Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua muistisairaaseen vanhempaan?
06.04.2024 |
Olen 35 ja äitini on 70+. Taannoin huomasimme veljeni kanssa, että hän on muuttunut monellakin tavalla. Ei muista asioita mitä puhuimme pari päivää sitten, pyytää apua pankkikorttinsa tunnusluvun kanssa(mitä en tiedä) ja perinnästäkin oli tullut kirjeitä.
Näiden perusteella menimme lääkärille ja diagnoosinihan oli verisuoniperäinen muistisairaus, kuten arvata saattoi.
Miten muut ovat päässeet yli siitä, että lähivuosina se rakas oma vanhempi ei ole enää sama ihminen kuin hän on ollut koko elämän ja lapsuuden? Tietyllä tavalla tuntuu, että kuolemaan johtava nopeampi sairaus olisi ollut helpotus kuin se, että nyt joutuu näkemään miten oma vanhempi tulee taantumaan lapsen tasolle ja tätä joutuu seuraamaan sivusta koko ajan mahdollisesti monia vuosia.
Teimme edunvalvontavaltuutuksen nyt kun sen vielä pystyi tekemään, mutta enpä ole varma, että haluanko tunteidenkaan puolesta alkaa hänen ns. edunvalvojaksensa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvojana käytännössä hoidat vain hänen raha-asiansa, maksat laskut ja pidät huolta, että hänellä on tarvittava määrä käyttövaroja. On huomattavasti helpompaa hoidella ne raha-asiat suoraan kuin selvitellä niitä olemassa olevia sotkuja maksamattomista laskuista.
Jos vanhus nyt sattuu haluamaan edunvalvontaa. Voin kertoa, että aika helvetisti ehtii tapahtumaan weird shittiä sinä aikana, kun minäminä-vanhus haluaa Hoitaa Itse Asiat, ja tosiaan se itsemääräämisoikeus - se se vasta onkin mahtavaa.
Milloin itse olet valmis luovuttamaan määräysvallan omista asioistasi muille?
Jos pää ei pehmene niin välittömästi kun hommat ei enää itseltä hoidu. Mitä ajat tuolla takaa? Että kyllä on ihan normaalia
Se on helppo terveenä sanoa tekevänsä vaikka mitä. Kun tilanne tulee päälle, ei välttämättä enää muistakaan, kuinka on luvannut luovuttaa oman edunvalvontansa läheisille. Muistisairaat osaavat salailla oireitaan hyvinkin pitkälle. Jos vanhusta näkee harvemmin, hän saattaa onnistua vierailun ajan tsemppaamaan ja antamaan itsestään pystyvämmän vaikutelman kun mitä onkaan. Sitten kun sairaus todetaan, ei enää olekaan niin helppo alkaa hoidella sen sairastuneen asioita, koska hän ei enää olekaan samanlaisessa ymmärryksessä mitä aikaisemmin. Vainoharhat, äänten kuuleminen (myös pään sisäisten) ym. kuuluvat monen muistisairauden oireisiin. Ei sellainen ihminen ymmärrä järkipuhetta eikä sitä, ettei osaa enää hoitaa asioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisen rahapussissa lapsensa pitivät joitakin kakskymppisiä, kymppejä ja kolikkolokerossa kolikoita. Vanhus ei ulkona liikkunut, jo liikuntakyky rajoitti, mutta hän oli kuin pieni lapsi, hänellä oli kyllä rahaa. Lompakko oli keittiön pöydällä ja näytti sitä melkein joka kerran. Kerran tarjosi jotain satunnaista laskua minulle ja rahaa, käy maksamassa. Harhautin puheen muuhun. Osasi silloin vielä lukea ja tajusi että lasku on. Vaikka e-laskuina kuulemma kulkivat.
Hän ei enää tietänyt olevansa edunvalvonnassa ja poikansa hoiti raha-asiat ja laskut.
Aion suhtautua samalla lailla kun hän suhtautui minuun kun olin lapsi
Alue: Aihe vapaa
Meillä on vähän vastaava tilanne juuri nyt. Isän muistisairaus on edennyt nyt siihen pisteeseen että on palvelutalossa ja se on kiva paikka ja asiat ovat oikeasti ihan hyvin. Mutta hän saa lapsellisia kiukkukohtauksia, nyt viimeksi siksi kun hän ei pääse itsekseen pankkiautomaatille. Hoidan hänen laskunsa, tuon säännöllisesti välipalaa kaappiin, siivoan ja neuvon kännykän käytössä, vien lääkäriin... Ja palkaksi tulee lähinnä haukkuja ja syyttämistä siitä että olen "vienyt" hänen rahansa. Tämä on oikeasti todella uuvuttavaa, varsinkin kun omassakin elämässä olisi hoidettavaa. Veljestäni toinen ei käy koskaan isällä, toinen käy vain hakemassa rahaa, mutta vain minä olen se huono lapsi. Järkevästi tiedän että se on vain sairauden puhetta, mutta tunnetasolla se silti tuntuu pahalta.