Muita akateemisia, jotka ovat duunarihommissa?

Mikä se oma ala on?

Tein myös saman siirron ja olen ollut paljon tyytyväisempi. Tuntuu että varastolla ollaan kaikki samalla puolella kun taas viestintähommissa tuntui että työkaverit koittivat koko ajan kampittaa.

Täällä, keikkailen ekassa ammatissani sotella. Ei kiitos enää kokopäivätyölle.

Olen arvostetussa ammatissa, mutta haaveilen floristin työstä. En oikein jaksa enää ihmisten ongelmia, ne on nähty.

Minä olen ollut diplomi-insinöörinä esim. puhelinmyyjänä, siivoojana sekä rakennusapulaisena. Eivät oman alan työnantajat kiinnostuneet minusta, vaikka olin työpaikan vaihtaja enkä työtön. Sittemmin olen vaihtanut alaa eikä tuo DI-puoli järjellä ajateltuna edes kiinnostanut aidosti. 

Mä ajan taksia, vaikka on akateeminen koulutus it-alalle ja teinkin alan töitä 23 vuotta. Sitten tuli loppuunpalaminen ja totesin etten halua enää alalle takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tein myös saman siirron ja olen ollut paljon tyytyväisempi. Tuntuu että varastolla ollaan kaikki samalla puolella kun taas viestintähommissa tuntui että työkaverit koittivat koko ajan kampittaa.

Tuo kampittaminen ja siihen liittyvä muu ikävä toiminta kuten että jätettiin kutsumatta oleellisiin palavereihin jne. aiheutti itsellänikin sen että työni tekeminen tehtiin käytännössä mahdottomaksi ja lopulta uuvuin.

Lähdin myöskin duunarihommiin ajatellen ottavani sen ihan vaan hengähtämisen kannalta ja jäinkin sille tielleni. Vaikka tilipussi on nyt merkittävästi pienempi, voin niin paljon paremmin että mikään raha maailmassa ei korvaa tätä nykyistä olotilaani. Tämä työyhteisöni duunarialalla on ainakin yhteen hiileen puhaltavaa ja vailla kuppikuntia ja se on tärkeintä. Kaipaan ehkä välillä vähän toisen tyyppisiä yhteiskunnallisia keskusteluja, mutta niitä voin käydä sitten ystävieni kanssa. Pääasia että töissä on mukavaa. 

Itsekin siirryin duunarihommiin. Sekä mieli että kehokin kiittää kun ei tarvitse istua koko päivää.

Koko elämäni tehnyt duunarihommia, vaikka olen FM.

Vierailija kirjoitti:

Täällä, keikkailen ekassa ammatissani sotella. Ei kiitos enää kokopäivätyölle.

Minäkin siirryin sotealalle keikkailemaan osa-aikaisesti. Keikkaliksa, ilta- ja viikonloppulisät + hälyrahat kompensoivat ihan kivasti sitä palkkakuilua joka periaatteessa syntyi kun jätin rahakkaammat työt. 

Akateemisten ei pitäisi viedä duunarien hommia. Olette ylikouluttautuneita. Pitäisi säästää nämä hommat vähemmän kouluttautuneille.

Olen aineenope, FM, ja siirryn kaupantädiksi syksyllä. Toiv hyvä siirto. Molemmat ihmisläheisiä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisten ei pitäisi viedä duunarien hommia. Olette ylikouluttautuneita. Pitäisi säästää nämä hommat vähemmän kouluttautuneille.

Ihminen tekee niitä hommia, joihin pääsee. Arvostan täysin akateemisia duunareita toisin kuin palstatyöttömiä. 

Vierailija kirjoitti:

Akateemisten ei pitäisi viedä duunarien hommia. Olette ylikouluttautuneita. Pitäisi säästää nämä hommat vähemmän kouluttautuneille.

Ilmeisesti niitä vähemmän koulutettuja ei ole ollut pyrkimässä duunarihommiin jos akateemisesti koulutettu on siihen valittu. Tai sitten motivaatio akateemisella työllistymiseen on ollut ihan toista lukkkaa kuin duunarihakijalla.

Tässä akateeminen tarkoittaa sitten yliopistosta tai tiedekorkeakoulusta valmistunutta, EI AMK.

Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri, tarkemmin sanoen ekonomisti. Rakastin opiskelua mutta muutama vuosi tutkijana vakuutti minut siitä, että haluan tehdä konkreettisempaa työtä. Useampi vuosi kului kotiäitinä, mikä sekin osaltaan vaikutti siihen, että paluu koulutusta vastaavaan työhön olisi ollut vaikeaa. Nyt on mennyt jo yli kymmenen vuotta henkilökohtaisen avustajan hommissa, vaikka alunperin niiden töiden piti olla vain väliaikaisia. Tykkään työstäni ja parasta siinä on vapaus, kun on mukavat ja joustavat työnantajat. Kehno palkka on ainoa huono puoli. 

Jos oot hömppätieteenmaisteri joudut paiskimaan duunari hommia loppuelämän... Jos et joudu työttömäksi. 

Olin vakuutustarkastajana 12v.  Otin lopputilin ja nyt olen kolme vuotta ollut motokuskina.  Palkka lähes puolittui, mutta ei vanne kiristä päätä.

Minä olen hallintotieteitten maisteri ja myyn yönakkeja Kouvolan asemalla.

Vaihdoin pöydän ääressä istumisen liikkuvaan duunarityöhön eikä ole kaduttanut, ahdisti istua tai seistä koko työpäivä näytön ääressä ja palavereissa. Työkaverit oli ihan mukavia mutta toisaalta tietynlainen hyväosaisuuden kupla ärsytti, suurin ongelma elämässä niillä tuntui olevan se mitä salaattia lounaalla valitaan. Ryhdyin myöhemmin duunaripuolelle yrittäjäksi mikä toi lisää liksaa ja vastuuta omasta työstä. Olen ollut tyytyväinen vaihdokseen, lähes täysin vapaa työaika, voin järjestellä itse omat hommani eikä ahdista enää, väliin voi pitää vapaapäiviä jopa useita putkeen.