Mitä tapahtuu jos hyväosaisen elämänhallinta pettää?
Mulla on ollut aina asiat hyvin hallussa, on ura ja oma yritys, talous kunnossa. Olen ollut pari vuotta kahden teinin yh:na, ja aluksi jaksoin erinomaisesti.
Nyt pikkuhiljaa kaikki on valunut kaaokseen. Töitä on liikaa, en meinaa jaksaa aamulla herätä ja olen myöhässä. Ennen olin aina töissä viimeisen päälle laitettuna, rentona, tehokkaana. Kyllä nytkin hoidan töissä asiat mutta muualla palikat hajoaa.
En oikein jaksa siivota, käydä kaupassa, nukun huonosti ja sit väsyneenä tissuttelen kun se auttaa nukkumaan. Lapsille ruokana pitsaa ja nuudelia kun ennen kokkasin aina terveellisesti.
Miesjutut on sekavia, kaikki pommittaa mua joka asiasta. Työjutuista, yrityksen jutuista, miehet..
Miten mulle käy? Kukaan muu ei voi esim lapsia hoitaa. Onko mitään apua tai turvaverkkoa ihan normaaleille ihmisille?
Kommentit (38)
Elämänhallinta on harha, josta herää usein burn outiin:
Vaatimukset ovat koventuneet, työ kuluttaa, henkinen kuorma lasten hyvinvoinnista kasvaa, syyllisyys lisääntyy.
Pysähdy ennen romahdusta. Ota vapaapäiviä. Nuku ja lepää ja syö. Sitten kun univelka on pienentynyt, näet selvemmin.
Voisin kuvitella seuraavaa:
Jätän alkon pois
Opin sanomaan ei
Annan ajan hoitaa
Pidän huolihetken ja jätän huolet sekä teen listan välttämättömistä, mihin voin vaikuttaa
Ja jos voit, palkkaa apua
Mä mietin ihan samaa. Olen eron jälkeen pakertanut kahta työtä, hommannut asunnon ja auton, liikkunut, koettanut harrastaa ja rakentaa ihmissuhteita, mutta nyt en enää jaksa. En pysty mihinkään. Olin jo syksyllä kk saikulla, mutta taas vissiin luisutaan sitä kohti. Aina olen itseni ja lapseni elättänyt, mutta nyt mietin vakavissani, että myyn kämpän, irtisanoudun ja paljastan maailmalle miten väsynyt ja sekaisin ja ahdistunut olen. Voisin asua jossain mökkipahasessa ja vaikka olla talkkarina kylän mummoille.
Tuo on tosi raskasta kun äiti jää täysin vastuuseen lapsista ja joutuu vielä ne elättämään. Oo armollinen itsellesi, ansaitset huilia ja lepoa.
Tilaa siivooja ja wolttaa välillä. Enemmän se maksaa jos mielenterveys menee.
Sulla on vielä mahdollista kääntää kurssi. Mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin ihan samaa. Olen eron jälkeen pakertanut kahta työtä, hommannut asunnon ja auton, liikkunut, koettanut harrastaa ja rakentaa ihmissuhteita, mutta nyt en enää jaksa. En pysty mihinkään. Olin jo syksyllä kk saikulla, mutta taas vissiin luisutaan sitä kohti. Aina olen itseni ja lapseni elättänyt, mutta nyt mietin vakavissani, että myyn kämpän, irtisanoudun ja paljastan maailmalle miten väsynyt ja sekaisin ja ahdistunut olen. Voisin asua jossain mökkipahasessa ja vaikka olla talkkarina kylän mummoille.
Ihan kuin mulla. Paitsi olin syksyllä 2 viikkoa saikulla, sit tein pari kk 80% työaikaa ja nyt olin taas 8 pv saikulla uupumuksesta. On toi ihan hirveä prässi toi avioero ja muutto, lasten rutiinit uusiksi, omat rutiinit uusiksi, koko ajan rahapula ja koska se ratkeaa vain ottamalla lisätöitä, niin tulee aika- ja jaksupula siihen päälle. Onneksi on kesäloma jo näkyvissä. Voimia!
Tervetuloa tänne luusereiden joukkoon, täällä on tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Ttu mikä luuseri, onnistujat ei koe vastoinkäymisiä suomessa, kaikki on aina oma vika ja se tarkoittaa et sua ei saa auttaa tai ymmärtää.
Menisit töihin luuseri, ehkä se sillä ratkeis.
Vastasitko väärään ketjuun vai sönkötät omiasi ilman aloituksen lukemista. Ruiskit vain sylkeä ympäriinsä. ???
Vierailija kirjoitti:
Olemme akateeminen vela-pariskunta asiantuntijatehtävissä ja meillä on ostopalveluna siivousta ja kissanhoitoa. Helpottaa elämää huomattavasti. Ruuan voi hakea kaupan tiskiltä tai woltata. Ei tekisi yhtään mieli tehdä toista työpäivää kotona.
Niin.
Mulla ei ole varaa ostaa mitään palveluita, vaikka keskituloinen olenkin. Yksin kun maksat kaiken pks niin kaik mänee mikä tulee. Aina on jotain extraa kuitenkin, uudet silmälasit, kolhu autossa, hammaslääkäri... mutta kun makaa illat sohvalla viltin alla kynttilän valossa, niin eipä ne saastaiset lattiat häiritse. Ratkaisuni on siis olla siivoamatta.
Kannattiko olla voimaantunut nainen, häh? Itke nyt keskenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän aiheutti? Työ?
Työ ja kai masennus myös siitä että ei löydy sopivaa kumppania.
Yhteys työterveyshuoltoon, hetken lepoa eli sairaslomaa varten ja työterveyspsykologin juttusille. Onko sinulla lähipiirissäsi ihmisiä, jotka voisivat tukea sinua arjessasi? Tee hetken aikaa vain ns. välttämätön.
Jos on työterveyshuolto niin soita sinne ja varaa aika lääkärille. Lääkäreissäkin on eroja joten jos saat valita niin odota vaikka muutama päivä että pääset vastaanotolle. Lopeta tissuttelu, vaikka nukahtaisit helpommin niin uni on heikkoa ja väsymyskierre jatkuu. Tee pakolliset työt, älä ota mitään ylimääräistä ainakaan ennen lääkäriaikaa. Kerroit että lapset ovat teinejä, he voivat laittaa kotiruokaa (nakkikastike, perunat, makaronilaatikko, kalapuikot ja muusi) ja osaavat käydä kaupassa listan kanssa. Käy edes pienellä kävelyllä joka päivä. Hae keskusteluapua, muutama kertakin voi riittää jos ei ole masennustaustaa tai muita psykiatrisia sairauksia. Jo lasten kasvaminen ja yksinhuoltajuus herättävät monia tunteita.
Ilmaista keskusteluapua saa kirkon kautta, Kriisipuhelimesta tai sosiaalityöntekijältä jos teet itsestäsi lastensuojeluilmoituksen. Eivät ota lapsia pois välittömästi vaan tehdään palveluntarpeen arviointi ja saat kertoa omasta väsymyksestä. Toki varmaan ensisijainen reitti on työterveys ja sieltä lähete jos kuuluu sopimukseen. T:36
Jos olet hyväosainen niin sinulla todennäköisesti mahdollisuus ostaa siivouspalveluita ja yksityisen lääkärin terveyspalveluita. Lisäksi kannattaa palkata jonkinmoinen osa-aikainen henkilö auttamaan sua tuon yrityksen kanssa.
Mikä tämän aiheutti? Työ?