Lue keskustelun säännöt.
Mitä syitä siihen, että mies pettää vaimoaan, omien lapsiensa äitiä?
22.01.2007 |
Ja jatkaa salasuhdetta pitkään? Vannoo rakkauttaan toista naista kohtaan ja tekee kaikkensa nähdäkseen salarakkaansa.
Onko oikeasti ihastunut / rakastunut tähän toiseen naiseen vai miksi tekee tuollaista?
Kommentit (45)
Vierailija:
toiseen naiseen. Rakastan silti vaimoani, mielipuolista!
ja olen rakastunut rakastajaani. Ja silti rakastan miestäni, mielipuolista, totta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>ja olen rakastunut rakastajaani. Ja silti rakastan miestäni, mielipuolista, totta!!
Kuvottavaa!
Jos miehesi hyväksyy sinut tuollaisena niin eihän siinä sitten mitään.
Miten kehtaatte katsoa puolisoanne silmiin ja sanoa " minä rakastan sinua" ? Eikö ole edes huono omatunto? Täysin samaa mieltä edellisen kanssa.
Vierailija:
Miten kehtaatte katsoa puolisoanne silmiin ja sanoa " minä rakastan sinua" ? Eikö ole edes huono omatunto? Täysin samaa mieltä edellisen kanssa.
Ei ole huono omatunto. Lifestyle tämäkin. No, kantsii toivoa, ettei oma miehesi/vaimosi ole yksi noista, jotka ei jää kiinni. Mä en jää ja panen nimenomaan ukkomiehiä.
ja se sattuu paljon enemmän kuin tieto siitä, että toinen harrastaa seksiä muidenkin kanssa.
Sitäpaitsi tieto siitä antaa tunnolliselle ja vastuunsa kantavalle ihmiselle hyvän syyn siirtyä eteenpäin elämässä. Ettei tarvitse jäädä pilaamaan sitä sellaisen kanssa, joka ei sitä ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitäs jos se suhde omaan puolisoonkin on varsin kuuma ja seksirikas ja silti haluaa vierasta ja kaikki osapuolet on tyytyväisiä. ihminen ei oo yksiavioinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vaikka et jäisi faktisesti kiinni, niin puolisosi silti tietää. Nimittäin kyllä sen vain tietää, milloin toinen ei enää ole koko sydämessään suhteessa mukana ja se sattuu paljon enemmän kuin tieto siitä, että toinen harrastaa seksiä muidenkin kanssa.
Olen tullut petetyksi, enkä huomannut MISTÄÄN, että mies oli käynyt vieraissa. Vasta kun hänelle selvisi kantani pettämiseen (jonka luulin automaattisesti olevan meillä molemmilla sama), sitten hän ei voinut enää koskea muhun lainkaan - syyllisyys painoin aivan hirveästi.
Mutta ennenkuin pettäjä TIETÄÄ, miten paljon petettyä SATTUU, hyvin voi käydä pettämässä ja elää ihan normaalia elämää, ilman että kumppani tietää mitään.
Olettekos te kaikki aivan varmoja, että teidän suhteessanne molemmat osapuolet suhtautuvat pettämiseen samalla tavalla? Tietääkö kumppanisi sinun kantasi varmasti, reaktiosi, tunteesi jos niin kävisi? Ja tiedätkö sinä kumppanisi kannan?
Kannattaa miettiä, haluaako tietääkään, mitä peikkoja sieltä kumppanin elämästä paljastuukaan!
Vierailija:
ja se sattuu paljon enemmän kuin tieto siitä, että toinen harrastaa seksiä muidenkin kanssa.Sitäpaitsi tieto siitä antaa tunnolliselle ja vastuunsa kantavalle ihmiselle hyvän syyn siirtyä eteenpäin elämässä. Ettei tarvitse jäädä pilaamaan sitä sellaisen kanssa, joka ei sitä ansaitse.
Minä en ainakaan enää vuosiin ole ollut " koko sydämellä suhteessa mukana" . Tai en tiedä mitä koko ilmauksella tarkoitat mutta mitään kummempaa rakkautta en ole 14-vuotisessa suhteessamme enää vuosiin tuntenut. Ihan kiva kaveri tuo vaimo on mutta en varsinaisesti tunne paljoakaan rakkautta enää häntä kohtaan. Lasten takia en silti halua erota pelkästään em. syystä. Sitä paitsi noin käy lähes kaikissa suhteissa ajan mittaan. Ensihuuma kestää ehkä muutaman vuoden, sitten tasaantuu.
