Rosa

Rosa Meriläisen haastattelu Iltalehdessä. Sanoo seuraavaa: "Demokratiaan kuuluvat  kansalaistoiminta ja mielenosoitukset. Olen aina puolustanut rauhanmukaista kansalaistottelemattomuutta, joka ei millään tavalla uhkaa demokratiaa, vaan on päinvastoin osa sitä". Mielenkiintoista.

"Meriläisen mukaan hän ei osaa lähestyä asiaa ajatuksella, että hän luettelisi ne lait joita ei tarvitse noudattaa." Oikein mielenkiintoista.

Ylä- Savossa on menossa syyteharkinnassa juttu, jossa joukko petoeläinkantojen hoitoa kritisoivia peto- aktivisteja ryhtyi kansalaistottelemattomiksi, ja joutui siitä syystä viranomaisten ajojahdin kohteeksi. Ihan vain siksi että "panivat itsensä likoon jotta asiat muuttuisivat" kuten Rosa Meriläinen haastattelussaan sanoo. Olisikohan Rosa halukas tulemaan hoitamaan petoaktivistien puolustusta oikeudessa? Hehän eivät uhanneet millään tavoin demokratiaa, vaan turvautuivat kansalaistottelemattomuuteen ajaakseen asioita joita heidän sydämensä tunsi oikeiksi.

Haastattelu herätti myös muita ajatuksia. Kun Rosan kuuppa ei kestänyt politiikassa aiemminkaan, niin päätös lähtea eurovaaliehdokkaaksi oli huono. Niissä hommissa tarvitaan sarvikuonon paksu nahka, ja sitä Rosalla ei ole. Haiskahtaa pahasti kolmannelta burnoutilta.

Rosa uhkuu ylpeyttä kertoessaan Frans poikansa urotöistä elokapina- mielenosoituksissa. Ihan sakotkin tuli niskoittelusta. Jokainen lienee ylpeä lapsistaan, ei kai siinä mitään. Kuitenkin tuo poseeraus ja yhteishaastattelu ja poikansa hehkutus jättää oudon olon.

Mitä eroa on Rosalla, ja jääkiekkokaukalon laidalla ohjeita ja kirouksia rääkyvällä lätkä- äidillä? Minusta kyse on samasta ilmiöstä, elämisestä lapsen kautta. Lätkä- äiti näkee lapsensa tulevana änäri- tähtenä, Rosa ympäristöliikkeen/ vihreitten tulevana messiaana.