Ristiriitaiset tunteet työhaastattelusta

Minulla on ollut pitkään terveysongelmia ja olen joutunut laittomuuksien uhriksi terveydenhuollossa sekä menetin kaikki kaverini peruskouluikäisenä. Tämän johdosta ammatillinen kehitys on hidastunut ja viime vuosina olen tehnyt valtavasti ilmaistyötä vapaaehtoisena; tämä on käytännössä koko työhistoriani. 

Sain AMK-tutkinnon kasaan tänä keväänä ja hain heti itseäni kiinnostaviin paikkoihin sekä jätin avoimia hakemuksia. 

Vihreää valoa on nyt näytetty yhdestä ei-niin kiinnostavasta paikasta, mihin en ole suoraan hakenut kaupungin rekryn kautta, ja tätä paikkaa voisi ehkä hakea myös 2. asteen tutkinnolla. Kyse olisi kesän mittainen työrupeama paikassa, joka liittyy kiinnostuksen kohteisiini, mutta voisi sisältää vuorotyötä, mitä en voi terveyssyistä ottaa vastaan. Myös koko kesän menettäminen töille mietityttää, kun tulen toimeen myös ilman työpaikkaa, mutta haluaisin saada jalkani oven väliiin palkkatyöelämään; muuna vuodenaikana olisin mielellään ottanut päivätyön vastaan. Elän kesää varten ja saan eniten nautintoa kuumuudesta, pyörälenkeistä maalla kaukana kotikaupungistani ja muusta tämmöisestä. 

Olen kohdannut niin paljon epäonnea elämässä, että tämä yksi haastattelu saa nyt mielessäni suuren symbolisen merkityksen. Mitä jos en ota tätä vastaan? Saanko enää koskaan mitään tarjouksia? Vai pitäisikö antaa itselleni vähän löysää tehtyäni ilmaistyötä vuoden putken (harjoittelut plus vapaaaehtoisuus). Jatkossa tarkoituksena on muutto ruuhkasuomeen ja minun tulisi saada rahaa tätä varten. Asun top 10 kaupungissa, mutta työmahdollisuudet eivät ole Etelä-Suomen tasoa.