Lue keskustelun säännöt.
Eron harkinta "hyvässä" suhteessa.
11.04.2024 |
Miten ihmeessä suhteesta jossa ei ole riitoja, isoja konflikteja sun muita erotaan? Ensimmäinen parisuhde, tilanteeni on sellainen että olen alusta asti joustanut itselleni tärkeistä asioista tai pitänyt miehen ärsyttäviä tapoja vaan väliaikaisina. Ja kuinka tyhmä olen ollutkaan. En nyt viitsi listata tähän oikeita esimerkkejä, mutta parisuhde on mennyt siihen pisteeseen että miehellä on hirveä määrä ärsyttäviä piirteitä joita en todellakan halua katsella kumppanissani. Ja niitä ei saa pois. Mietitään vaikka tilannetta, että seurustelet ihmisen kanssa joka maiskuttaa aina syödessään. Et mainitse tästä, koska ajattelet että se olisi pikkumista. Sitten havahdut joku päivä siihen että olet ollut vuosia suhteessa ja se maiskutus tuntuu yhtä siltä että tekisi mieli lusikoida korvat pois päästä.
Miten tällaisesta suhteesta konkreettisesti erotaan?
Kommentit (30)
Epäilen kans nepsyyttä miehessäsi, ja samalla nepsynaisena olen kade siitä, miten mies on saanut rinnalleen edes joksikin aikaa elämäänsä hoitavan naisen. Toisin päin ei toimi, eipä löydy nepsynaiselle tämän asioita hoitavaa miestä vaan itse täytyy elämässä rämpiä ja systeemit kehittää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kysyt, että miten konkreettisesti erotaan, niin onkohan vähän läheisriippuvuutta molemmissa...?
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei siis ole maiskuttelu vaan se oli esimerkki, kyseessä on kasa pieniä ja ärsyttäviä tapoja. No tässä kunnollisia esimerkkejä. Mies ei esimerkiksi auta minua siivoamisessa juuri lainkaan, mutta kun auttaa, päättää vaikkapa jynssätä vessan kaakelit hammasharjalla puolen yön aikaan. Eli sellaista ekstraa, ei päivittäisiä asioita. Tekee periaatteessa itsenäisesti, mutta sitten ei kuitenkaan: tehdessään jotain "itse" mouruaa minulta ihan turhaa apua kymmenen minuutin välein. "Missä se pesuaine oli missä??? Hei tuu auttaa!! Tuutko ottaa mun sukat pesuuun ne kastui!!!" Ja sitten kun pyydän apua siivoamisessa vetoaa tuollainen auttamiseen kuten ne vessan kaakelit varmaan puoli vuotta.
Sama teema toistuu kaupassakäynnissä, ja vähän muussakin. Mies odottaa että luen melkeinpä tämän ajatuksia siitä mitä tämä tarvitsee kaupasta ja mököttää, jos tuon vaikkapa väärää leipää, kun hän olisi halunnut sitä toista.
Minun kauppatarpeitani tämä taas ei hahmota ollenkaan itse, jos pyytäisin tuomaan itselleni jonkun nopean välipalan niinä harvoina kertoina kun käy kaupassa tämä ei tietäisi yhtään mitä tuoda.
Tuntuu että olen vanhempi miehelle, jonka pitää aina hahmottaa missä oli ne siniset sukat jotka ostettiin silloin kaksi kuukautta sitten tai minkä shampoon tämä nyt välttämättä tarvitsee matkalle mukaan. Kaikkialle lähdössä ja kaikessa mies tarvitsee aina välttämättä apuani, vaikka näkisi että minulla on omat asiat kesken.
Luojan kiitos en ole enää avioliitossa eikä mulla ole miestäkään. Yksin on paras, oon niin tyytyväinen nykyään.
20 vuotta yhdessä oltiin.
Nainen ottaa äidin roolin, mies ottaa pojan roolin. Ei siitä onnellista suhdetta synny. :/
En usko että mies on nepsyoireinen, koska olen itse teininä nepsydiagnosoitu nainen. Mies ei pikemminkään tajua yhtään miksi tarvitsisin enemmän unta, tai miksi koen häiritseväksi vaikkapa youtube-videoiden katselun äänet päällä kun yritän tehdä jotain keskittymistä vaativaa. Mies on joutunut hoitamaan taloutta yksin paljon enemmän kuin minä, on asunut muutaman vuoden yksin nuorempana kun itse taas olen aina asunut muiden ihmisten kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että mies on nepsyoireinen, koska olen itse teininä nepsydiagnosoitu nainen. Mies ei pikemminkään tajua yhtään miksi tarvitsisin enemmän unta, tai miksi koen häiritseväksi vaikkapa youtube-videoiden katselun äänet päällä kun yritän tehdä jotain keskittymistä vaativaa. Mies on joutunut hoitamaan taloutta yksin paljon enemmän kuin minä, on asunut muutaman vuoden yksin nuorempana kun itse taas olen aina asunut muiden ihmisten kanssa. Ap
Nepsyoireet voivat vaihdella yksilöiden välillä kovastikin. Varsinkin nepsymiehille vaikuttaa olevan tyypillistä lähes täydellinen kyvyttömyys asettua toisen asemaan ja hahmottaa, miksi esimerkiksi kovaääninen metelöinti voi häiritä ihmisten keskittymistä. Jos miehesi on vielä asunut vuosia yksin, niin hänelle on saattanut jäädä ns. yksinasumismoodi päälle. Hän ei välttämättä käsitä, että yhdessä asuessanne myös sinun tarpeesi pitää ottaa huomioon. Toisaalta mitä tuttujen kokemuksia olen kuullut, niin monesti nepsymiehiltä on vaadittu lapsena huomattavasti vähemmän kuin nepsynaisilta. Poikia on hyssytelty ja paapottu, tytöt on koulittu ja pakotettu käyttäytymään kuin "normaalit kunnon ihmiset".
Vetoa vaikka peräsuolenlaskeumaan jonka vuoksi haluat olla ja elää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko erota koko miehestä vai asua erillään?
Kauanko seurustelitte ennen yhteenmuuttoa?
Näitä aikuisia äidin pikkupoikia/pikkuapulaisia on aivan liikaa. Ole näiden kanssa sitten tasa-arvoisessa parisuhteessa.