Onko raskausaika mielestäsi aina ihanaa? Mikä EI ole eli minkä puolen jättäisit väliin?

Eniveis, pahoinvointi (eli siis päivittäinen raju oksentaminen joka aina pirstoi pienet verisuonet naamastani ja toisinaan nielustani) oli erittäin epämukavaa. Peräpukamat eivät olleet hauskoja myöskään, eikä se, että loppuraskaudessa keuhkojen tilavuus pieneni. Vessassa piti myös käydä usein. Iso koko haittasi olemista. Ja kesällä viimeisillään oli hirveän kuuma koko ajan.

Olen ollut elämäni kunnossa kaikissa viidessä raskaudessa. No, ekan raskauden liitoskivut olisivat voineet jäädä väliin, mutta siitäkin huolimatta nautin raskaudesta.

Kolmen ekan kohdalla pahoinvointi oli aika minimissä, nyt neljännen kohdalla tullut reilummin ja se oli aika inhaa :( Tietysti se kismittää, ettei voi nukkua mahallaan, koska en osaa oikein nukkua muuten kuin mahallaan :( Mutta muuten kaikki on aivan mansikkaihanaa :)

pahoinvointi olis voinut jäädä väliin.. ja ne ikävät vuodot pitkin raskausaikaa,ei pystynyt yhtään nauttii raskaudesta,ku pelko varjosti koko ajan

lapseni on ihana pakkaus ja olen tuosta edellisestä huolimatta onnellinen yh. jotenkin haluaisi vain kokea sen koko raskauden, synnytyksen ja pikkuvauva-ajan niin kuin sen pitäisi mennä. siis sillein, että olisi joku rakas mies sitä jakamassa ja sydämestään mukana. :9) siitä haaveilen.

Oksensin synnytykseen asti. Ummetus. Peräpukamat. Raskausajan diabetes ja 1400 kalorin ruokavalio. Supistukset ja ennenaikainen synnytys. Jatkuva kusihätä 24/7. Ym ym ym ym... Lopuksi syöksysynnytys.

Tästä nyt vuosi enkä vieläkään ole lämmennyt ajatukselle uudesta raskaudesta vaikka lapsi onkin parasta maailmassani.

- Vähän turhankin suuresta mahastani, joka oli jo puolivälin jälkeen aikamoisen hankala kaikinpuolin

- Siitä, kun en meinannut loppukolmanneksella pystyä mitenkään kääntymään sängyssä omin avuin, aina sattui joka paikkaan

- Häpyluu oli alkukolmanneksesta lähtien niin kipeänä, etten voinut todellakaan edes harkita kävelylenkkejä, saatika muutakaan liikuntaa

- Jouduin piikittämään itseeni veritukoksia ehkäisevää lääkettä (mulla perinnöllisenä veritukoksille altistava geeni, jonka takia jouduin siis lääkitsemään itseäni ennaltaehkäisevästi)

- Siitä järkyttävästä makeanhimosta, jonka takia painoa tuli 18kg

- Koko raskausaika oli turhan pitkä, melkein vuosi

Alku on ollut molemmista yhtä oksentamista puoleen väliin asti ja närästystä.

Sen jälkeen tulleet ennen aikaiset supistukset.

Ja sen jälkeen verenpaine on noussut.

Raskaudet olen joutunut olemaan lähinnä neljän seinän sisällä.

Seuraavaksi adopitojonoon.

Ei mihinkään uskaltanu mennä tai aina piti olla pussit taskussa varmuudeksi.



Muut vaivat oli siedettävissä ja minusta odotusaika on kokonaisuudessaan ihanaa :)

- pahoinvointi

- närästys

- huonot yöunet, koska vatsa on tiellä, ja joutuu käymään yöllä pissalla

- supistelut

- kolotukset ja kivut

- selkäsärky

ihaninta oli vauvan potkujen tunteminen

Kurjinta oli, kun ei saanut liikkua, kun supisteli. Liikunnan puute teki mökkihöperöksi ja veltoksi. Loppuaikana myös unettomat yöt raajojen puutumisten ja ilkeiden suonenvetojen takia jättäisi myös mielellään väliin. Eikä se pahoinvointikaan pitkittyneenä kivaa ollut.

Loppuajan turvotus ja kömpelyys. Mies haluaisi vielä neljännen, mut ise just en jaksais yhtään raskautta enää, kun ei ne varmaan ainakaan helpotu täs ku ikääkin jo on... synnytyskin vielä menee ja jos olis varmaa, et vauva olis yhtä helppo kun tän hetkinen.

- järkyttävä pahoinvointi

- supistelut viikolta 12 alkaen (kaksosraskaus)

- hirveä, mieletön huoli kokoajan.

- iso maha ja liikkuminen tosi vaikeaa

- sairaalassa huimat 5 viikkoa.



Pahinta kaikesta on kuitenkin tuo huoli ja murhe, ei osaa olla kokoajan onnellinen.

- toka raskauteni päättyi keskenmenoon. Nyt kun vihdoin uskalletaan yrittää uudestaan niin pelkään raskaaksi tuloa koska pelkään ihan kaameesti uutta keskenmenoa. Eli voisin luopua menettämisen pelosta jonka raskaus väistämätttä tuo tullessaan. (jos nyt enää raskaaksi tulen)

Pahinta oli satunnainen, mutta aivan kamala ummetus, sekä myöskin satunnainen raajojen turvotus. Muuten aivan " normaalia" aikaa...