Lue keskustelun säännöt.
Yhtäkkiä ei enää ainuttakaan ystävää, nainen 45v.
14.04.2024 |
Olin nuorempana tosi suosittu, sain kavereita joka paikasta. Aikuistumisen myötä ja etenkin erittäin rankkojen pikkulapsivuosien jälkeen viimeinen ystävä on alkanut vältellä. Vastaa viestiin yhdellä sanalla tyyppisesti. Nyt tässä sunnuntain ratoksi ja lasten jo ollessa isompia aloin pohtimaan, että olen jostain syystä onnistunut karkottamaan elämästäni todella hyviä kavereita, ystäviä jopa.
Jotkut suhteet on päättynyt toisen osapuolen takia, mutta osa myös itseni. On tullut erimielisyyksiä, joita ei olla osattu ratkoa. Esim.sellainen, että kaveri ei jaksanut kun minulla ei mennyt hyvin ja hän olisi halunnut matkustella, nauttia elämästä. Kun en kyennyt, tuli skismaa ja ystävyyssuhde katkesi. Toinen esim.kerroin että olen ihastunut varattuun mieheen niin naimisissa oleva ystävä ei tätä hyväksynyt ja lopetti ystävyyden. Ja kaiken lisäksi olin vaan ihastunut, ei sen miehen kanssa ollut edes mitään.
Miten tästä eteenpäin? Pitäisikö yrittää jotenkin elvyttää vanhoja ystävyyssuhteita vai onko se merkki että suhteet on päättyneet, että ne ei ollut kunnon ystävyyssuhteita?
Rikki menneet suhteet on siis ollut lapsuudenystävien kanssa tai vähintään nuorena tutustuttu. Eli pitkiä.
Miten enää tämän ikäinen voi edes löytää uusia ystäviä enää ja osaanko olla ystävä kun kaikki edelliset on menny lopulta mönkään. Surullinen olen, ja ihmeissäni myös.
Kokemuksia?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinullla mitään halpoja tai ilmaisia harrastuksia? Löytyykö töistä ihmisiä, joiden kanssa voisit käydä kahvilla?
Nyt alat vaan ehdottamaan kaikkea, teatteria, kahvitreffejä vanhoille tutuille ja ystäville .
Saman kokenut mies täällä. Minulla katkesi myös suhteita kun opiskelin yli 10 vuotta Yhdysvalloissa. Lisäksi lähes koko lapsuudenkaverieni joukkio on jo kuollut huumeisiin ja viinaan, sankat joukot on tuoni niittänyt. Myös onnettomuuksissa ystäviäni kuollut.
Jostain pitäisi löytää uusia ystäviä mutta ajattelen että jos löytäisin hyvän naisen niin se riittäisi ja toisaalta myös helpottaisi uusien ystävien kun löytämiseen.
Kyllä tässä viittäkymppiä kolkutellessa huomaa jo että vain harva meistä saavuttaa kovinkaan pitkää ikää, itsekkin olen meinannut kuolla satoja kertoja. Tasaiseen tahtiin on tuttavia kuollut, ihan nuoresta pitäen. Subuteksi teki monista täysiä narkomaaneja ja siihen kuolivat monet lapsuuden ikätovereista
Näin voi käydä. Aikuisena on vaikea ystävystyä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ihan tietoisesti jättänyt lähes kaikki entiset ystävät taakse. Ei vaan jaksa yhden ylpistelyä kun on Yrittäjä isolla Y:llä (työllistää tasan itsensä), toisella taas kaikki lapset huostaan otettu kun äiti vaihtaa miestä lennosta. Kolmas oli jo teininä sairaalloisen kettumainen. Neljäs uskovainen jolle olin vain käännytyskohde. Viides puhui vain itsestään, ei koskaan kysynyt mitä minulle kuuluu. Kuudes ei koskaan tullut käymään vaikka kutsuin, ei koskaan soittanut itse minulle mutta halusi minut kuitenkin kummiksi lapselleen. Nauroi pilkallisesti kun kerroin että eroamme eksäni kanssa. Päätyi mielisairaalaan itse.
Missä on ne tervepäiset normaalit ihmiset jotka kykenevät ystävyyssuhteisiin? Kaikilla jotain mt ongelmia, kettumainen luonne, pilkallisia, selkään puukottavia.
Huumeiden kanssa käy nopeasti huonosti
En uskaltaisi edes tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit kun somea seuraa niin tuntuu, että kaikki menestyjät matkustelevat ja ovat edelleen ystäviä vanhojen kavereiden kanssa. Itsellä keski-ikä vienyt vähätkin menot ja vaikken ole masentunut tai mitään niin en enää jaksa biletystä ja mitään hypetystä.
Jos on paljon kavereita niin jääkö oikeasti aikaa syventää ystävyyssuhteita? Kysyn tätä oikeastaan ihan uteliaisuudesta, sillä minulla on päinvastainen tilanne. Ei ole juurikaan kavereita, joiden kanssa voisi esimerkiksi lähteä vaan salille tai kävelylle, mutta kaksi oikeaa ystävää on. Heillä on oma elämä mutta rankat elämäntilanteet ovat osoittaneet että jos on hätä, toinen on läsnä.
Sovimme tapaamisia vaihtelevasti ja olemme muuten yhteyksissä, eikä näiden ystävyyssuhteiden ylläpitämiseksi tarvitse nähdä kauheasti vaivaa koko ajan, koska sitä työtä on tehty vuosien varrella säännöllisesti. Mutta toisinaan olisi mukavaa jos olisi niitä kavereitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sit kun somea seuraa niin tuntuu, että kaikki menestyjät matkustelevat ja ovat edelleen ystäviä vanhojen kavereiden kanssa. Itsellä keski-ikä vienyt vähätkin menot ja vaikken ole masentunut tai mitään niin en enää jaksa biletystä ja mitään hypetystä.
