Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jatkaa avioliittoa aivovammaisen aviomiehen kanssa?
18.04.2024 |
Lähinnä vertaistukea etsin. Onko kenelläkään muulla puolisoa, joka on saanut keskivaikean/vaikean aivovamman? Mieheni sai sellaisen noin 1,5 vuotta sitten. Lisäsairauksina siihen liittyen mm. epilepsia ja ajokortin menetys. Nyt hän lähinnä nukkuu päivät pitkät. Valittaa myös jatkuvasti päänsärkyä. Lisäksi liikkuminen on aika horjahtelevaa, välillä kaatuileekin. Tuntuu vaan, etten jaksa enää. Itselläni hektinen työ ja paljon hoidettavia eläimiä. En saa enää mitään tukea enkä apua puolisoltani. Tuntuu kuin oma elämänikin valuisi viemäristä alas. En tunne enää mitään yhteenkuuluvuutta tai seksuaalista kiinnostusta mieheeni, jonka koko fyysinen habituskin on muuttunut sairauden myötä. Hän ei ole kuitenkaan niin sairas, että saisi mitään intervallihoitopaikkaa tai muuta kuntoutusta, vaan juuri ja juuri päivittäisistä toiminnoista selviävä, etenkin jos vähän patistelee. Jos lähden tästä liitosta, niin yksin hän ei tule pärjäämään kuitenkaan. Nyt tuntuu vaan, että olen niin väsynyt kaikkeen, etten pysty enää tekemään mitään päätöstä mihinkään suuntaan. Yritän vaan selvitä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Asiathan vois olla paljon huonomminkin! Aviolupauksessa luvataan rakastaa myötä- ja VASTOINkäymisissä, eli lupaudutaanko vain leikisti jhnkn? Liian usein näyttää valitettavasti siltä!
Se tarkoittaa tilapäistä vastoinkäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtui se avioliittoon mennessä annettu lupaus: Rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ?
Ja kuinka ap:lla on keskellä päivää aikaa olla palstalla, kun on kerran ansiotyö, elukat ja apua tarvitseva mies.
Aloitus on trolli.
Ei hän ole luvannut sinulle mitään. Miksi räkytät?
Lisäsairauksina siihen liittyen mm. epilepsia ja ajokortin menetys.
Pidät ajokortin menetystä sairautena? Aika paljon on maassa sairaita. Mutta jatka vaan kunnon persu.
Vierailija kirjoitti:
Lisäsairauksina siihen liittyen mm. epilepsia ja ajokortin menetys.
Pidät ajokortin menetystä sairautena? Aika paljon on maassa sairaita. Mutta jatka vaan kunnon persu.
Kuulostaa siltä, että elät itse jonkun niskoilla.
Älä jatka!! Ei naisen kuulu jäädä hoivaamaan miestä ja uhraamaan omaa elämää jos mies loukkaantuu samalla tavalla kun miesten kuuluu jäädä hoivaamaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtui se avioliittoon mennessä annettu lupaus: Rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ?
Ja kuinka ap:lla on keskellä päivää aikaa olla palstalla, kun on kerran ansiotyö, elukat ja apua tarvitseva mies.
Aloitus on trolli.
Kaikkihan tekee säännöllistä 8-16 työtä??
Tee nyt ihan ensiksi huoli-ilmoitus. Siitä se lähtee. Sitten mietit, että eroatko tai et. Mutta älä jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhauttaa lukea näitä kommentteja. Ymmärrän ap:n tilanteen hyvin ja sen että voimat on loppu. Itse vaikean aivovamman saaneena n. 7v sitten voin sanoa, että ei se ole mitään laiskuutta (niin kuin jotkut täällä kommentoivat) jos ei jaksa tehdä mitään. Terapiasta voi olla hyötyä, koska kuntoutuminen on prosessi ja oma ajatusmaailma vaikuttaa suuresti siihen, miten elämäänsä aivovamman kanssa elää. Toisaalta olen vasta parikymppinen, joten en täysin osaa sanoa, että millaista elämä on vanhemmalla iällä vammautuneella. Ei ole itsekästä lähteä suhteesta, mutta jos toivoa suhteen pelastamisesta on niin suosittelisin niin pariterapiaa kuin yksilöterapiaa miehellesi. Aivovamman saaminen on hyvin traumaattinen kokemus ja harva oppii elämään "uusilla aivoilla" ilman tukea. Aivovammaliiton sivuilta löytää vertaistukea niin läheiset kuin aivovammautuneetkin, ja uskon että miehellesi voisi tehdä hyvää kuulla ettei ole yksin. Kuntoutuminen on prosessi, joten ei kannata olettaa että kaikki tämä tapahtuu hetkessä. Itse en ole vielä seitsemän vuoden jälkeenkään täysin sinut aivovammani kanssa, joten se voi viedä aikaa. Tukea kuitenkin löytyy. Olet myös itse tunteva ihminen, eikä sinun tunteesi ja jaksamisesi ole mitenkään vähempiarvoisia vaan siksi, koska toisella osapuolella on aivovamma. Kannattaa siis ihan rehellisesti puhua miehellesi omista tunteistasi ja jaksamisestasi, sekä kertoa eri tahoja mistä apua on saatavilla. Toista ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse apua halua ottaa vastaan. Kerro että olet tukena eikä hänen tarvitse kestää kuntoutumisprosessia yksin, mutta oma jaksamisesi ei vaan enää kestä kannatella ihmistä, jonka elämänhalu on poissa.
Alue: Aihe vapaa
Tällaista kyllä tapahtuu ihan tosielämässäkin. Meilläkin käytti lähellä, mies onneksi toipui. Mutta pelon se jätti, joku perusturvallisuuden tunne järkkyi niin pahoin tuona aikana etten ole oikein vieläkään toipunut. Kohta kuitenkin jo kuusi vuotta asiasta aikaa.