Lue keskustelun säännöt.
Minua vaivaa paheneva katastrofiajattelu. Voiko kieliä traumasta, alkavasta psykoosissa tai skitsofrenian puhkeamisesta?
11.04.2024 |
Olen aina ollut kyllä herkkä mutta en kuitenkaan näin pelokas kuin olen. Oikeastaan olen jopa ollut hyvin rohkea ennen.
Tapahtui yksi jos toinenkin asia (mm. lähisuhdeväkivaltaa) yhdessä vaiheessa elämää, joka laukaisi asteittain pahenevan masennuksen ja valitettavasti myös pitkäaikaisen. Onneksi koen, että vointi ainakin välillä olisi todella menossa parempaan ja toivon kovasti, että toivun hyvin.
Minun ajatuksissani kuitenkin kuhisee jatkuvia pelkotiloja. Näen riskejä ja pelkoja kaikkialla. Yritän olla uskomatta itseäni, yritän olla välittämättä näistä ja onneksi tiedostan, että ne ovat vain ajatuksia.
Esimerkiksi saatan pelätä, että minua kovasti lytätään ja arvostellaan selän takana ystävieni toimesta ja siksi olen todella mielelläni yksin koska koen, että ihmiset jotenkin näkevät minussa kaiken heikon ja huonon.
Pelkään myös esimerkiksi nostaa jotain tavaraa/vaatetta tms jos sen alta tuleekin kauhea hämähäkkilauma.
Säikyn kolahduksia/piippauksia tms, olen koko ajan valmis pakenemaan tai reagoimaan. Mietin jo valmiiksi mitä pitää tehdä jos asia x tapahtuu (vaikka mitään merkkiä ei ole, että oikeasti jotain tapahtuisi).
Pelkään sähkölaitteita, jos vaikka syttyykin tulipalo (ei estä käyttämästä niitä mutta huomaan olevani varuillani).
Siis kaikkea tällaista. Pelkään töihin lähtöä jos mokaan pahasti, aiheuta huonoa ilmapiiriä tietämättä, olen liian raskasta seuraa tai jotain muuta (tästäkään ei koskaan ole ollut töissä viitteitä, päinvastoin oikeastaan.)
Koko ajan siis olen valmiina johonkin seuraavaan katastrofiin tai mihin vain.
En edes tiedosta tätä kunnolla muuta kuin, että välillä "herään" että mitä ihmettä minä taas ajattelen ja käsken itseäni nostamaan sen vaatteen lattialta kun ei sieltä mitään hämähäkkejä tule ryöppynä.
Joudun siis tsemppaan itseäni koska pelko on läsnä vähän kaikessa ja kaikkialla. Tuossa vain joitain esimerkkejä.
Miltä kuulostaa?
Kommentit (26)
Se on hienoa että huomasit oman fyysisen tilasi. Sitten seuraavaksi ymmärrä, että fysiikkasi ei ole jumahtanut katastrofiajatusten takia ainakaan kokonaan, vaan jännittyneisyys alkaa syöttää aivoille kehotuksia etsiä syitä ikävälle olotilalle.
Minä kokeilisin tuossa jonkinlaista ravistelua ja tärisyttelyä. Ääni mukaan, päristelisin huulia ja huokailisin niiden läpi jne. Ja sitten puuhailemaan jotain, mikä kuluttaa aikaa ja antaa fysiikalle muuta puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistynyt ahdistuneisuus. Stressaavassa elämäntilanteessa uhkakuvia sinkoilee ylhäältä, alhaalta, sivuilta ja seinät kaatuvat päälle. Ne eivät sinkoile itsestään vaan mitätönkin ärsyke voi laukaista sen. Mieli alkaa käydä kierroksilla, kärpäset muuttuvat härkäsiksi, uni vähenee, tekee mieli alkaa varustautumaan asteroidi-iskua tai ufohyökkäystä tai muuta maailmanloppua varten. Sitä siis tekee kaiken järkevän ehkäistäkseen uhkaa joka onkin omassa päässä ja jota ei olisi jos vain osaisi rentoutua, nukkua. Informaatiotulva ja uutiset ja some pitää osata lopettaa. Kiihtyneessä tilassa näet uhkia kaikkialla ja nykymedia mikä perustuu pelkoon on myrkkyä. Somekin perustuu pelkoon - ei siellä kukaan rentona päivitä mitään vaan on koko ajan huolissaan tykkääkö kukaan uudesta päivityksestä oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua esimerkiksi avoimen dialogin malliin ja siihen, miten siinä jäsennetään paranoidisia ajatuskulkuja ja katastrofiajattelua. Perinteisessä psykiatriassa oletetaan, että näihin "harhoihin" ei saisi mennä mukaan ja että ne ovat häiriintyneen mielen/aivojen irrelevantteja tuotoksia, mutta avoimen dialogin mallissa uskotaan, että psykoottiseen oireluun