Lue keskustelun säännöt.
Anopille jokainen teko on massiivinen. Vaikka nyt roskien vienti
14.04.2024 |
Hän ei voi tehdä sitä jos ei ole oikeassa vireessä, ja keskittyy siihen ihan hulluna, ja roskat vietyään kertoo kaikille vieneensä roskat, ja että oli niin ja niin paljon niitä ja niitä roskia.
Lääkäriin ei mene välttämättä ollenkaan vaikka olisi aihetta, siksi ettei hän ole oikeassa vireessä.
Laskujen maksu venyy, koska hän ei ole siinä vireessä. Ei mene kauppaan ajoissa, koska ei ole siinä vireessä.
Tärkeitä asioita on tekemättä aina.
Lista on loputon.
Mitä tämä on ja mistä johtuu?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppia voi parjata kavereilleen, työpaikallaan, facebookissa ja somessa.
Onhan miniät niin paljon parempia ja ahkerampia. Ilolla vievät roskatkin, ei tarvitse puolison viedä eikä lasten.
Sitten voi ajatella että kun minä parjaan anoppia tietysti hänkin parjaa minua ja sitten alkaa uusi kierros: anoppini varmasti puhuu minusta pahaa.
Kaksi kertaa vuodessa on hyvä väli nähdä miniää.
Kylläpä voit huonosti.
Hei, se on ap joka voi huonosti. Sunnuntai-iltapäivät on pahoja, voi anoppiin purkaa veetutuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäihminen kokee tärkeäksi kun saa tehtyä olennaiset asiat. Itsekin muuttunut noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppia voi parjata kavereilleen, työpaikallaan, facebookissa ja somessa.
Onhan miniät niin paljon parempia ja ahkerampia. Ilolla vievät roskatkin, ei tarvitse puolison viedä eikä lasten.
Sitten voi ajatella että kun minä parjaan anoppia tietysti hänkin parjaa minua ja sitten alkaa uusi kierros: anoppini varmasti puhuu minusta pahaa.
Kaksi kertaa vuodessa on hyvä väli nähdä miniää.
Kylläpä voit huonosti.
Hei, se on ap joka voi huonosti. Sunnuntai-iltapäivät on pahoja, voi anoppiin purkaa veetutuksensa.
Höpö höpö.
Lienee eläkkeellä tai muuten kotona päivät? Elämä supistuu ja pienet työt/asiat alkaa tuntua isoilta. Ihan luonnollista. Huomasin itse jo opiskeluaikana, kun vietin kerran 3,5kk ihan silkkaa lomaa, niin lopulta tuntui, että olen ollut tosi ahkera, kun tiskasin ja imuroin sen 35m2 asuntoni. Siis hommat, jotka normaalisti tehtiin koulupäivän jälkeen. Se on sitä veltostumista, joka hiipii nopeasti, kun ei ole tekemistä kovin paljoa.
Omista vanhemmistani huomaa, kun äiti leipoo jotain, niin soittaa oikein kertoakseen urotöistään. Hän on aina leiponut ja vielä 55-vuotiaana teki kahta työtä ja leipoi vielä päälle iltaysiltä pullat ohimennen. Nyt se on ihan erillisen tarinan ja ihailun paikka, kun on sellaiseen toimertunut. Se on sitä, kun on vähän tekemistä ja vähän sisältöä elämässä. Äitini on nyt 70 ja periaatteessa hyväkuntoinen, mutta näissä asioissa alkaa näkyä se "eläkeläisyys".
Mulla on sama ollut aina. Tuntuu, että aivoissa on jotain vialla. En jotenkin ole läsnä nykyhetkessä, jokainen teko on iso "juttu". Suurimman osan ajasta olen lamaantunut enkä saa tehtyä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ollut aina. Tuntuu, että aivoissa on jotain vialla. En jotenkin ole läsnä nykyhetkessä, jokainen teko on iso "juttu". Suurimman osan ajasta olen lamaantunut enkä saa tehtyä mitään.
Täällä myös. Jään usein "jumiin" .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppia voi parjata kavereilleen, työpaikallaan, facebookissa ja somessa.
Onhan miniät niin paljon parempia ja ahkerampia. Ilolla vievät roskatkin, ei tarvitse puolison viedä eikä lasten.
Sitten voi ajatella että kun minä parjaan anoppia tietysti hänkin parjaa minua ja sitten alkaa uusi kierros: anoppini varmasti puhuu minusta pahaa.
Kaksi kertaa vuodessa on hyvä väli nähdä miniää.
Kylläpä voit huonosti.
Hei, se on ap joka voi huonosti. Sunnuntai-iltapäivät on pahoja, voi anoppiin purkaa veetutuksensa.
Höpö höpö.
Mikä höpöhöpö? Sitähän Ap tekee, sisäiseen pahaan oloonsa löyti anopista kalvettavaa. Huomenna työtovereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa ihanaa jos vielä sais syödä oman äidin tekemää pullaa...
Vierailija kirjoitti:
Lienee eläkkeellä tai muuten kotona päivät? Elämä supistuu ja pienet työt/asiat alkaa tuntua isoilta. Ihan luonnollista. Huomasin itse jo opiskeluaikana, kun vietin kerran 3,5kk ihan silkkaa lomaa, niin lopulta tuntui, että olen ollut tosi ahkera, kun tiskasin ja imuroin sen 35m2 asuntoni. Siis hommat, jotka normaalisti tehtiin koulupäivän jälkeen. Se on sitä veltostumista, joka hiipii nopeasti, kun ei ole tekemistä kovin paljoa.
Omista vanhemmistani huomaa, kun äiti leipoo jotain, niin soittaa oikein kertoakseen urotöistään. Hän on aina leiponut ja vielä 55-vuotiaana teki kahta työtä ja leipoi vielä päälle iltaysiltä pullat ohimennen. Nyt se on ihan erillisen tarinan ja ihailun paikka, kun on sellaiseen toimertunut. Se on sitä, kun on vähän tekemistä ja vähän sisältöä elämässä. Äitini on nyt 70 ja periaatteessa hyväkuntoinen, mutta näissä asioissa alkaa näkyä se "eläkeläisyys".
Tuon takia työtön syrjäytyy äkkiä, eikä kohta jaksa tai pysty mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän on ollut aina samanlainen, hänellä on add tai adhd. Heillä on yleensä toiminnanohjauksen vaikeuksia. Oman työn aloittaminen ja suunnittelu on usein mahdottoman hankalaa. Monet pystyvät vain semmoiseen rykäyksittäin työskentelyyn. Hallitusti eteneminen ei ole heidän juttu. Jonkun toisen strukturoima homma voi sujua, mutta juuri tuo, että pitää itse päättää, milloin tekee, missä järjestyksessä jne. voi olla ylitsepääsemätöntä.
Melko paljon on palstalla puhetta ilkeistä anopeista, miehistä ja äideistä.
Mutta ketkä nämä puheet pistävät liikkeelle?
Kylläpä voit huonosti.