Välitin siskolleni terveiset hänen nuoruusvuosien kaveriltaan. Sanoi spontaanisti "hyi!" ja nauroi ilkeästi päälle. Meni päivä tai pari ja olivat Facebook kavereita ja kyläilivät. Näin kaksinaamaista on suomalainen ystävyys.
Mua harmittaa kun ex sinkkukaverit ei enää ole sinkkuja. Ei ole enää mitään yhteistä. Kun tavataan niin kertoilevat parisuhdejuttuja. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Ja heitäkään tuskin kiinnostaa kuunnella "makasin yksin kotona viikonlopun" tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollu pitkään yh ja nauttinut tästä. En vaan yhna ole osannut sujahtaa mihinkään ryhmään mukaan, olen kai niin outo lintu. Yks kaveri lopetti yhteydenpidon kun halusi keskittyä kavereihin, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Haukkuvat miehiään ja perhe-elämäänsä kait.
Mulla on vähän sama tilanne, muutin aviomiehen perässä ja täältä on ollut vaikea saada ystäviä ja ei ole tullut pidettyä yhteyttä vanhoihin ystäviin. Ne mitkä olen täältä taas saanut ovat muuttaneet pois. Vaikea enää löytää ystäviä. Nainen 43v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin myös "se mukava" kaveri, jonka kanssa lähes kaikki tuli toimeen. Kavereita oli, mutta sitten kaveripiiri tuhosi täysin luottamuksen. Meni usko ja luottamus kaikkiin ihmisiin, kun yhtäkkiä parhaat kaverit olivatkin verivihollisia. Aika kamala kokemus.
Nyttemmin 10 vuotta tapahtuneen jälkeen olen yhä yksikseni. Pitkään sai kyllä käsitellä omaa henkisyyttään, että sai itsensä korjatuksi suht hyvään kuntoon.
Joskus elämä lyö maihin, mutta kun sieltä rikkonaisesta pääsee nousemaan ylös, niin on entistä vahvempi.
Facebook naisten kaverihaku
Sieltä voi löytyä omalta paikkakunnalta ihan uusi kiva kaveriporukka tai ainakin seuraa ja tekemistä.
Ehkä kannattaa etsiä muita jotka olivat äitejä, koska lapseton sinkku voi kokea elämänsä olleen täysin erilaista. Ellei ole joku jolle ei väliä se. Ryhmissä on somessa, tapahtumissa, harrasteissa ja muulla varmaan sopivia, jos on muukin etsimässä uusia ystäviä.
Olen 48. Sama juttu. Ei enää yhtään ystävää. Tai noh... työkavereita on, mutta näen heitä vaan työssä, en koskaan vapaa-ajalla. Jopa pitkät, yli 20 v. kestäneet ystävyyssuhteet haihtuneet tuhkana tuulee. Lisäksi koko perhe kuollut. Jos en kävisi töissä ja olisi siellä sosiaalinen, olisin täysin yksin.
Vähän outo tilanne, varsinkin kun olen todella sosiaalinen ja kupliva luonne.
Ei ole kokemusta vastaavasta. Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä. Olet onnekas kun sinulla on ollut noinkin rikas sosiaalinen elämä.
Minulla ei ole koskaan ollut parasta ystävää tai mitään kovin tiivistä ystäväjoukkoa. Luokkakavereiden kanssa jonkinlainen kaveriporukka yläkoulu- lukioaikoina. Kaikki ajautuivat eri puolille koulujen jälkeen. Itse jäin kotiseudulle asuttuani pari vuotta muualla. Tuossa vaiheessa kaveruus oli monien kanssa hiipunut eikä kotipaikkakunnalla asunut enää ketään tuttuja. Muutin takaisin kun olin jo ennen muuttoakin seurustellut kotipaikkakunnan pojan kanssa. Opiskeluista ei itselle syntynyt pidempiaikaisempia ystävyyssuhteita. Työkaverit ovat työkavereita, eivät ystäviä. Tässä olen myös halunnut pitää rajan työn ja vapaa- ajan välillä. Nyt olen 43v. Nuoruuden kaveriporukasta olen harvakseltaan tekemisissä kahden kanssa, toisen kanssa nähdään n. kerran vuodessa kun käy täällä vanhempiensa luona. Toisen kanssa vielä harvemmin. Isommalla porukalla wappiryhmä, jossa harvoin pinnallista jorinaa. Et nähdään kesällä ym. Mut ei sitä kesää ole vielä tullut.. ei ketään oikeasti kiinnosta. Kaikki luonnollisesti muuttuneet vuosien varrella ja aika erilaisia nykyään ollaan. Lasten ollessa pieniä oli joitain äiti- kavereita, mutta lasten kasvettua jääneet. Aikanaan oli kiva jutella esim. kerhoissa, harrastuksiin tai päiväkotiin viedessä. Nyt lapset liikkuvat itsenäisesti niin kaikki tällainen jäänyt. Tosi vaikea täällä pienellä paikkakunnalla on kavereita saada. Onhan tuo sama mies tuossa vielä vierellä sentään. Et en toki yksin ole, onhan mulla perhe. Joskus vaan ois mukava jutella ystävän kanssa. Joku jonka vois pyytää lenkille, kahville ym. Mulla ei ole sisaruksia eikä läheisiä sukulaisiakaan.
Up