Olen tosi hyvä ja epäitsekäs ihminen, toivon sinullekin vain hyvää

Minulla on ollut oikeasti, kroonisesti ja hyvin traumatisoivasti sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltainen äiti. Hänellä on itsellään ollut ilmeisesti melko samanlainen väkivaltainen isä.

Minä en ole ollut väkivaltainen äiti omalle lapselleni. Olen rakastanut ja näyttänyt sen kaikin tavoin. Meillä on erinomaiset välit. Äitiini etäiset.

En kuitenkaan aio myöskään olla aikanaan rakkaudeton ja julma aikuinen lapsi äidilleni. Se olisi jollain tapaa ehkä reilua, mutta en koe että se olisi oikein. Se ei ole inhimillistä.

Anteeksianto on minulta vienyt vuosikymmeniä, olen 40++, mutta olen jo pitkällä. Mikäli äitini tarvitsee minua, olen päättänyt auttaa aivan kuin autan isäänikin, joka on kohdellut hyvin. 

Kaikkea, mitä voi tehdä, ei tarvitse tehdä. Kaikkea, mitä saa tehdä, ei ole pakko tehdä. Kaikkeen, mihin olisi oikeus, ei kannata ryhtyä.

Voi valita, millainen ihminen itse on. Millainen haluaa olla. Minä olen valmistautunut antamaan äidilleni tarvittaessa sen rakkauden, jota vaille hän on jäänyt.

Siitä ei varmaankaan tule helppoa. Mutta kuka sanoi, kuka lupasi, että elämä olisi helppoa?