Sanotteko ihan vaan suoraan ei vai keksittekö vähintään jonkin "tekosyyn"?

Olen aina miettinyt, että kun täällä keskustelupalstalla kehotetaan kieltäytymään kohteliaasti suoraan ja jotkut kertovat sanovansa aina vaan "nyt ei sovi" tms., että miksen itse kohtaa tuollaista. Joko minulle sanotaan, että sopii tai sitten vähintään jokin syy, miksei sovi, joka joskus tosin saattaa tuntua vähän tekosyylle, mutta kuitenkin.

Olen itse ainainen suostuja, mutta tällä hetkellä elämä ja arki sen verran täyttä, että pakko opetella kieltäytymään joistakin asioista. Mutta en vaan osaa sanoa ei. Jokin syy on pakko keksiä kieltäytymiseen. Olen iloinen, jos sattuu löytymään hyvä oikea syy, mutta muuten täytyy tyytyä tekosyyhyn. Ja vielä siitäkin huolimatta se ein sanominen tuntuu välillä todella vaikealle. Etenkin, jos asia esitetään kasvotusten tai puhelimitse, silloin menen täysin lukkoon ja suostun vaan. Viestitse esitettyyn pyyntöön sentään ehdin jotenkin miettiä vastausta. Jotenkin se pelkän ei sanominen tuntuu vaan liian tökeröltä, etenkin läheisiä kohtaan.