Toinen asiaan vaikuttava seikka on se että ollaan aina kuin paita ja peppu. Jos on viikon työmatkalla niin huomaa että kotiinpaluuta odottaa pitkästä aikaa. Normaaliarjessa voisi yhtä hyvin tehdä pitkän päivän, mitään kiirettä ei ainakaan ole kotiin vaimon luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän hetkisen kumppanin kanssa keskustelin pettämis- ym asiat selviksi silloin kun aloimme seurustella. Ne jutut on helpoin käydä silloin läpi. Ja jos on tarkkavaistoinen, niin kyllä senkin tietää, millaisen tyypin kanssa on tekemisissä.
kunnioitus ja arvostus määrittää sitten ne oman käytöksen rajat.
Tarkoitan koko sydämellä mukana sitä, että onko etsimässä toista kumppania ja parempaa elämää - vai sitoutuuko omaan suhteeseensa.
Olen joskus tosi onnellinen siitä, ettei suhteeni ole alkanut silloin, kun olin parikymppinen. Vaan sen jälkeen, kun olin jo saanut nokkiini pahasti. Sitä osaa olla niin äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että toinen on reilu, lojaali ja kiva kumppani arjessa. Se on jotain aivan ällistyttävän upeaa, ilman sitä ekstaattista huumaakin.
Mutta ei kai sitä mukavuutta jne. osaa arvostaa, jos se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Sitä voi jopa pitää armopalan antamisena, että sen saman tyypin kanssa suostuu hengaamaan, eikä pahemmin käy pettämässä. Mitä nyt ehkä silloin tällöin, mutta sehän nyt on ihan normaalia ja sitä rataa.
Ehkä sen kumppanin arvo paljastuisi sitten, kun huomaisi, että eroajatuksia sekin voi päässään kantaa. Arvo yleensä nousee, kun lakkaa olemasta itsestäänselvä.
Niin tai jos pettämisestä jäisi kiinni ja kumppani jättäisi, niin sitten voisi huomata, mitä hyviä puolia siinä olisi voinut nähdä, jos olisi tajunnut.
Vierailija:
Minä en ainakaan enää vuosiin ole ollut " koko sydämellä suhteessa mukana" . Tai en tiedä mitä koko ilmauksella tarkoitat mutta mitään kummempaa rakkautta en ole 14-vuotisessa suhteessamme enää vuosiin tuntenut. Ihan kiva kaveri tuo vaimo on mutta en varsinaisesti tunne paljoakaan rakkautta enää häntä kohtaan. Lasten takia en silti halua erota pelkästään em. syystä. Sitä paitsi noin käy lähes kaikissa suhteissa ajan mittaan. Ensihuuma kestää ehkä muutaman vuoden, sitten tasaantuu.
Toinen asiaan vaikuttava seikka on se että ollaan aina kuin paita ja peppu. Jos on viikon työmatkalla niin huomaa että kotiinpaluuta odottaa pitkästä aikaa. Normaaliarjessa voisi yhtä hyvin tehdä pitkän päivän, mitään kiirettä ei ainakaan ole kotiin vaimon luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35. Olethan muistanut kertoa vaimollesi ettet ole suhteessa täysillä mukana etkä odota pääsyä vaimosi luokse töistä lähtiessäsi?
Kyllä toisella osapuolella on oikeus tietää jos toinen ajattelee noin. Lasten takia - ärsyttävä fraasi. Sekin asia pitää miettiä yhdessä jos parisuhteessa ollaan, haluaako molemmat olla siinä suhteessa lasten takia, saako molemmat mennä ja olla miten huvittaa. Olisiko kuitenkin parempi ottaa ero ja etsiä sellainen kumppani joka haluaa viettää aikaa yhdessä vaikka ensivuoden huuma on jo mennyt. Minkälaisen elämän mallin tollaisella oikein annatte lapsillenne?
Kunnioittakaa edes sen verran puolisoanne että kerrotte sille mitä ajattelette jotta se toinenkin voi tehdä omia päätöksiään omasta elämästä, eikä tuhlaa elämäänsä tuollaisten selkärangattomien valehtelijoiden kanssa.
