Mitä ajattelette vanhemmista jotka haluavat 9 kummia lapselleen?

Lapsellani on 5 kummia, koska...



Kaksi ihmistä olin jo lapsena päättänyt pyytää esikoiseni kummiksi. Molemmat ovat naispuolisia. Toisen mukana kummitouhuun pyysin tämän tulevaa aviomiestä. Sylikummiksi ja miehen malliksi halusin kuitenkin vähän tutumman miehen, serkkuni. Ja koska olin saanut uuden, ihanan ystävän vähän kauempaa, pyysin häntä vielä 5. kummiksi, koska ajattelin, että kummius pitäisi meidät hyvinä ystävinä vielä vuosienkin päästä ja näin on ainakin toistaiseksi vielä ollut... =)

Vierailija:

Toisen mukana kummitouhuun pyysin tämän tulevaa aviomiestä. Sylikummiksi ja miehen malliksi halusin kuitenkin vähän tutumman miehen, serkkuni.

Ehkä kaikki ihmiset (niinkuin iso osa teistä) ei ajattele aina rahaa.

Mitä ihmettä se kellekään kuuluu, montako kummia on?

Ehkä he ovat ajatelleet etteivät noista yhdeksästä raski jättää ketään pois, ehkä he vain pitävät ajatuksesta että lapsella on paljon kummeja.



Mielestäni on hyvä olla kummeja useampi, elämästä kun ei koskaan tiedä että minne se vie ja sitten voi yhteydenpito jäädä. Esim. lapsella on kaks kummia, jotka on pariskunta. He eroaa, toinen muuttaa pois, ja muistaa joskus kun muistaa. Jäljelle jää vain yksi.



Tietysti voi olla että ne kaksi kummia pysyy aina, mutta sen verran olen läheltä nähnyt kun kummit ei muista että mielellään omalle lapselle monta.



Ja vaikka ois kuinka läheinen (sisko, veli) niin ei sekään takaa sitä, että yhteys on ja säilyy.

Meidän lapsella on 8 kummia. Meidän suvussamme se on traditio, ja aina otetaan avio- & avokumppanitkin kummeiksi. Siis itsellänikin on noin monta kummia.

Meistä kummius on kunnia-asia ja luottamuksen ja rakkauden osoitus. Meillä on myös paljon (lue: enemmän kuin 8kpl) ystäviä emmekä koe, että lukumäärä vähentää ystäviemme arvoa.



En ennen tätä ketjua edes ajatellut, että se olisi jonkun mielestä järkyttävää. Mutta ymmärrän kyllä pointtinne.



Meillä ei oikeastaan edes toivota lahjoja lapselle. Toivomme, että kummit kyllä muistaisivat lasta ja kävisivät häntä katsomassa. Sekin tuntuu osalle olevan mahdotonta, vaikka samassa kaupungissa asuvat. Mutta sallittakoon se heille.

Meillä itseasiassa oli lapsen ekana Jouluna toiveena ns. " ilmainen" lahja lapselle: jokainen kummi olisi piirtänyt lapselle piirrustuksen itse. Ei siis vaadittu muuta kuin viitseliäisyyttä....arvatkaa montako piirrustusta tuli? Tasan kaksi, vaikka kaikki lupasivat piirrustuksen tehdä.

Kolahtiko?

on lapsella 6 kummia ihan siitä syystä, että enempää lapsia ei ole tulossa ja haluttiin kaikki mahdolliset kummit tälle lapselle (ettei kukaan loukkaannu). Olemme hyvin varakkaita, joten lahjojen määrä ei edes käynyt mielessä. Tuskin kukaan, ainakaan järkevä ihminen, valitsee kummeja lahjojen perusteella...

Mutta uskon kyllä että on sellaisiakin ihmisiä, joilla noita läheisiä ihmisiä riittää noin paljon, ei heillä sitten varmaan ole kymmentä lastakaan joille pitäisi miettiä 100 eri kummia...

Ei olis ilman sitä tietoa tullut tästä illasta mitään.

Kastava pappi sanoi ettei ole edes ennätys. Hän on kastanut lapsen jolla oli 17 kummia!

Näin on minulla ja siskoillanikin ollut:)



Käytännössä tämä menee niin, että minä päätän lapsen toisen kummin ja mies toisen. Jos kummi on naimissa/vakavassa suhteessa, niin pyydetään myös hänen kumppaninsa kummiksi, käytännössä siis neljä kummia/lapsi on maksimi.



