Liian helppo elämä

Tuli mieleeni, onko sairauksia, jotka väsyttävät? Nukutko kuitenkin hyvin ja syötkö terveellisesti? Liikutko jonkin verran ja saat raitista ulkoilmaa? Vaikea sanoa mitään varmaa tuon perusteella. Helposti laiskistuttaa, jos elämässä ei ole oikein tavoitteita, sen olen huomannut.

Olisi hyvä, jos olisi säännöllisiä rutiineja, harrastuksia ja näkisi välillä ihmisiä. Aamulla kun herää, olisi kiva, jos olisi jotain, mitä odottaa, vaikka se olisikin enimmäkseen arkista. Arjen ja pyhän erottaminen myös voi piristää ja rytmittää elämää mukavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni, onko sairauksia, jotka väsyttävät? Nukutko kuitenkin hyvin ja syötkö terveellisesti? Liikutko jonkin verran ja saat raitista ulkoilmaa? Vaikea sanoa mitään varmaa tuon perusteella. Helposti laiskistuttaa, jos elämässä ei ole oikein tavoitteita, sen olen huomannut.

Olisi hyvä, jos olisi säännöllisiä rutiineja, harrastuksia ja näkisi välillä ihmisiä. Aamulla kun herää, olisi kiva, jos olisi jotain, mitä odottaa, vaikka se olisikin enimmäkseen arkista. Arjen ja pyhän erottaminen myös voi piristää ja rytmittää elämää mukavasti. 

Varmaankin skitsofrenialääkkeet väsyttävät. Nukun hyvin ja syön terveellisesti. Liikun jonkin verran. Eipä tässä ole tavoitteita, kun jaksaa päivästä toiseen. 

Ainakin omassa elämässäni olen huomannut, että kun on koko ajan vauhti päällä ja elämä vaatii suorittamaan, niin peruskotityöt on suorastaan rentouttavia. Mutta kun on rauhallisempaa lykkään imurointia päiväkausia. 

Äitiyslomilla minua auttoi viikon aikatauluttaminen. Yritin saada joka päivälle jonkun syyn lähteä kotoa ja kotityöt jaoin tietyille päiville. Aamulla päästiin paremmin liikkeelle, kun tiesi että tänään on muskari ja vessojen pesu tai lounas kaverin kanssa ja pyykkipäivä. 

Miten olisi harrastukset tai vapaaehtoistyöt, voitko terveyden puolesta miettiä sellaista? Tai sen sijaan, että käyt satunnaisesti kirjastossa, uimassa, kaverilla kahvilla jne. rytmität ne viikkon/kuukauteen ja laitat valmiiksi kalenteriin. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omassa elämässäni olen huomannut, että kun on koko ajan vauhti päällä ja elämä vaatii suorittamaan, niin peruskotityöt on suorastaan rentouttavia. Mutta kun on rauhallisempaa lykkään imurointia päiväkausia. 

 

Äitiyslomilla minua auttoi viikon aikatauluttaminen. Yritin saada joka päivälle jonkun syyn lähteä kotoa ja kotityöt jaoin tietyille päiville. Aamulla päästiin paremmin liikkeelle, kun tiesi että tänään on muskari ja vessojen pesu tai lounas kaverin kanssa ja pyykkipäivä. 

Miten olisi harrastukset tai vapaaehtoistyöt, voitko terveyden puolesta miettiä sellaista? Tai sen sijaan, että käyt satunnaisesti kirjastossa, uimassa, kaverilla kahvilla jne. rytmität ne viikkon/kuukauteen ja laitat valmiiksi kalenteriin. 

Oon kyllä yrittänyt tehdä listoja joka päivällä mitä pitäis tehdä päivän aikana. Ei vaan tule aina tehtyä. En pysty harrastamaan kodin ulkopuolella. 

Kotona joku harrastus olisi sitten varmaan kiva, mitä se nyt voisi sitten olla: askartelua, käsitöitä, leipomista, ristikoita, radion kuuntelua, pientä nikkarointia? Harmi, kun et pääse pois kotoa. Voisiko joku tulla käymään?

Ei elämäsi varmaan ole liian helppoa, sairaus tuo omat haasteensa. Tiedät varmaan itse parhaiten, kaipaatko elämääsi jotain lisää ja mitä se voisi olla. Ehkä olet tyytyväinen ihan näin.

Kun teet listoja, toivottavasti niissä on myös kivoja asioita tai sitten voi palkita itsensä välillä jotenkin, kun saa tehtyä välttämättömiä juttuja. Minä myös olen sellainen, joka mielelläni siirrän ei niin-välttämättömiä asioita tuonnemmaksi. Ilokseni sain juuri siivottua muutamia laatikoita ja kaappeja. Paljon lähti roskikseen ja tyhjiä hillopurkkeja meni lasinkeräykseen ja kauneimmat lähtevät kirpparille. Iloa päivääsi!