Ihmiset ei tykkää jos toinen ihminen menee eteenpäin henkisesti omassa elämässään, kasvaa ihmisenä ja karsii painolastia pois

Jos jonkun mielestä haluaisit vanhan sinän takaisin, olitko jonkunlainen ennen kuin aloit juoda?

Oliko nuorena unelmia, teitkö asioita tai tapasitko ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Menet eteenpäin henkisesti omassa elämässä? Mitä tarkoittaa "henkisesti oma elämä"?

Kuvittelee olevansa henkisesti ylempänä kuin vanhat kaverit? Yleensä ystävät auttavat toisiansa eteenpäin. Enemmän Aptä ärsyttää vanha itsensä kuin ne kaverit. Hänellä inhottaa nähdä itsensä vanhoissa kavereissa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä, että monet ottavat toisen ihmisen muuttumisen, kehittymisen ja eteenpäin menemisen liian henkilökohtaisesti. Ikään kuin toinen muuttuisi tai haluaisi muuttua vain muiden kiusaksi ja omaa paremmuuttaan korostaakseen. On vaikea kasvaa sellaisessa porukassa, jossa kaikki pyritään pitämään kynsin hampain omassa roolissaan ja tietyssä asemassa. Luulen, että jos yhteisöissä olisi sallivampi henki muutokselle, ei välttämättä ystäväpiirien karsimista tapahtuisi niin paljoa. Nyt hänen, joka läpikäy muutosta, on usein käytännössä pakko hylätä entiset kaverinsa, jos haluaa muutoksesta pysyvän. 

Sitähän se on. Esimerkiksi silloin, kun ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä, niin nähdessään toisen metenevän ja kehittyvän sekä saavuttavan tavoitteitaan, korostuu oma tyytymättömyys ja voimattomuus tehdä muutoksia. Olen huomannut tämän henkilökohtaisesti siinä, että kun pyrin tekemään muutoksia, jotka parantaisivat elämääni ja itsetuntoani, pyritään haraamaan mahdollisimman paljon vastaan ja vaikeuttamaan etenemistä vaikkeivat muutokset vaikuttaisi kehenkään toiseen millään tavalla. Tai no ehkä niin, että heidän mielestään tulotaso ei saisi nousta ja minut tulisi pitää mahdollisimman alhaisessa sosiaaliluokassa. Onhan tässä jo vuosien saatossa karsiutunut musiikkiharrastus, laulaminen, teatterissa ja oopperassa käyminen, tavoitteet vastuullisesta työstä, jossa ei ole vain palvelija tai apulainen. Mitäpä iloa he saavat latistamisesta? en ole vielä keksinyt sälitystä tällä sillä ei minulla ole ollut tarvetta yrittä alentaa kenenkään osaamista tai heikentää elämäntilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Juu vähän sama juttu kuin että ylipainoiset ei halua että kaveri laihtuu ja sitä rataa. Aletaan kettuilemaan laihtumisesta ja kannustetaan syömään lisää että pysyy samanlaisena punkerona.

Kyllä mä ainakin osaan iloita kavereiden onnistumisista elämässä, koskee ne sitten vaikkapa painoa, opintoja tai työkuvioita. Ja joo, olen ylipainoinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä kroonisen sairauden vuoksi. Ei oma tilanne ole mikään väylä ja oikeutus huonolle käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu vähän sama juttu kuin että ylipainoiset ei halua että kaveri laihtuu ja sitä rataa. Aletaan kettuilemaan laihtumisesta ja kannustetaan syömään lisää että pysyy samanlaisena punkerona.

Kyllä mä ainakin osaan iloita kavereiden onnistumisista elämässä, koskee ne sitten vaikkapa painoa, opintoja tai työkuvioita. Ja joo, olen ylipainoinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä kroonisen sairauden vuoksi. Ei oma tilanne ole mikään väylä ja oikeutus huonolle käytökselle.

Korjaan edellistä tekstiäni sen verran että painolla tarkoitin onnistumista painonpudotuksessa jos sen putoamisella on ollut itselle merkitystä ja tehnyt kovasti töitä sen eteen. Muutoin kenenkään painon kommentointi ei kuulu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet eteenpäin henkisesti omassa elämässä? Mitä tarkoittaa "henkisesti oma elämä"?

