Kehonkuvahäiriö aikuisella
Haluaisin kokemuksia ja vertaistukeakin kyseisestä ongelmasta. Hävettää ihan helvetisti; olen jo viisikymppinen, aikuisten lasten äiti, ja yhä vain oireilen moista - ajoittain jopa pahemmin kuin nuorena. Kuinka teillä tämä oireilee, ja miten pärjäätte sen kanssa?
Kommentit (2)
Joo tiedän yhden tapauksessa jossa ihan ventovieraat analysoivat ja kävivät vielä katupsykoloimaan jotenkin. Oli hulvattoman hauskaa.
"Me kato kaikki ollaan erilaisia."
Tuo oli kyllä vähän monimutkaisempi juttu. Ei ollut kyse vaan mistään "hyväksy itsesi" ja taas tomppelimmat ottivat sen niin tietenkin.
Oli varsinainen saippua ooppera. Rikoksia, valheita, väärennyksuä, lavastuksia, huhuja, juoruja, törkeitä rikoksia.
Ja sitten tuota psykohömppää tuutin täydeltä.
Minä antaisin sun oireilla ihan niin paljon kun huvittaa. Omapa on asiasi.
Jos tuo haittaa muita enemmän kun sinua tee jäynä. Esiinny vielä ongelmallisempana.
Itseasiassa sellainen piilo psykolointi on hulvattoman hauskaa puolin ja toisin.