Lue keskustelun säännöt.
Erosin ja nyt olen yksinäinen
09.04.2024 |
Eli jätin mieheni 25v jälkeen. Nyt ollut 8kk erossa. Mies muutti toiselle paikkakunnalle ja itse jäin tänne. En tunne täältä ketään muuta kuin tyttären joka asuu itsekseen. Nyt olen todella yksinäinen. En ole työelämässä että tapaisin ketään.
Kommentit (55)
Vaikea näin miehenä ymmärtää miksi parhaaksi ystävyydeksi 20 vuodessa kehittneestä suhteesta erotaan?
Onko tuo joku nais-juttu? Vääntäkää rautalangasta mikä järki tuossa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuntuuhan se ensin tyhjältä. Kunnes ei enää tunnu. Täytyy vain löytää jotain täytettä jossain vaiheessa, eli oma voima, omat asiat sekä pysyä niissä.
Kyllä useimmilla meistä on parisuhteessa niin myötä- kuin vastamäkiä. Olen onnellinen, etten eronnut tiukoissa paikoissa, kuten oma masennus ja ahdistuneisuus, yms.
On yhä rakas puoliso rinnalla ystävänä, tukena ja turvana. En ole ollenkaan sinkkutyyppiä ja joku Tinder on kauhistus jo ajatuksenakin.
Toivon ap'lle kaikkea hyvää, että ystävä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea näin miehenä ymmärtää miksi parhaaksi ystävyydeksi 20 vuodessa kehittneestä suhteesta erotaan?
Onko tuo joku nais-juttu? Vääntäkää rautalangasta mikä järki tuossa on?
Saattaa olla vaihdevuosista johtuvat mielialan vaihtelut, masentuneisuus tms.
Kun ei itsekään ymmärrä, miksi (tunne)elämä on ihan sekaisin, itkettää, ei saa nukuttua jne, katse kääntyy helposti sen huonekaluksi muuttuneen, tutun kumppanin haiseviin sukkiin, ärsyttäviin tapoihin ja mahdollisesti kotia likaaviin harrastuksiin... Kun sekään ei ymmärrä, eikä osaa puhua, yhteiselämä käy kankeaksi.
Ihmiset voivat myös rakastaa toisiaan, mutta eivät pysty elämään yhdessä, eri syistä. Joustavuuden puute ei välttämättä ole tahdonalaista toimintaa. Ei vain osata, ei kyetä muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä useimmilla meistä on parisuhteessa niin myötä- kuin vastamäkiä. Olen onnellinen, etten eronnut tiukoissa paikoissa, kuten oma masennus ja ahdistuneisuus, yms.
On yhä rakas puoliso rinnalla ystävänä, tukena ja turvana. En ole ollenkaan sinkkutyyppiä ja joku Tinder on kauhistus jo ajatuksenakin.
Toivon ap'lle kaikkea hyvää, että ystävä löytyy.
Saat olla kiitollinen, että Puolisosi ei lähtenyt kun olit masentunut ja ahdistunut.
Minulla ei käynyt yhtä hyvä tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea näin miehenä ymmärtää miksi parhaaksi ystävyydeksi 20 vuodessa kehittneestä suhteesta erotaan?
Onko tuo joku nais-juttu? Vääntäkää rautalangasta mikä järki tuossa on?
Saattaa olla vaihdevuosista johtuvat mielialan vaihtelut, masentuneisuus tms.
Kun ei itsekään ymmärrä, miksi (tunne)elämä on ihan sekaisin, itkettää, ei saa nukuttua jne, katse kääntyy helposti sen huonekaluksi muuttuneen, tutun kumppanin haiseviin sukkiin, ärsyttäviin tapoihin ja mahdollisesti kotia likaaviin harrastuksiin... Kun sekään ei ymmärrä, eikä osaa puhua, yhteiselämä käy kankeaksi.
Ihmiset voivat myös rakastaa toisiaan, mutta eivät pysty elämään yhdessä, eri syistä. Joustavuuden puute ei välttämättä ole tahdonalaista toimintaa. Ei vain osata, ei kyetä muuhun.
Joillain se syy on täysin itsessä. Esimerkiksi siinä että parisuhteisiin on menty oman lapsuuden vaillejäämisten paikkaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä useimmilla meistä on parisuhteessa niin myötä- kuin vastamäkiä. Olen onnellinen, etten eronnut tiukoissa paikoissa, kuten oma masennus ja ahdistuneisuus, yms.
On yhä rakas puoliso rinnalla ystävänä, tukena ja turvana. En ole ollenkaan sinkkutyyppiä ja joku Tinder on kauhistus jo ajatuksenakin.
Toivon ap'lle kaikkea hyvää, että ystävä löytyy.
Saat olla kiitollinen, että Puolisosi ei lähtenyt kun olit masentunut ja ahdistunut.
Minulla ei käynyt yhtä hyvä tuuri.
Me lupasimme rakastaa ja halusimme molemmat pitää sen lupauksen.
"Suurin niistä on Rakkaus"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi noin 8 vuotta sitten. Mutta mulla kävi myös parissa vuodessa niin, että totuin yksinäisyyteen ja nykyisin nautin yksinolostani. En enää todellakaan kaipaa tai edes huolisi ketään ihmisiä kuvioihin. Rakastan erakkoelämääni. Mutta kyllä se alkuun oli kivuliasta ennen kuin tottui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi erosit?
En ollut silloin ehkä henkisesti kunnossa että olisin voinut tehdä eropäätöksen. Nyt tän yksinäisyyden takia tullut itsetuhoisia ajatuksia
Ap
Mielenterveyden heitteleminen tuottaa monia muitakin ongelmia. Kuten tässäkin nähdään.
Niin tai näin, aina olet häviäjä. 🤷🏻
Ihmissuhteet ovat vain terveille tai läheisriippuvaisille, epäitsenäisille. 👍🏼
Meitä väliinputoajia on paljon. Emmekä koskaan löydä rauhan ja onnen satamaa, kenenkään kanssa tai yksin.
Niin. Siksi pitää viimeistään nuorena aikuisena hoitaa päänuppi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea näin miehenä ymmärtää miksi parhaaksi ystävyydeksi 20 vuodessa kehittneestä suhteesta erotaan?
Onko tuo joku nais-juttu? Vääntäkää rautalangasta mikä järki tuossa on?
En ole ap, mutta minä erosin, koska mies oli myös sekoileva alkoholisti ja mieleltään hyvin epävakaa. Väsyin siihen täysin. Kaverina todella hauska ja ihana, mutta liian raskas joka päivä samassa asunnossa. Nyt kun on "vain" paras kaveri, jos huomaan että on liian "viihteellä" tai jotenkin liian maanisen oloinen, voin vaan olla tapaamatta tai vastaamatta puhelimeen. Se ei onnistu jos asuu samassa asunnossa.
Sellaista se on, kun palstamamma voimaantuu.
Jättäjän kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, kun palstamamma voimaantuu.
Jättäjän kohtalo.
Monen muunkin voimaantujan kohtalo. Ei se rauha löydy kaikesta uhosta huolimatta ihmissuhteitaan rikkomalla.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, kun palstamamma voimaantuu.
Jättäjän kohtalo.
Ohje "jätä se sika" on mennyt perille hänellä ja monella muullakin. Elämä on yksinäistä ja iän myötä se vain korostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva, jos ap olisi kertonut sen syyn, miksi jätti puolison joka oli paras ystävä?
Don't understand at all...🙈
Kannattaisi ottaa takaisin mies, se oma paras ystävä, jos hän vain suostuu tulemaan...