Miksi lasten vanhemmat raivostuu ja alkaa uhkailla jos lapsen huonosta käytöksestä mainitsee?

Olisko sillä aikuisten huonolla käytöksellä joku yhteys lasten huonoon käytökseen, miten olis, voisko olla?Oisko se, eikö se ois?

Koska hyökkäys on paras puolustus.

Nokun tuntevat olevansa huonompia.

Se oma häpeä siitä, että ei ole osannut kasvattaa lastaan ja opettaa käyttäytymään purkautuu siinä tilanteessa raivona. Eivät luultavasti edes itse tunnista sitä, että kyse on pohjimmiltaan häpeästä kun eivät voi myöntää itselleen epäonnistuneensa vanhempina  Ja kiin kuin joku mainitsi niin eihän se yllätä että juuri näiden lapset on niitä huonosti käyttäytyviä. 

Ennen vanhaan olisi tapahtunut niin, että äiti sanoo huonosta käytöksestä maininneelle, että kiitos tiedosta ja lapsi olisi saanut kotona remmiä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan olisi tapahtunut niin, että äiti sanoo huonosta käytöksestä maininneelle, että kiitos tiedosta ja lapsi olisi saanut kotona remmiä.

Oli sekin karua aikaa, kun uskottiin ennemmin valehtelevaa vierasta kuin totta puhuvaa omaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan olisi tapahtunut niin, että äiti sanoo huonosta käytöksestä maininneelle, että kiitos tiedosta ja lapsi olisi saanut kotona remmiä.

Tämä! Mutta nykysin niin ei saa tehdä ja tulos on mitä on, esmes 12-vuotias ampuu muita lapsia.

Monen mielestä esim se, että lapsi itsee kun on paha mieli, on huonoa käytöstä. On normaalia että lapsi itkee, eikä osaa aina hallita tunteitaan! Lastani on aikuisten toimesta pilkattu vain itkemisestä. Sitten ihmetellään mielenterveysongelmia aikuisena, kun lapsesta asti opetetaan, että mitään negatiivisia tunteita ei saa olla tai näyttää, tai on huono ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan olisi tapahtunut niin, että äiti sanoo huonosta käytöksestä maininneelle, että kiitos tiedosta ja lapsi olisi saanut kotona remmiä.

Meillä tapahtuu vieläkin noin, mutta remmin tilalla on asian selvittäminen. Avoimella keskustelulla ja rehellisyydellä rangaistus on pienempi ja venkoilulla ja valehtelulla suurempi.

Ja rangaistus voi olla jonkin menon peruminen, jonkin asian rajoittaminen tai jotakin muuta.

Ja toimii. Lasten on hyvä oppia, että myös muilla aikuisilla on lupa valvoa ja kasvattaa.

Toki pari kertaa on sanottu turhasta ja se taas on selvinnyt keskustelemalla lapsen kanssa. Tämä aikuinen on sitten vaikeana kiemurrellut, että "ylireagoi", kun asiaa olen kysynyt. Tällöin lapsi ei saa tietystikään rangaistusta, vaan pohditaan yhdessä, kuinka paljon valehtelulla voi satuttaa toista.

Enää ei koko kylä kasvata.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan olisi tapahtunut niin, että äiti sanoo huonosta käytöksestä maininneelle, että kiitos tiedosta ja lapsi olisi saanut kotona remmiä.

Tämä kuulostaa varmaan nyt ihan käsittättömältä nyt, mutta kävin 90-luvulla satunnaisesti hoidossa yhden vähän iäkkäämmän tutun luona vielä aika vanhaksi asti,10-11-vuotiaana vielä, silloin kun olisin muuten ollut kotona pitkään yksin. Ja se tuttu täti oli tosi kiva ja viihdyin hyvin siellä. Mutta hän saattoi oikeasti sanoa hakiessa äidille, että tänään olin käyttäytynyt huonosti ja tarvitsen remmiä. Eikä äiti kyseenalaistanut tätä palautetta, eikä minun mielipidettä juuri kyselty, ja kyllä se kuritus sitten tuli. Mutta en minua minkään ventovieraiden sanomista perusteella kuritettu.

Siksi koska lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan. Tunneilmaisun rajoittaminen on väkivaltaa.

Siksi koska he eivät kestä totuutta.