Vierailija:
kunnioitus ja arvostus määrittää sitten ne oman käytöksen rajat.Tarkoitan koko sydämellä mukana sitä, että onko etsimässä toista kumppania ja parempaa elämää - vai sitoutuuko omaan suhteeseensa.
Olen joskus tosi onnellinen siitä, ettei suhteeni ole alkanut silloin, kun olin parikymppinen. Vaan sen jälkeen, kun olin jo saanut nokkiini pahasti. Sitä osaa olla niin äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että toinen on reilu, lojaali ja kiva kumppani arjessa. Se on jotain aivan ällistyttävän upeaa, ilman sitä ekstaattista huumaakin.
Mutta ei kai sitä mukavuutta jne. osaa arvostaa, jos se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Sitä voi jopa pitää armopalan antamisena, että sen saman tyypin kanssa suostuu hengaamaan, eikä pahemmin käy pettämässä. Mitä nyt ehkä silloin tällöin, mutta sehän nyt on ihan normaalia ja sitä rataa.
Ehkä sen kumppanin arvo paljastuisi sitten, kun huomaisi, että eroajatuksia sekin voi päässään kantaa. Arvo yleensä nousee, kun lakkaa olemasta itsestäänselvä.
Niin tai jos pettämisestä jäisi kiinni ja kumppani jättäisi, niin sitten voisi huomata, mitä hyviä puolia siinä olisi voinut nähdä, jos olisi tajunnut.
Vierailija:
Minä en ainakaan enää vuosiin ole ollut " koko sydämellä suhteessa mukana" . Tai en tiedä mitä koko ilmauksella tarkoitat mutta mitään kummempaa rakkautta en ole 14-vuotisessa suhteessamme enää vuosiin tuntenut. Ihan kiva kaveri tuo vaimo on mutta en varsinaisesti tunne paljoakaan rakkautta enää häntä kohtaan. Lasten takia en silti halua erota pelkästään em. syystä. Sitä paitsi noin käy lähes kaikissa suhteissa ajan mittaan. Ensihuuma kestää ehkä muutaman vuoden, sitten tasaantuu.
Toinen asiaan vaikuttava seikka on se että ollaan aina kuin paita ja peppu. Jos on viikon työmatkalla niin huomaa että kotiinpaluuta odottaa pitkästä aikaa. Normaaliarjessa voisi yhtä hyvin tehdä pitkän päivän, mitään kiirettä ei ainakaan ole kotiin vaimon luo.
Vierailija:
35. Olethan muistanut kertoa vaimollesi ettet ole suhteessa täysillä mukana etkä odota pääsyä vaimosi luokse töistä lähtiessäsi?Kyllä toisella osapuolella on oikeus tietää jos toinen ajattelee noin. Lasten takia - ärsyttävä fraasi. Sekin asia pitää miettiä yhdessä jos parisuhteessa ollaan, haluaako molemmat olla siinä suhteessa lasten takia, saako molemmat mennä ja olla miten huvittaa. Olisiko kuitenkin parempi ottaa ero ja etsiä sellainen kumppani joka haluaa viettää aikaa yhdessä vaikka ensivuoden huuma on jo mennyt. Minkälaisen elämän mallin tollaisella oikein annatte lapsillenne?
Kunnioittakaa edes sen verran puolisoanne että kerrotte sille mitä ajattelette jotta se toinenkin voi tehdä omia päätöksiään omasta elämästä, eikä tuhlaa elämäänsä tuollaisten selkärangattomien valehtelijoiden kanssa.
