Me Naiset: Ellen Jokikunnas ja Jari-puoliso saavat adoptiolapsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"He kävivät seitsemän vuotta lapsettomuushoidoissa"

Ellen on 47 vuotias. Eli lapsettomuushoidot alkoi kun hän oli 40 vuotias. Olisiko kannattanut silloin kun oli missinä hoitaa asia alta pois?

Eikä alkanut. He on olleet ihan jo tossa adoptiojonossa kuusi vuotta. Eikä sen aikana voi enää olla hoidoissa.

 

Eli hän on ollut 34 vuotias. Ei se silti muuta faktaa että liian myöhään herännyt hyväksymään hoiva tarpeensa.

Vetää hiljaiseksi. Tässä alan todellakin pohtimaan pitäisikö se perhe perustaa.

N22

Vierailija kirjoitti:

Ja pakko kertoa julkisesti. Pakko tuoda se pentu julkisuuteen ennenkuin on edes adoptio varmentunut. Milloin on ensimmäiset kuvaukset lehtiin?

t. olin koulukiusaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa myös luki, että on kyse 7v lapsesta, jolla on jotain erityisyyttä.

Jokikunnas ja miehensä ovat sen ikäisiä, etteivät he voi adoptoida alle 7-vuotiasta lasta.

Ja lähes kaikki adoptiolapset ovat erityislapsia. Terveitä lapsia harvemmin annetaan adoptioon.

Totta kai on koska 96% nyky lapsista on erityislapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"He kävivät seitsemän vuotta lapsettomuushoidoissa"

Ellen on 47 vuotias. Eli lapsettomuushoidot alkoi kun hän oli 40 vuotias. Olisiko kannattanut silloin kun oli missinä hoitaa asia alta pois?

Todella julma kommentti. Et voi tietää syitä tilanteelle. Kaikki eivät edes löydä (hyvää) kumppania ajoissa.

Siksi etsitä kuuluu aloittaa ennen 20 ikä vuotta. Silloin pitää olla jo avioliitossa. Totuus sattuu siksi sitä ei haluta kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylittää selkeesti uutiskynnyksen. Kerrotaanko kaikista uusista adoptiotapauksista lehtien sivuilla? 

Tiedät varmaan, että ei. Eikä kaikista myöskään tehdä sellaisia palsta-aloituksia, joihin joku vastaamaankin vaivaantuu. 

 

Julkisuudesta tuttujen henkilöiden elämästä tehdään, koska ne keräävät klikkauksia ja samoin herättävät keskustelua. Ole hyvä. 

Kiitos tästä valaistuksesta.

Hienoa toki, että saavat lapsen ja lapsi kodin. 

Mutta 47 vuotta "itsekästä" elämää ja sitten bang lapsi siihen. Erityislapsi ja joka todennäköisesti viimeistään teininä kipuilee adoptiotaan. Ei ole muuten sen helpoin tie... 

Voi harmi, niin kiva elämä Italian viinitiloineen, en ikinä ottaisi lasta pilaamaan tuollaista onnea. 

No, adoptiovanhemmat on sentään ainoita vanhempia joita voi jollain tavalla kunnioittaa. 

Vaikka hekin yrittivät itsekkäällä minäminä-tyylillä, niin hyvä että löytyi sydämestä se oikea syy hankkia lapsi. Silloin ei geenitekijöillä ole väliä. <3

Olen seurustellut 5 vuotta tämä saa minut miettimään että täytyy alkaa puhumaan kihloista koska keretään olemaan avioliitossa muutama vuosi ja ehdimme tekee lapset kun olemme vielä alle 30.

Olisi kiva kuulla, mistäpäin maailmaa lapsi on kotoisin. Aivan upea uutinen kyllä. Olen ihan varma, että Ellen ja Jari ovat loistavat vanhemmat tälle lapselle. Kaikkea hyvää heille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa myös luki, että on kyse 7v lapsesta, jolla on jotain erityisyyttä.

