Piti kasvaa 24-vuotiaaksi ennenkuin tajusin miten myrkytin itse mieltäni vertailemalla jatkuvasti

Hyvä kun ymmärsit jo 24 vuotiaana. Jotkut painiskelee näiden asioiden kanssa vielä 60 vuotiainakin. Ja joskus vaikea alkaa enää sen ikäistä opettamaan kun tottunut olemaan oloissaan ja mahdollisesti uhriutumaan. IÄtsekin huomasin että asioiden himoaminen ja vertailu aiheuttaa huonoa oloa ja kurjuutta. Myös kateutta oli ilmassa samasta syystä. Vapauduin kateudesta ja vertailusta uskoni kautta Jeesukseen.

Aivojen etuotsalohko saavuttaa kypsyytensä siinä 25 ikävuoden kieppeillä,  jolloin muun muassa syvällisesti ymmärtää syy-ja seuraussuhteet.

Olen huomannut että kun keskittyy miettimään mikä itsellä on hyvin (eikä aina siihen mitä itsellä ei ole, mitä puuttuu tai mitä toisilla on paremmin ja enemmän), niin mieli pysyy parempana. Niissä rajoissa mitkä itsellä on, toteuttaa niitä juttuja mistä tykkää ja nauttii. Ja tiedostaa sen, että jokaisella muullakin on pskaa eikä aina niin kaunista ja kiiltävää.

Netti ja some ovat nostaneet ehkä korostuneesti sitä miten kimmeltävää krumeluuria, isoa ja kaunista kaikilla on. Ei uskota niihin. Se on se kansikuva.

Mikään ei ole nolompaa kuin umpisaita vanhus joka kuvittelee muiden kadehtivan hänen rahojaan.

Tai no. Tavallaan se raha on ainoa millä tämmöinen pystyy itseään nostamaan. Raha josta on muodostunut obsessio itsestään.

Omalta näkökannaltani oli jo nuorena outoa kun ihmiset seurasivat toisten elämää ja vertasivat sitä omaansa. Mitä järkeä on kuluttaa aikaa ja energiaa tuollaiseen? Aikuinen ihminen elää kuten haluaa. Itse aloitin se jo teininä kun rupesin ymmärtämään mitä hemmettiä ihmiset puhuvat toinen toisistaan. 

Comparison is the thief of joy.

Erinomainen oivallus

Kateus on paha sairaus, koska silloin sen ajan, mikä pitäisi käyttää opiskeluun, uusien asioiden opetteluun, itsensä ja elämänsä kehittämiseen ja parantamiseen, käyttääkin toisten kyttäämiseen ja vertailuun ja siitähän ei loppua tule.

Ei siis ole ihme, että on niin paljon henkisesti köyhiä ja oppimattomia, jos aika käytetään varsinkin nuoruudessa tällaiseen aivan tyhmään ja turhaan. Samalla synnytetään kaunaa muita ihmisiä kohtaan, käyttäydytään huonosti, keljuillaan ja kiusataan, kateelliset kiusaavat, syytetään siis tavallaan toisia heidän ahkeruudestaan ja tiedonhalustaan, mitkä pitäisi olla kaikilla ykkössijalla. Huonot ihmissuhteet asuinalueilla, pienemmillä paikkakunnilla ja kaupunginosissa, puhumattakaan kateuden ja vihan lietsonnasta politiikassa, johtuvat useinkin tällaisista vääristyneistä malleista. Ja sitten ruvetaan uhriksi, kaikki on aina toisten syytä ja oikeuttaa huonon käytöksen heiltä!

Itse en juuri ollenkaan kadehdi hankittavissa olevia saavutuksia, ominaisuuksia, omaisuuksia ym. Eli vaikka rahaa, koulutusta tai hyvää kuntoa. Niitähän voin hankkia itsellenikin, jos oiken kiinnostaa.

Sen sijaan on pakko myöntää, että synnynnäiset ominaisuudet, joita ei voi millään rahalla eikä vaivalla hankkia aiheuttavat kateutta ja sellaista "mitä jos..." ajattelua.

Ei nyt mitenkään neuroosiksi asti, enkä koe sen olevan mikään suuri ongelma elämässäni, mutta tunnustetaan nyt kuitenkin tämäkin rilos.

Vierailija kirjoitti:

Aivojen etuotsalohko saavuttaa kypsyytensä siinä 25 ikävuoden kieppeillä,  jolloin muun muassa syvällisesti ymmärtää syy-ja seuraussuhteet.

Kehitys jatkuu joillain 30-vuotiaaksi saakka. 

Voi käydä kauneusleikkauksissa niin näyttää samalta kuin muutkin naiset. Miten kukaan kehtaa hakea töitä ilman huulitäytteitä, poski ja silikoneja. Sannasta mallia.