Jos on oltu yhdessä 15 vuotta - teinivuosista saakka niin ei se mikään ihme ole jos suhteesta puuttuu kiimaa ja hekumaa. Puoliso voi olla hyvä isä/äiti lapsille ja ihan kiva kaveri ja elämänkumppani siitä huolimatta. Vituttavat nämä egoistit, jotka ovat heti eroamassa kun se alkuhuuma häviää. Miksi ihmeessä pitäisi pahoittaa toisen mieli kertomalla että " en enää rakasta sua kuten ensimmäisenä vuonna, haetaan eroa, ansaitaan kummatkin parempaa, viis lapsista, lässyn lässyn jne." Minusta se kertoo jo aika paljon siitä että kunnioittaa toista kun ei heti ole lähtemässä vaikka suhde on tullut vaiheeseen jossa normaali arki on tullut ensihuuman tilalle. Harva sitä töissäkään tykkää niin hirveästi käydä ja käy siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
35. Olethan muistanut kertoa vaimollesi ettet ole suhteessa täysillä mukana etkä odota pääsyä vaimosi luokse töistä lähtiessäsi?Kyllä toisella osapuolella on oikeus tietää jos toinen ajattelee noin. Lasten takia - ärsyttävä fraasi. Sekin asia pitää miettiä yhdessä jos parisuhteessa ollaan, haluaako molemmat olla siinä suhteessa lasten takia, saako molemmat mennä ja olla miten huvittaa. Olisiko kuitenkin parempi ottaa ero ja etsiä sellainen kumppani joka haluaa viettää aikaa yhdessä vaikka ensivuoden huuma on jo mennyt. Minkälaisen elämän mallin tollaisella oikein annatte lapsillenne?
Kunnioittakaa edes sen verran puolisoanne että kerrotte sille mitä ajattelette jotta se toinenkin voi tehdä omia päätöksiään omasta elämästä, eikä tuhlaa elämäänsä tuollaisten selkärangattomien valehtelijoiden kanssa.
Jos on oltu yhdessä 15 vuotta - teinivuosista saakka niin ei se mikään ihme ole jos suhteesta puuttuu kiimaa ja hekumaa. Puoliso voi olla hyvä isä/äiti lapsille ja ihan kiva kaveri ja elämänkumppani siitä huolimatta. Vituttavat nämä egoistit, jotka ovat heti eroamassa kun se alkuhuuma häviää. Miksi ihmeessä pitäisi pahoittaa toisen mieli kertomalla että " en enää rakasta sua kuten ensimmäisenä vuonna, haetaan eroa, ansaitaan kummatkin parempaa, viis lapsista, lässyn lässyn jne." Minusta se kertoo jo aika paljon siitä että kunnioittaa toista kun ei heti ole lähtemässä vaikka suhde on tullut vaiheeseen jossa normaali arki on tullut ensihuuman tilalle. Harva sitä töissäkään tykkää niin hirveästi käydä ja käy siitä huolimatta.
Mielestäni olet todella väärässä ja olen pahoillani jos teidän suhteesta puuttuu hekuma. Olin juuri täyttänyt 16 kun alettiin seurustelemaan ja nyt ollaan oltu mieheni kanssa 16 vuotta yhdessä joista naimisissa kohta 8 vuotta. Lapsia on neljä joista vanhin 13-v ja nuorin 1-v. Väliin on mahtunut paljon, niin sitä ylä- kuin alamäkeä. Molemmat rakastamma toisiamme edelleen, rakkaus on syventynyt siitä mitä se oli silloin teininä. Seksi sujuu todella hyvin, on monipuolista, hekumallista ja sitä harrastetaan usein. Me olemme toisillemme kertoneet ja asiasta samaa mieltä, että jos vieras alkaa liikaa kiinnostamaan, koti/vaimo/mies ei ole enää " mukava" niin silloin siitä toiselle sanotaan ettei pilata toisen elämää turhilla pettämisillä tms. Lapset eivät saa olla syy tälläiseen väkisin yhdessä oloon.
Sitä mieltä en ole että heti todellakaan erottaisiin jos siltä tuntuu, vaan missä vika, onko mahdollisesti liian vähän kahdenkeskeistä aikaa. Toista ei pysty muuttamaan, virheet tulevat esille pidemmässä aikajuoksussa mutta niiden kanssa on opittava elämään tai erottava. Ihminen on siitä kummallinen että se alkaa hakemalla hakea syitä toisesta jotta saisi hyvän syyn toimia omalla haluamallaan tavalla, kuten pettää. Ensiksi pitää katsoa peiliin ennenkuin alkaa toista syyttämään.
