Yhteydenpiton exän kanssa , aikuiset lapset
Mitä olette mieltä...
Puolisollani on jo aikuiset lapset, mutta exänsä ottaa yhteyttä jatkuvasti ja miettii yhteisiä menettelyjä ties mihin teemoihin.
Minusta yhteydenotot ovat täysin tarpeettomia. Kellään ei ole mitään erityisiä sairauksia eikä lapsenlapsia tms
Ihan kuin ex ei olisi ihan ymmärtänyt et elämä on jatkunut ja haluaisi neuvotella vaan perheen tunne -syyn vuoksi ihan ripirapijutuista.
Pidättekö te aktiivisesti yhteyttä eksään jos lapset on jo omillaan?
Kommentit (16)
No joo. Mummi ja ukki olivat eronneet, mutta olivat viikottsin yhteydessä toisiinsa -lankapuhelimella, se kun oli sitä aikaa.
Kuuntelin muutamaa keskustelua ohimennen. Puhuivat mm. sukulaisistaan ja yhteisistä tuttavista. Toinen vinkkasi toiselle, jos joku tuttavista tarvitsi esim. apua. Sama lastensa ja lastenlastensa kanssa. Kun joku oli saavuttanut jotain isompaa tai pienempää, niin toisillensa soittivat ylpeinä js onnellisina.
En ikinä halua olla exän kanssa missään tekemisissä. En halunnut olla edes lasten ollessa alaikäisiä eikä oikeastaan tarvinnutkaan kun ex ei lapsia huoltanut.
En pidä exään yhteyttä lainkaan. Mieheni pitää pakosta, jos on jotain lapseen liittyvää asiaa. Lapsi on täysi-ikäinen lukiolainen mutta ns. erityinen, eikä hoida itse kaikkia välttämättömiä asioita. Kuulumisia mies ei exältään kysele.
Kyllä me pidetään exän kanssa toisiimme yhteyttä. Ei soitella koko ajan mutta säännöllisin väliajoin kysytään kuulumiset. Ja miksi niin ei tehtäisi? Me ollaan hyvissä väleissä ja arvostan exääni ihmisenä monella tavalla, hän on ollut minulle tärkeä ihminen aikoinaan pitkään. Ei se arvostus mihinkään katoa. Jos nyxät haluaa vetää tosta herneen nenään, niin nyxän kannattaa miettiä mitä häneltä puuttuu, mikä pelottaa niin paljon, että pitää täysin harmittomasta asiasta riehua. Onneksi meillä nyxätkin arvostaa itseään sen verran etteivät tee itseään tässä asiassa naurettavaksi.
Lapsellista nillitystä. Aikuiset ihmiset voivat olla keskenään tekemissä.
Vanhempani ovat eronneet 30 vuotta sitten, edelleen ovat hyviä ystäviä ja soittelevat toisilleen silloin tällöin. Onhan heillä toki yhteisiä lapsenlapsia mutta sanoisin kyllä että nyksä voi vähän löysätä kiristyspantaa.
niin sehän riippuu mistä roikkuu.
Olisin halunnut erota ystävänä mutta narsistin kanssa se ei ole mahdollista, hän ei kunnioita rajojani, minua ihmisenä eikä hän kykene normaaliin kunnioittavaan ihmissuhteeseen, jossa hän ei jatkuvasti yrittäisi vetää kaikista langanpätkistä kykenemättömänä empatiaan tai toisen asemaan asettumiseen.
Ainoa vaihtoehto olikin sulkea tämä ihminen täysin elämästäni
Vierailija kirjoitti:
niin sehän riippuu mistä roikkuu.
Olisin halunnut erota ystävänä mutta narsistin kanssa se ei ole mahdollista, hän ei kunnioita rajojani, minua ihmisenä eikä hän kykene normaaliin kunnioittavaan ihmissuhteeseen, jossa hän ei jatkuvasti yrittäisi vetää kaikista langanpätkistä kykenemättömänä empatiaan tai toisen asemaan asettumiseen.
Ainoa vaihtoehto olikin sulkea tämä ihminen täysin elämästäni
Onko sinulla exiä ennen tätä ihmistä? Oletko heihin yhteydessä?
Ihan outoa roikottaa menneisyyttä mukana
En ole aikoihin edes jutellut exän kanssa, varmaan pariin vuoteen.
Lapsi on nyt teini. Vain lapseen liittyvissä, pakollisissa asioissa pidetään harvakseltaan yhteyttä. Viimeksi sovittiin lomista ja siitä, että ensi syksyn harrastusmaksut hoidan minä. Ei meillä lapsen aikuistuttua ole mitään puhuttavaa, niin eiköhän se yhteydenpito jää pois. Ei olla erottu huvikseen, vaan painavista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me pidetään exän kanssa toisiimme yhteyttä. Ei soitella koko ajan mutta säännöllisin väliajoin kysytään kuulumiset. Ja miksi niin ei tehtäisi? Me ollaan hyvissä väleissä ja arvostan exääni ihmisenä monella tavalla, hän on ollut minulle tärkeä ihminen aikoinaan pitkään. Ei se arvostus mihinkään katoa. Jos nyxät haluaa vetää tosta herneen nenään, niin nyxän kannattaa miettiä mitä häneltä puuttuu, mikä pelottaa niin paljon, että pitää täysin harmittomasta asiasta riehua. Onneksi meillä nyxätkin arvostaa itseään sen verran etteivät tee itseään tässä asiassa naurettavaksi.
Ja kerrankos se vanha suola janottaa ja sitten nyxäntyxät tuntee itsensä pelleiksi, että miksi vain sokeasti luottivat. Kun kerran on toisen pippeliä halunnut imutella, niin jostain se kertoo. Aina on olemassa se riski. Se on vähän kuin juoppo kävis baarissa juomassa trippimehua. Ei se vaadi kuin kerran harha-askeleen ja taas se on menoa.
Veljen exälle just sanoin, kun valitti ettei veljeni vastaa puhelimeen VAIKKA hänellä ois asiaa, että heidän lapsi on aikuinen anna sen itse hoitaa asiansa.
Kun lapseni täyttää 18v, en enää koskaan ole yhteydessä hänen isäänsä. Nyt on pakko, mutta sitten olen vapaa. Nytkin koitan rajoittaa, mutta soittelee se sellaisia ihme juoppopuheluita silti. Kuvittelee, että ollaan kavereita tai jotain. Ei ole ollut juurikaan yhteyksissä omaan lapseensa 12 vuoteen, ja koittaa käyttää minua terapeuttinaan.
Ollaan yhteydessä lähinnä lapsiin liittyvissä asioissa, yksi vielä alaikäinen, mut puhutaan aikuisten lasten asioista myös ja muutakin. Jos on ollut aika (esim. juhlien järjestämistä), että ollaan oltu päivittäin tekemisissä tai muuta isompaa ei lapsiin liittyvää, olen kyllä miettinyt jälkeen päin, että pitäisikö pitää viileämpiä välejä, mutta en ole koskaan kuullut, että yhteydenpidosta olisi tullut ongelmia tai pahaa mieltä. (Exällä on uusi, mulla ei.) Ja toisaalta jos tulee, niin se on heidän parisuhteen välinen asia. Erosta on useita vuosia aikaa ja todellakin kyse on vain ystävyydestä.
Ei ikinä.