Kuvittelee olevansa henkisesti ylempänä kuin vanhat kaverit? Yleensä ystävät auttavat toisiansa eteenpäin. Enemmän Aptä ärsyttää vanha itsensä kuin ne kaverit. Hänellä inhottaa nähdä itsensä vanhoissa kavereissa.

Alemmuuskompleksista kärsivä aina kuvittelee tavallisten olevan ylimielisiä tai vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta. Itse koin tämän esimerkiksi, kun muutin pystyynkuolevalta pikkupaikkakunnalta isompaan kaupunkiin. En opiskelemaan, en työn tai parisuhteen perässä, vaan ihan vain siksi, että halusin elämältäni ja arjeltani jotain muuta kuin vanhalla kotipaikkakunnallani oli tarjota. En tätä mitenkään erityisesti toitottanut mutta huomasin, että muutamat sukulaiset ja ystävät jotenkin ottivat itseensä tästä. Kun näkee jonkun vertaisensa menevän elämässään eteenpäin ja itse ei liiku mihinkään, niin kyllähän se saattaa kirpaista.

Niin. Mutta joskus se muutto on pakenemista. Ongelmiltaan joita ei halua jäädä ratkomaan. Sitten kun siitä ongelmien pakenemisesta tulee tapa toimia vuosikymmeniksi niin saattaahan se viidenkympin tienoilla kirpaista.

Vierailija kirjoitti:

Entistä minää oli helppo hyväksikäyttää, nykyään mulla on rajat. Ei maistu kaikille mun muutos.

Tsemppii ap, ihan ok, wttä painolastikaverit tippuu.

Tämä on ihan totta. Nykyään kun saatan sanoa aika tiukastikin vastaan, niin muut kauhistelevat kuinka "Heidistä on tullut kyllä tosi ikävä tyyppi. Onkohan sillä jotain mielenterveysongelmia?". Jos olisin alusta alkaen ollut samanlainen, niin todennäköisesti olisivat vaan todenneet, että "Heidillä on aika kipakka luonne, mutta pohjimmiltaan hän on tosi mukava".

Ihmiset viihtyvät sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat emotionaalisesti ja henkisesti samalla tasolla kuin he itse (lukuunottamatta lapsia, nuoria ja seniilejä). Jopa kognitiivisesti samalla tasolla olevat viihtyvät keskenään. Alkoholisteilla emotionaalinen kehitys on väistämättä jumittunut, vaikka voi sen alkoholin aina jättää ja alkaa tuntea tunteitaan ja itseään.  Kasvanut ihminen toimii peilin sille jumittavalle, eikä jumittava pidä siitä, mitä peilistä näkee. Ja toki toisin päinkin. 

Juuri näin Juuri näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta. Itse koin tämän esimerkiksi, kun muutin pystyynkuolevalta pikkupaikkakunnalta isompaan kaupunkiin. En opiskelemaan, en työn tai parisuhteen perässä, vaan ihan vain siksi, että halusin elämältäni ja arjeltani jotain muuta kuin vanhalla kotipaikkakunnallani oli tarjota. En tätä mitenkään erityisesti toitottanut mutta huomasin, että muutamat sukulaiset ja ystävät jotenkin ottivat itseensä tästä. Kun näkee jonkun vertaisensa menevän elämässään eteenpäin ja itse ei liiku mihinkään, niin kyllähän se saattaa kirpaista.

Niin. Mutta joskus se muutto on pakenemista. Ongelmiltaan joita ei halua jäädä ratkomaan. Sitten kun siitä ongelmien pakenemisesta tulee tapa toimia vuosikymmeniksi niin saattaahan se viidenkympin tienoilla kirpaista.