Vierailija:
Mielestäni olet todella väärässä ja olen pahoillani jos teidän suhteesta puuttuu hekuma. Olin juuri täyttänyt 16 kun alettiin seurustelemaan ja nyt ollaan oltu mieheni kanssa 16 vuotta yhdessä joista naimisissa kohta 8 vuotta. Lapsia on neljä joista vanhin 13-v ja nuorin 1-v. Väliin on mahtunut paljon, niin sitä ylä- kuin alamäkeä. Molemmat rakastamma toisiamme edelleen, rakkaus on syventynyt siitä mitä se oli silloin teininä. Seksi sujuu todella hyvin, on monipuolista, hekumallista ja sitä harrastetaan usein. Me olemme toisillemme kertoneet ja asiasta samaa mieltä, että jos vieras alkaa liikaa kiinnostamaan, koti/vaimo/mies ei ole enää " mukava" niin silloin siitä toiselle sanotaan ettei pilata toisen elämää turhilla pettämisillä tms. Lapset eivät saa olla syy tälläiseen väkisin yhdessä oloon.
Sitä mieltä en ole että heti todellakaan erottaisiin jos siltä tuntuu, vaan missä vika, onko mahdollisesti liian vähän kahdenkeskeistä aikaa. Toista ei pysty muuttamaan, virheet tulevat esille pidemmässä aikajuoksussa mutta niiden kanssa on opittava elämään tai erottava. Ihminen on siitä kummallinen että se alkaa hakemalla hakea syitä toisesta jotta saisi hyvän syyn toimia omalla haluamallaan tavalla, kuten pettää. Ensiksi pitää katsoa peiliin ennenkuin alkaa toista syyttämään.
Korostetaan nyt alkuun että minä en ole koskaan pettänyt enkä hyväksy pettämistä.
Minä en ole erityisen pahoillani, minusta se on luonnollista ja normaalia että hekuma menee ohi ja muuttuu " kaveruudeksi" . Kyllä me varmaan jollakin tasolla rakastamme toisiamme siitä huolimatta ettei meidän tarvitse olla toistemme iholla koko ajan. Seksi ei tällä hetkellä suju hyvin erityisen hyvin, ei ole sujunut sitten esikoisen syntymän mutta ymmärrän senkin, en syytä ketään enkä ole sen vuoksi valmis eroamaan saati sitten pettämään.
Yhteistä aikaa on liian vähän, se myönnettäköön. Toisessa on omat puutteensa ja vaikansa, samoin itsensä. Ärsyttävät piirteensä on myöskin kummassakin ja mielestäni niistä huomauttaminen jatkuvasti menee jo vittuilun ja nalkutuksen puolelle eikä ole mitenkään rakentavaa. Toistemme virheet olemme kyllä oppineet tunnistamaan ja hyväksymään, ei kai sitä muuten 15 vuotta oltaisi yhteistä taivalta kuljettukaan. sama pätee paljolti myös omiin virheisiin jotka siis kumpikin myöntää. Toista voi syyttää aiheesta ja itseensä kohdistuvan syytöksen voi myös hyväksyä kunhan uskaltaa myöntää itselleen että " totta, tuollainen paskiainenhan minä välillä olen" . Tunnistamisen jälkeen puutteitaan voi yrittää lieventää ja käytöstään parantaa.
Koti ei ole aina mukava sen vuoksi että perhe-elämä yhdistettynä työelämään on liian raskasta ja kahdenkeskistä aikaa aivan liian vähän. Tämä vaihe menee kyllä aikaa myöten ohi. Mutta edelleen olen sitä mieltä että me olemme täällä lapsiamme varten, emme etsimässä itsellemme suurinta mahdollista onnea ja mielihyvää. lasten vuoksi voi ja pitää tinkiä paljosta, jopa turhasta rehellisyydestä kumppaniaan kohtaan. Enkä tarkoita tällä nyt valehtelua ja pettämistä vaan sitä että joskus on parempi olla hiljaa kuin puhua suoraan ja kertoa todelliset ajatuksensa.
Eihän sitä tietenkään pitkässä suhteessa kotiin ravaa pillu vaahdossa ja limat polvissa asti, mutta arjesta voi myös tehdä kivaa. Tai sitten sitä vain on niin realisti, ettei ala pettyä siihen, että elämä olikin vain elämää. Omista teoista se nyt on myös aika paljon kiinni, millaista sen kumppanin kanssa on.
