Lue keskustelun säännöt.
Kälyni viimeisin älynväläys.
21.01.2007 |
Sanokaapa nyt mitä pitäisi tehdä, vaiko ei mitään.
Kälylläni on kaksi lasta, 01 ja 02 syntyneet. Lapset ovat aina olleet vain kotihoidossa, nyt tänä talvena kuitenkin 2xvko kerhossa. Lapsilla on todella suppea samavarasto, eivät edes ymmärrä tavallista puhetta paikkapaikoin. Puhuvat keskenään omaa kieltä.
Lapsille ei koskaan lueta, eikä juuri puhutakaan. Äiti on nettiriippuvainen ja viettää lähes kaiken hereillä oloajan koneella. Ruokaa lapset ottavat itse jääkaapista kun tulee nälkä. Vauvan syöttää tietokoneen ääressä. Tietokone pöytä ja ympäristö ovat täynnä homeisia pilltipurkkeja.
Homeiset purkit eivät sinänsä minua enää järkytä, heillä ei nimittäin siivota. Korkeintaan parin kuukauden välein.
No tämä siivous- ja ruokahommat eivät ole tässä enää pointti, niihin olen jo alkukauhistelujen jälkeen tottunut.
Mutta esikoista ei kuullema laiteta esikouluun ensisyksynä, vaan sisaruksen kanssa yhtä aikaa. Kun ei jaksa kuskata! Herrantähden sanon minä. On auto ja matkaa vain kilometri, mutta kun on niin iso riesa ne muut lapset kuskaamisessa.
Sanokaa nyt pitäisikö jo puuttua jotenkin? Lapset ovat selkeästi ikäisiään jäljessä puheessä ja monessa muussa asiassa. Ei kai eskarin ja koulun lykkäys voi tehdä hyvää vaan nimenomaan jotain pitäisi jo tehdä?
Kommentit (26)
Vierailija:
Vauva on pieni ja heti vauvan syntymän jälkeen hormonitoiminta on sekaisin. Silloin väsyttää, vaikka mitään varsinaista muuta syytä ei olisi.
Meillä ei ole vauvaa. Tässä viittasin kälysi vauvaan ja hormonitoimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset eivät ole hänen. Olen asiasta hänen kanssaan puhunut monet kerrat ja sanonut että ei voi olla niin, että häntä ei kiinnosta isompien lasten asiat kun kerran asuvat yhdessä perheenä. Mutta ei näytä puhe auttavan.
Ajattelin ehdottaa että äitini voisi olla kuskina esikouluun, kun jää eläkkeelle ihan pian. Mutta entäs jos mummo ei sitten ehtisikään aina...
Kälyni on ilmeisesti masentunut, niin apaattinen ja iloton ihminen hän on. Lasten asiat huolestuttavat minua kovasti, kun velikin tekee töitä kellon ympäri pahimmillaan. Ei ne lapset itsestään kasva, kasvatustakin tarvitaan. Ainakin minusta tuntuu siltä. Käly kai ajattelee että siinä ne itsekseen kasvaa, lian ja videoitten keskellä.
Kai se on soitettava sinne neuvolaan, jos äitini ja minun puheet eivät auta.
Ymmärrän minä sekaisuuden. Itsellänikin oli silloin kun oli ihan pieniä talossa. Mutta likaa en. Jos makuuhuoneessa on n. 20 homeista pilttipurkkia, niin ehkä voisi tulla mieleen kerätä ne joskus pois.
Itse asun sen verran kaukana etten voi viikoittain käydä auttamassa. Äitini käy. Kerran viikossa täyttää tiskikoneen (kukaan muu ei sitä tee) ja komentaa veljen imuroimaan ja siivoa sillä aikaa vessat. Tiskipöytä täyttyy astioista sitten sen viikon aikana, luonnollisesti ovat homeessa ja haisevat.
Aina kun käyn heillä raivaan ensimmäisenä tiskipöydän ja ruokapöydän ja sitten luen lapsille satuja. Enempään en valitettavasti ehdi.
Mutta tähän saastaan ollaan jo totuttu. Lähinnä enää jaksetaan naureskella vanhempieni kanssa asialle. Ja niin, koskaan en ole sotkusta sanallakaan maininnut kälylle tai veljelleni. Äitini on kyllä. Syksyllä kun vauva alkoi ryömiä, uhkasi lastensuojelulla jos eivät pidä lattiaa sen verran puhtaana ettei vauva saa jotain suuhunsa ja tukehdu. Auttoi hetken, mutta nyttemmin on jo unohtunut sekin asia.
No nyt alkaa oikeasti kuullostaa masentuneelta tuo kälysi. Voisiko hän puhua asiasta neuvolassa, jos sinä kannustat häntä siihen.
Eli jonkinlaista tukea kyllä kaipaisi, suosittelisin minäkin ottamaan yhteyttä neuvolaan ja kertomaan huolesta ja kyselemään jotain tukitoimia.
Meillä on ollut todella kamalan sotkuista, kun lapset olivat pieniä. En yksinkertaisesti jaksanut pitää huolta kodista, kun moni asia painoi yhtä aikaa päälle. Tuossa äsken tyttäreni kävi sanomassa, että äidin piti tehdä ruokaa eikä leikkiä netillä. Kuullostaa siis nettiriippuvuudelta. Meidän isä haluaisi, että kaksi nuorempaa tekevät kaiken yhtä aikaa, vaikka heillä on vuoden ikäero. Tosin eskariin aion laittaa kuusivuotiaan ja sen isäntäkin on hyväksynyt. Viisivuotias siis aloittaa eskarin sitten vuoden päästä.
Meillä ei tosin ole autoa, joten liikkuminen on välillä hankalaa ja siksi en mielelläni vie lapsia päivähoitoon.
Vauva on pieni ja heti vauvan syntymän jälkeen hormonitoiminta on sekaisin. Silloin väsyttää, vaikka mitään varsinaista muuta syytä ei olisi.
Sukuni arvosteli minua, kun lapset olivat pienempiä. Heidän mielestään lasten piti mennä päiväkotiin. Heidän mielestään piti tehdä sitä sun tätä. Mutta apua he eivät koskaan antaneet. Ei tullut siivousapua eikä mitään muutakaan apua. Ainoa mitä heiltä saimme, oli ikuinen arvostelu.
Mielestäni siis olet saattanut tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vain siksi, että sinä et pidä heidän tavoistaan. Sinun siis mieluummin pitäisi heidän kanssaan enemmän aikaa ja auttaa esimerkiksi siivoamisessa. Selän takana arvosteleminen ei auta mitään.