liittyvät tilat ovat tavallaan kehoon varastoituneiden tunnemuistojen ilmentymiä, joiden avulla yritetään käsitellä erityisesti kokemuksia, joille ihminen ei ole kasvuympäristössään saanut käsitteitä eikä tiedollista rakennetta. Ihmisen keholliset tunnemuistot voivat tuottaa äärimmäisessä tilanteessa ajatuskulkuja, jotka vaikuttavat etenkin ulkopuolisista irrationaalisilta ja irrallisilta, mutta joille on olemassa kytkös ihmisen kokemusmaailmaan, mutta joita ihminen ei ole oppinut käsitteellistämään ja sanallistamaan. Avoimen dialogin mallilla on hurjasti paremmat pitkän aikavälin hoitot
Kehoon varastoituneen tunnemuodon ilmentymä kuulostaa todella samalta kuin Eckhat Tollen kipukeho-konsepti. Muistan jostain lukeneeni ajatuksen että traumatisoituneen ihmisen kehossa on selviytymisohjelmia tai toimintamalleja jotka ovat toimineet aikanaan mutta jotka jäävät uinumaan kehoon. Kokemattomat tunteet jäävät ikäänkuin odottamaan sopivaa hetkeä jolloin ne voidaan kokea. Trauma siis odottaa purkautumistaan. Käsittääkseni nämä nousevat kaikenlaisina jännityksinä sun muina pinnalle ihan itsestään. TRE-harjoitteet on näihin todella hyvä, kokeiltu on ja toimii. Traumat voivat tuottaa uhritarinoita ja jos näihin jää vellomaan, varmaan masentuu. Oikea tie olisi varmaan TRE; lukot ja solmut purkautuvat kehon kautta ilman sanoja, jälkeenpäin ei edes tarvita sanoja. Kaikki joogat, venyttelyt ja meditaatiot, ne toimivat myös.
Kuulostaa hyvin rasittavalta elämältä, kun pelkää noin paljon.
Hyvä pointti on se, että itse tiedostat asian.
Nyt voit alkaa etsimään apua itsellesi.
Komppaan muita, tuo kuulostaa hyvinkin siltä että voi olla trauman aiheuttamaa. Sinun kannattaisi etsiä apua. Apua trauman aiheuttamiin vakaviinkin oireisiin on olemassa! :)
Moni ei tiedä tätä, mutta traumaperäinen stressihäiriö voi oireilla jopa aistiharhoina. Ihminen voi takaumien kokemisen lisäksi esimerkiksi nähdä jotain muuta kauhua herättävää, kuten hämähäkkejä. Se ei ole kuitenkaan merkki psykoosista. Todellisuuden taju ei järky vakavasti, kuten psykoosipotilailla. Myös tunne siitä, että kaikki on kuin unta tai että on jotenkin kehonsa ulkopuolella, on ihan tyypillistä traumaperäisessä stressihäiriössä. Asiansa osaava psykiatri osaa kyllä erottaa nämä muiden mielenterveyden häiriöiden oireista.
Jos pääset psykoterapiaan, suosittelen etsimään psykoterapeutin joka on nimenomaan traumapsykoterapeutti. Perinteinen kognitiivis-behavioraalinen keskusteluterapia ei auta yhtä tehokkaasti traumaperäiseen stressihäiriöön. Jos terapeutti tarjoaa sitä, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan myös EMDR-silmänliiketerapiaa.
Kannattaa tutustua esimerkiksi avoimen dialogin malliin ja siihen, miten siinä jäsennetään paranoidisia ajatuskulkuja ja katastrofiajattelua. Perinteisessä psykiatriassa oletetaan, että näihin "harhoihin" ei saisi mennä mukaan ja että ne ovat häiriintyneen mielen/aivojen irrelevantteja tuotoksia, mutta avoimen dialogin mallissa uskotaan, että psykoottiseen oireluun liittyvät tilat ovat tavallaan kehoon varastoituneiden tunnemuistojen ilmentymiä, joiden avulla yritetään käsitellä erityisesti kokemuksia, joille ihminen ei ole kasvuympäristössään saanut käsitteitä eikä tiedollista rakennetta. Ihmisen keholliset tunnemuistot voivat tuottaa äärimmäisessä tilanteessa ajatuskulkuja, jotka vaikuttavat etenkin ulkopuolisista irrationaalisilta ja irrallisilta, mutta joille on olemassa kytkös ihmisen kokemusmaailmaan, mutta joita ihminen ei ole oppinut käsitteellistämään ja sanallistamaan. Avoimen dialogin mallilla on hurjasti paremmat pitkän aikavälin hoitotulokset kuin käypä hoito -suosituksen mukaisella mallilla, esimerkiksi työkyvyttömiä on 30 % 19 vuoden seurannassa kun muualla Suomessa työkyvyttömiä on psykoosisairaista 60 %.