Jos odotukset ovat sellaiset, että aina pitäisi olla eksoottista, estotonta, upeaa ja mageaa, niin kai se avioliitto sitten tuntuukin olevan vain tosi booooriing.
t. toinen niistä " Ruususista"
Vierailija:
Eihän sitä tietenkään pitkässä suhteessa kotiin ravaa pillu vaahdossa ja limat polvissa asti, mutta arjesta voi myös tehdä kivaa. Tai sitten sitä vain on niin realisti, ettei ala pettyä siihen, että elämä olikin vain elämää. Omista teoista se nyt on myös aika paljon kiinni, millaista sen kumppanin kanssa on.Jos odotukset ovat sellaiset, että aina pitäisi olla eksoottista, estotonta, upeaa ja mageaa, niin kai se avioliitto sitten tuntuukin olevan vain tosi booooriing.
t. toinen niistä " Ruususista"
varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä. Ja jos töissä on samaan aikaan vielä rankkaa/pakko näyttää kyntensä niin aika paskalta saattaa elämä maistua. Siinä vaiheessa vasta punnitaan epäitsekkyys ja se kuuluisa suomalainen sisu kun tekisi yli kaiken mieli heittää pyyhe kehään ja lähteä vanhasta tutusta ja tylsästä suhteesta ja tasaisen harmaasta arjesta uuteen tulisen intohimon ja rakastumisen täyttämään parisuhteeseen isolla P:llä.
Ei elämä ole aina reilua eikä kivaa mutta vastoinkäymisissä ja arjen harmaudessa ne marjanpoimijat punnitaan ja eritetaan miehistä ja naisista.
Vierailija:
a) panettaa
b) vieras tuo vaihtelua
c) olen itsekäs
d) kumppani ei loukkaannu, koska hän ei saa tietää
e) sen jälkeen omaankin parisuhteeseen panostaa enemmän.Petän aina, kun olosuhteet sallivat. Vaimoni kuuluu niihin, jotka eivät koskaan uskoisi häntä petettävän. Moni muukin mies ja nainen kuuluvat samaan joukkoon.
Sun vaimos pettää varmaankin sua, koska tyytyy tohon osaan. Ja sä luulet, että se ei tiedä sun " harrastuksestasi" , no tasoissa olette.
Vierailija:
varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä. Ja jos töissä on samaan aikaan vielä rankkaa/pakko näyttää kyntensä niin aika paskalta saattaa elämä maistua. Siinä vaiheessa vasta punnitaan epäitsekkyys ja se kuuluisa suomalainen sisu kun tekisi yli kaiken mieli heittää pyyhe kehään ja lähteä vanhasta tutusta ja tylsästä suhteesta ja tasaisen harmaasta arjesta uuteen tulisen intohimon ja rakastumisen täyttämään parisuhteeseen isolla P:llä.Ei elämä ole aina reilua eikä kivaa mutta vastoinkäymisissä ja arjen harmaudessa ne marjanpoimijat punnitaan ja eritetaan miehistä ja naisista.
Ja taas toisaalta siltä, että vaikka mahdollisuudet ovat auki TERVEIDEN lasten, säännöllisen työn ja " ihan ok" parisuhteen kanssa, niin sitä ei hoksata, että se " TYLSYYS" ei asu siinä kumppanissa. Vaan omien korvien välissä.
Jostain pitäisi tulla se uljas prinsessa tai prinssi tuomaan hehkua ja hekumaa elämään.
Mutta vaikka tulisikin, niin mitä sitten? Ehkä sitten tajuaisi, että sen uuden prinssin/prinsessankin kanssa se " tylsä arki" antaa parhaat mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja vielä elämässä suunnankin muuttamiseen. Nimittäin jos elämä on tosi kiihkeää ylä- ja alamäkineen, ei ehdi itseään välttämättä ajattelemaan.
Monet päätökset ovat omissa käsissä, ei ole mitään " pakkohan se on kun on tähän ryhdytty [hankkia asunto/talo/auto/etc]" . Suurin pakko on yleensä huoltaa lapsensa, jottei heitä menetä, ja senkin voi tehdä monella tavalla.
Tosin ehkä olen hieman jyrkkä - monet mahdollisuudet kun hoksaa lähinnä silloin, kun ne eivät ole omissa käsissä/ulottuvilla.
Jännää myös se, että haaveillaan siitä prinssistä/prinsessasta ja kuvitellaan, että se sitten päättyy johonkin " ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti" . Paskat. Menkää lukemaan eroperhe. netin sivuja... Siitä ne VAIKEUDET vasta alkavat.
voi pettämällä paeta tai kostaa lapsuudesta saatuja traumoja.
Vierailija: