oli uudiskohde, 37 neliötä ja ylin kerros, mutta merinäköalasta ei tietoakaan. Tuo asunto maksoi muutostöiden kanssa 225000€.
Ei tässä eri ikäluokat ole ollenkaan tasaveroisessa asemassa. Me teimme tuosta asunnosta lapsen ja hänen puolisonsa kanssa kaupat vuonna 2019. Vastaavia asuntoja oli silloin myyty noin 270000€ hintaan ja he maksoivat meille 215000€. Vaikka he saivat asunnon edulliseen hintaan (silloiseen hintatasoon verrattuna), niin eihän ne neliöt olleet ollenkaan samaa luokkaa kuin meidän aiemmin ostamassa asunnossa. He laittoivat tuohon omaa rahaa 15000€ ja saivat pankista 200000€ lainaa. Tyttären tulot taisivat olla jotain 750€/kk + opintuki, puoliso tienasi jotain päälle 3000€. Ei nykyisellä korkotasolla saisi tuollaista lainaa noilla tuloilla mitenkään päin.
Heidän nykyinen asuntonsa on samaa kokoluokkaa kuin mikä oli tuo meidän vuonna 2000 ostama asunto. Tämä paritalonpuolikas maksoi 350000€ eikä ole edes omalla tontilla, joten yhtiövastike on noin 750€. Lainanhoitoon noin 280000€ lainasta heillä menee kuukausittain hieman yli 1500€, mistä koron osuus on noin 1050€. Pelkkä asuntolaina ja yhtiövastike ovat siis yhteensä melkein 2000€/kk. Nettotulot heillä taitaa olla noin 5500€/kk. Kun nuorena ahnehtii itselleen suuret velat, niin korkoa joutuu maksamaan paljon ja laina lyhenee todella hitaasti. He joutuivat järjestelmään lainansa uusiksi ja ottamaan 30 vuoden maksuajan, että selviävät näistä korkeista koroista.
Ap:lle neuvoni olisi, että jos nyt asuvat kolmiossa, niin vaihtaisivat edullisempaan kaksioon edes muutamaksi vuodeksi, jotta voivat säästää rahaa asunnonostoa varten. Jos niitä säästöjä ei siis vielä ole niin paljon, että pystyisi suoraan ostamaan kaksion. Jollain tapaa niitä omia säästöjä pitäisi pystyä kartuttamaan, jos haluaa elämänsä aikana omakotitaloon noilla tuloilla päästä. Jos työt on sellaiset, että tulot tulevat nousemaan reippaasti, niin sitten toivoa on enemmän. Ja kannattaa myös tiedostaa, että noilla tuloilla ei ole kahteen lapseen varaa. Kun tyytyy yhteen lapseen ja elämään ilman autoa, niin voi olla varaa säälliseen asuntoon.
Alue: Aihe vapaa
Kirkkonummi/Siuntio alueelta alkaa omakoteja löytyä 150 000 ylöspäin. (Etuovi)
Minä asuin pitkään vuokralla ja säästin tilille taloa varten, mutta kun silloinen nainen alkoi juomaan säästöjäni, niin piti tehdä ratkaisu. 130 tonttua niin ostin pienehkön rintamamiestalon Turun läheltä. Naista en ottanut mukaan, lieneekö enää hengissäkään.
Talo sopivasti työpaikan ja Turun välistä. Remonttia on tietysti joutunut tekemään, mutta siksi 2 ekaa vuotta olivat lyhennysvapaita. Sitten lyhensin 1100 €/kk. Nyt talo on jo vuosikaudet ollut velaton ja suuremmat remontit tehty.
Eli talon valintaan vaikuttaa sijainnin lisäksi myös halu ja kyky remontoida.