Tutkijat: Aivojen aktiivisuus kasvaa rajusti kuoleman hetkellä ja jatkuu edelleen sen jäljeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko se aktiivisuus jatkui? 

Aika lyhyen aikaa.

Kyllä. Sielu = tietoisuus lähtee taivaaseen odottamaan viimeistä tuomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko se aktiivisuus jatkui? 

Aika lyhyen aikaa.

Kyllä. Sielu = tietoisuus lähtee taivaaseen odottamaan viimeistä tuomiota.

Ei lähde. Sielu lähtee odottamaan seuraavaa kierrosta.

Voi kun aivotoiminnan saisi käyntiin jo ruumiin ollessa toimintakykyinen. 

Aivoista ei tiedetä kovinkaan paljoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman jälkeen on siis elämää ja mitä ja suuremmalla volyymillä. 

Jutussa ei sanottu noin. Sanottiin että aivoissa on hetken ajan sähköistä toimintaa joka lakkaa kohta.

Niin, eli ihminen on kuin mekaaninen kone, joka sammuu hitaasti.  

Olen kokenut sydänpysähdyksen. Olin silloin onneksi jo sairaalassa sydänvalvonnassa ja elvytys tapahtui nopeasti. Kokemus oli sellainen, että ikäänkuin olisin sukeltanut syvältä veden alta kohti valoa. Siinä ponnistelessani eteenpäin vastaan tuli kuolleita sukulaisiani.

Tämä kesti varmaan korkeintaan puoli minuuttia. Kokemus ei ollut mitenkään epämiellyttävä tai vastenmielinen. Lähinnä tunsin syvää rauhaa ja sain jonkinlaisen viestin, että sinun aikasi ei ole vielä.

Vierailija kirjoitti:

Aivoista ei tiedetä kovinkaan paljoa. 

Muutama kuukausi sitten oli uutinen, että aivoissa on vielä paljon enemmän yhteyksiä ja muuta mitä ei ole tiedetty. Eli esim. aivojen korvaaminen prosessoreilla on aika pitkällä tulevaisuudessa.

Tiesin, henki hakee uutta "asuinsijaa." Voi syntyä uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman jälkeen on siis elämää ja mitä ja suuremmalla volyymillä. 

Jutussa ei sanottu noin. Sanottiin että aivoissa on hetken ajan sähköistä toimintaa joka lakkaa kohta.

Niin, eli ihminen on kuin mekaaninen kone, joka sammuu hitaasti.  

Voi olla. Ennen kuolemaa katalysoidut metaboliset reaktiot jatkuvat loppuun. 

Entä puolukirjan omistavat, kun tuntuu ettei niillä liiku mikään aivoissa edes eläessään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko se aktiivisuus jatkui? 

Aika lyhyen aikaa.

Kyllä. Sielu = tietoisuus lähtee taivaaseen odottamaan viimeistä tuomiota.

Ei mene taivaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuoleman jälkeen on elämää niin toivottavasti se paikka missä saa elää on paljon parempi paikka kuin tämä elämä suomessa tai tällä maapallolla. Tässähän jopa alkaa toivomaan omaa kuolemaansa hyvin pian koska kiinnostaisi nähdä onko parempaa odotettavissa kuoleman jälkeen. 

M30

Mä oon ajatellut tämän silleen, että kun täällä kerta on niin sen aikaa voi ihan hyvin rauhassa täällä elää ja olla silleen aika tyytyväinen pieniinkin juttuhin eikä hätäillä turhaan ennen aikojaan pois. Kyllä sitä sitten aikanaan kerkee niitä muitakin olemassaolon tasoja elämään ja jos hyvä onni kävisi, ei ehkä ihan tähän ihmisenä oloon enää tarvitsisi palata.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut sydänpysähdyksen. Olin silloin onneksi jo sairaalassa sydänvalvonnassa ja elvytys tapahtui nopeasti. Kokemus oli sellainen, että ikäänkuin olisin sukeltanut syvältä veden alta kohti valoa. Siinä ponnistelessani eteenpäin vastaan tuli kuolleita sukulaisiani.

Tämä kesti varmaan korkeintaan puoli minuuttia. Kokemus ei ollut mitenkään epämiellyttävä tai vastenmielinen. Lähinnä tunsin syvää rauhaa ja sain jonkinlaisen viestin, että sinun aikasi ei ole vielä.

On tutkittu, että aivojen toiminta kuolemanhetkellä aktivoi muistia. Eli kohtasit heidät muistissasi, et matkustanut toiselle puolelle. Aivosolut kuolevat yksi kerrallaan ja ihminen käy elämänsä läpi sillä tavalla kuollessaan. Kunnes tuhoutuneita aivosoluja on niin paljon, ettei ihminen enää ymmärrä mitään. Se ei ole kaunista, vaan helvetillistä. Siksi on keksitty kaikenmaailman lohdutuslorut taivaista ym. , jotta jokainen ei odottaisi noita kauhunhetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Entä puolukirjan omistavat, kun tuntuu ettei niillä liiku mikään aivoissa edes eläessään?

Politiikkaan harvemmin hakeutuu ne, jotka haluaa parantaa yhteiskuntaa, vaan ne, jotka haluaa valtaa.

Mutta voihan poliitikkoja käyttää edes energian tuottamiseen. Eduskuntatalo täyteen sähköpyöriä. Idarisähköä.

Se on vaan sama ilmiö kun  moposta loppuu pensa niin ottaa hirmuset loppukierrokset.

Näkökenttä muuttuu pitää näöksi ja siksi se vsloa kohti kokemus.

Kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään.

Näin hankitaan vaivattomasti ne puuttuvat miljardit valtion kassaan ilman kipeitä säästötoimia ja leikkauksia. Ja säästyvillä palkka- ja eläkemaksuilla saadaan Suomi uuteen nousuun ;-)

Substansseissa olen itsekin päässyt kerran näkemään itseni ja totuuden tietoisuuden tasolta, jossa me kaikki olemme yhteydessä kaikkien kanssa koko ajan. Ikään kuin jonkun näkymättömän energiaverkon välityksellä. Mielen tasolla koemme vain olevamme yksilöitä. Tuo kokemus toi syvän ja pysyvän sisäisen rauhan.

Vierailija kirjoitti:

juuri tietoisuuteen yhdistetyt aivoaallot vilkastuivat

Aivot käsittelee tietoa modulaarisesti. Hierarkkisesti "tasolta seuraavalle tasolle". Riippuen kytkentöjen määrästä (kognitiivinen kyvykkyys), niin tiedon (vastaus syötteeseen, johon lopputulos on tuloste) haku "haarautuu" laajemmalle tai suppeammalle moduulimäärälle tiedon määrästä riippuen. Kun ihminen on kuolemassa, niin aivotoiminta vilkastuu. Se on viimeinen selviytymiskeino. Aivoissa "aukeaa tulvaportit", jotka mahdollistaa maksimaalisen tiedonkäsittelyn, jolloin "reititys" on laajin mahdollinen. Eli ikäänkuin "sarjaankytketty" muuttuu "rinnankytketyksi". Refleksi, jonka tarkoituksena on maksimoida selviytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri leffan missä oli giljotiinikohtaus, ja muistin silloin lukeneeni tuosta.

Kuvitelkaas, että näette oman kroppanne vielä minuutin ajan ruiskuttamassa verta. Eipä ole ikävä vallankumouksia.

Giljotiini kehitettiin humaaniksi teloitustavaksi. Sitä ennen kaulan katkaiseminen oli pyövelin tehtävä. Suomessakin oli ammattilaispyöveleitä.

Tarkoitus oli kaikei lisätä tehokkkuutta, kehittää kone helpottamaan pyövelin työtä.

Mietin elintensiirtoa: aivoni tietävät, että tässä ollaan ja nyt minusta kaivellaan elimiä ulos, koska ketään ei tunnu kiinnostavan, että minä itsekin tarvitsen niitä. Olen pelkkä varaosapankki, vaikka yhtä tiedän ja tunnen.