Olen muuttanut useaan otteeseen, enkä koskaan kokenut tai tullut edes mieleen, että pakenisen vaan tartuin tilaisuuksiin joita tarjoitui opiskelun tai työn muodossa. Viimeksi vaihdoin kaupunkia, koska opintojen päätyttyä ainut mikä olisi sitonut paikkaan oli opintojen ohessa tehty osa-aikainen siivoustyö, joten en nähnyt syytä jäädä paikoilleni vaan ennemmin muutin ja katsoin mitä muuta elämällä on tarjota. eri

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaan on itsekäs kun sopivasta näkökulmasta katsoo. Jos on aikaa vietetty yhdessä tiiviisti pitkän aikaa omine sosiaalisine ongelmineen ja toinen sitten haluaa edetä elämässään jättäen vanhan taakseen, eikö sekin ole aivan yhtä itsekästä kuin toisella se halu että vanha tuttu meininki jatkuisi. Kaikki kuitenkin haluavat omia asioitaan ja se on itsekästä.

Siinä on se ero että se toisen itsekkyys on riippuvainen toisesta. Se joka etenee ei tsrvitse omaan etenemiseen muiden panosta, pöinvastoin. Vanhaan takertuja takertuu ihmiseen ja syyllistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaan on itsekäs kun sopivasta näkökulmasta katsoo. Jos on aikaa vietetty yhdessä tiiviisti pitkän aikaa omine sosiaalisine ongelmineen ja toinen sitten haluaa edetä elämässään jättäen vanhan taakseen, eikö sekin ole aivan yhtä itsekästä kuin toisella se halu että vanha tuttu meininki jatkuisi. Kaikki kuitenkin haluavat omia asioitaan ja se on itsekästä.

Siinä on se ero että se toisen itsekkyys on riippuvainen toisesta. Se joka etenee ei tsrvitse omaan etenemiseen muiden panosta, pöinvastoin. Vanhaan takertuja takertuu ihmiseen ja syyllistää.

Itsekkäämpi on aina hän, joka omasta etenemisen pelostaan tahtoo toisenkin elämän olevan yhtä kurjaa kuin itsellään. Ei ilmeisesti tajuta, että yhdessä kumpoikin voisi saada elämän parempaan kuosiin sen sijaan, että yrittää kateudestaan tai pelostaan kampittaa ystävänsä pyrkimykset.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä yhtäkkiä "voimaantuneet" (paremman sanan puutteessa) on alkuun aika raskaita, kun suu vaahdossa julistetaan sitä omaa uutta minää. Menee överiksi aina.

Ikäänkuin se olisi muiden vika, että aiemmin tämä ihminen on ollut poljettava lapanen, ja muut nyt olisi hänelle velkaa jotakin. Olisi herännyt aikaisemmin eikä edes suostunut kynnusmatoksi.

Vai että voimaantuneet.. 🤭

Se on vielä jäänyt käsittämättä milläperustelulla minulle yritetään luoda entisen päihteilijän identiteettiä? En ole koskaan ollut erityisemmin kiinnostunut päihteistä tai alkoholista vaikka yhdessä vaiheessa tulikin juhlittua enmmän, kuin oli hyväksi. Perheessämme ei myöskään ole päihdemenneisyyttä ainakaan niiden sukupolvien aikana, jotka olen tavannut. Aiemmista ei ole tietoa. Kaipa jokaisessa suvussa on omat historiansa tältäkin osalta vaikkei niistä puhuttaisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta. Itse koin tämän esimerkiksi, kun muutin pystyynkuolevalta pikkupaikkakunnalta isompaan kaupunkiin. En opiskelemaan, en työn tai parisuhteen perässä, vaan ihan vain siksi, että halusin elämältäni ja arjeltani jotain muuta kuin vanhalla kotipaikkakunnallani oli tarjota. En tätä mitenkään erityisesti toitottanut mutta huomasin, että muutamat sukulaiset ja ystävät jotenkin ottivat itseensä tästä. Kun näkee jonkun vertaisensa menevän elämässään eteenpäin ja itse ei liiku mihinkään, niin kyllähän se saattaa kirpaista.

Itselle käynyt sama juttu. Vanhat kaverit alkoi piikitteleväksi. Ilmeisesti pitää olla ihan samanlainen ja asua aina samalla paikkakunnalla, muuten ei kelpaa enää ystäväksi.