Ei tarvitse olla kummi, että voi olla tärkeä ihminen lapsen elämässä!!!:) Esim. minun setäni joka on myös kummini, on yhtä läheinen myös siskoilleni. Ainoa ero on se, että koska asuu kaempana on käynyt vain minun synttäreilläni, mutta esim. lähellä asuva täti kävi aina meidän kaikkien synttäreillä ymv. ja muista meitä, myös minua vaikka ei kummini ollutkaan:)

pitäneet koskaan yhteyttä eikä mitään muutakaan, on halunnut turvata lapsellensa kummillisen lapsuuden, joten hänellä oli kummeja ainakin 8. Eikä varmasti ole kyse rahasta eikä lahjojen haluamisesta.

Yritin kieltäytyä kunniasta kohteliaasti pariin kertaan, mutta lapsen äiti vain intti ja intti, kunnes en enää ilennyt sanoa ei.



Minulla on kuitenkin alusta asti ollut tunne siitä, että olen se " kuudes kummi" , viimeisin ja vähäarvoisin kaikkien sukulaisten ja serkkujen jälkeen. En ole koskaan tuntenut itseäni oikeasti kummiksi. Luulen, että minut pyydettiin mukaan vain siksi, että tällekin lapselle saataisiin yhtä monta kummia kuin sisaruksille.



Pointtini on, että kummiuden arvoa syö se, että kummeja on liikaa. Se taas mikä on liikaa on mielipidekysymys.

Jos haluaa kaikki ystävät kummeiksi ainoalle lapselleen? Jos jättäis joitakin pois niin ne vois lähettää värttinän suutuspäissään myöhemmin?

Puolisot ymmärrän että on vaikkapa 4-6 kummia yhteensä sitten, mutta enempi alkaa olla jo melko ihme.



Meidän lapsilla ei ole yhtään kummia, eikä kuuluta kirkkoonkaan. Hyvinpä noita lahjoja silti riittää, ja samat tädit ja sedät on silti ja käyvät kylässä joka tapauksessa ja leikkivät lastenkin kanssa.

Kolmas lapsi tulossa, eikä tietoakaan kummeista. Toisella lapsellamme on kaksi kummia (veljeni, sekä siskoni, jonka mies ei kuulu kirkkoon) ja toisella kaksi pariskuntaa sekä yksinäinen tyttökummi. En itse asiassa ole varma edes, saivatko nuokin pariskuntien miehet ne kastekortit/kummikortit, eli ovatko virallisesti kummeja, luultavasti. Pariskuntien naiset ovat siis mieheni ja minun siskoja. Toisella lapsellamme on siis viisi kummia.



Nyt ei tiedetä siis yhtään sukulaista/ei sukulaista, joka kuuluisi kirkkoon ja joka ei jo olisi kummina meillä. Muutenkin koen todella vastenmielisenä ja jotenkin nolona pyytää jotain kummiksi; kummius koetaan ehkä meidän suvussa nykyän enemmän rasitteena kuin kunnianosoituksena. Olemme kaikki sisarukset (6kpl) kummeina toistemme lapsille.. Emme ole erityisen varakkaita kukaan ja ne kaksi lahjaa (joulu- ja synttärilahjat) pitää kuitenkin aina kummilapselle ostaa.



Itse olen kummina neljälle lapselle ja rahanmenoahan se tietää. En haluaisi vaivata ketään tällä asialla! Harkiten jopa kirkosta eroamista tämän takia. Muutenkin kastajaiset ovat rasittava tapahtuma :(

En keksi yhtään muuta syytä moiseen määrään kummeja.

Kieltämättä järkytyin ristiäisissä sitä pitkää riviä, mikä meistä kummeista tuli. Alun perinkin ihmettelin, miksi minua pyydettiin kummiksi, kun tunsimme vain pinnallisesti. En osannut kieltäytyä, vaikka olisin halunnut ja ristiäisissä jo oikeasti meinasin perääntyä. Pidin sitä myös ahneutena. Kummius onkin sitten mennyt niin, että alussa yritin pitää yhteyttä, mutta se oli täysin yksipuolista, joten pikkuhiljaa minäkin hiljenin ja nyt oli jo toinen joulu, kun lähetin vain kortin. Oikeasti haluaisin lopettaa yhteydenpidon ihan kokonaan ja unohtaa, että sitä koskaan olikaan...

Muuta en kyllä keksisi miksi noin monta kummia.

ja kuinka KALLIITA!!

meillä todella iso suku ja laaja ystäväpiiri joten oli tosi vaikeeta päättää kenet haluaisi kummiksi joten ajattelimme että tuskin monesta kummista ainakaan haittaa on... ja lahjat nyt ei meille kyllä ainakaan mieleen tullut...