Jokikunnas ja miehensä ovat sen ikäisiä, etteivät he voi adoptoida alle 7-vuotiasta lasta.

Eivätkä ole.

Suomessa adoptiovanhemmat ja lapsen välinen ikäero saa olla enintään 45 vuotta.

Ellenillä ja Jarilla on kiva elämä nyt. Toivottavasti pikku tyyppi ei pilaa sitä olemalla liian hankala ja raskas.

Heidän asemastaan en olisi halunnut enää lasta, koirat ym olisivat riittäneet.

Ihanaa, että yksi lapsi saa perheen ja yksi pari saa vanhemmuuden kokemuksen.

Hieno uutinen. Tottakai haasteita tulee olemaan mutta toivottavasti selviävät niistä.

Maailma on täynnä kotia tarvitsevia lapsia, mutta byrokratiaan käytetään turhaan vuosia ja vuosia ja lisäksi kriteeritkin ovat naurettavan tiukat.

Ihanaa, Ellen puolisoineen saa vihdoin unelmansa ja kotia tarvitseva lapsi rakastavan perheen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa myös luki, että on kyse 7v lapsesta, jolla on jotain erityisyyttä.

Jokikunnas ja miehensä ovat sen ikäisiä, etteivät he voi adoptoida alle 7-vuotiasta lasta.

Eivätkä ole.

Suomessa adoptiovanhemmat ja lapsen välinen ikäero saa olla enintään 45 vuotta.

Kohdemailla on usein omia sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa toki, että saavat lapsen ja lapsi kodin. 

 

Mutta 47 vuotta "itsekästä" elämää ja sitten bang lapsi siihen. Erityislapsi ja joka todennäköisesti viimeistään teininä kipuilee adoptiotaan. Ei ole muuten sen helpoin tie... 

Adoptiolapsi ei ikinä tule BANG, vaan vuosien valmistautumisen jälkeen. Oletko yhtä huolissasi biolapsista, jotka todella voi tulla bang.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa toki, että saavat lapsen ja lapsi kodin. 

 

Mutta 47 vuotta "itsekästä" elämää ja sitten bang lapsi siihen. Erityislapsi ja joka todennäköisesti viimeistään teininä kipuilee adoptiotaan. Ei ole muuten sen helpoin tie... 

Ovat olleet 7 vuotta lapsettomuushoidoissa ka 6 vuotta adoptiojonossa, eivät siis suinkaan elelleet itsekästä elämää. Kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan. Paljon parempi, että lapsi kipuilee teininä rakastavassa perheessä kuin ulkomailla orpokodissa.

Vierailija kirjoitti:

Ellenillä ja Jarilla on kiva elämä nyt. Toivottavasti pikku tyyppi ei pilaa sitä olemalla liian hankala ja raskas.

Heidän asemastaan en olisi halunnut enää lasta, koirat ym olisivat riittäneet.

Eiköhän vuosikausia adoptiojonossa ja samalla tavalla jo vuosikausia ennen adoptioprosessin aloittamista lapsen hankintaa yrittäneet aika tarkkaan tiedä mihin ovat ryhtymässä ja ennen kaikkea mitä elämältään haluavat. 

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi, niin kiva elämä Italian viinitiloineen, en ikinä ottaisi lasta pilaamaan tuollaista onnea. 

No, adoptiovanhemmat on sentään ainoita vanhempia joita voi jollain tavalla kunnioittaa. 

Vaikka hekin yrittivät itsekkäällä minäminä-tyylillä, niin hyvä että löytyi sydämestä se oikea syy hankkia lapsi. Silloin ei geenitekijöillä ole väliä. <3

Menetkö metsään moittimaan itsekkyydestä eläimiä, jotka hoivaavat ja opettavat omia jälkeläisiään?  Luonto se tikanpojan puuhun ajaa.

Minä olen kyllä sitä mieltä, että tällainen adoptio pitäisi tehdä matalalla profiililla.

Jokin tässä julkisuudessa vastustaa.

Onnea silti heille.