Miten suhtautua muistisairaaseen vanhempaan?

Muistisairautta sairastavan äitini kanssa oli vielä ihan luontevaa olla silloin, kun hän kykeni asumaan kodissaan. Keitin meille kahvit, autoin kotitöissä, katsoimme postit, salaa kaivoin vaatekaappiin laitetut likaiset vaatteet pyykkiin ym. Vähän hassut jutut annoin mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Mutta kun tuli aika, että äiti joutui hoitokotiin, niin totuus jotenkin lävähti kasvoille. Oli epäluonnollista tavata laitosmaisessa ympäristössä, saatika keksiä siellä luontevaa tapaa olla. Hoitokodin virikkeettömyys teki äidistä nopeasti taantuneen, avuttoman vanhuksen. Oli surullista. 

Suhtaudu niin kuin toivoisit että itseesi suhtauduttaisiin sitten, kun olet itse muistisairas.

Sitä minä olen tolkuttanut itselleni isovanhempia ja vanhempia hoitaessani. Ne ovat pitkiä vuosia. Nyt on jäljellä enää yksi täti, pahasti dementoitunut hänkin.

Olen huomannut, kuinka vaikeaa nuorten on tajuta, että vanhuus ja vanhuuden vaivat tulevat jokaiselle. Itselleni toivon äkkikuolemaa silloin, kun olen vielä järjissäni, mutta sitäpä ei voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus on kyllä kuolemaan johtava sairaus ja vaikuttaa ihan kaikkiin elintoimintoihin ennen pitkää. Aivot ohjaa lopulta koko elimistöä ja kun sen toiminta rappeutuu tarpeeksi elintoiminnot loppuu vaikka mitään muita kuolemaan johtavia sairauksia ei olisi. Se kuinka nopeasti tuohon vaiheeseen edetään on toki yksilöllistä.

Ottakaa selvää! Muistisairaus EI johda kuolemaan. Kuoleman aiheuttaa komplikaatiot mm. Aspiraatiopneumonia! 

Minun äitini kuolintodistuksessa luki kuolinsyynä dementia eli johtaa kyllä kuolemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus on kyllä kuolemaan johtava sairaus ja vaikuttaa ihan kaikkiin elintoimintoihin ennen pitkää. Aivot ohjaa lopulta koko elimistöä ja kun sen toiminta rappeutuu tarpeeksi elintoiminnot loppuu vaikka mitään muita kuolemaan johtavia sairauksia ei olisi. Se kuinka nopeasti tuohon vaiheeseen edetään on toki yksilöllistä.

Ottakaa selvää! Muistisairaus EI johda kuolemaan. Kuoleman aiheuttaa komplikaatiot mm. Aspiraatiopneumonia! 

Kyllä se hauraus, laihtuminen ja huonokuntoisuus altistaa monelle muullekin. Oma alzheimeria sairastanut äitini kuoli sydäninfarktiin. Ei keho enää kestänyt sairautta. 

Toivon, että menehtyisi pian, ei ole yhtään paukkuja alkaa hoitaa häntä. Omassa elämässä liikaa raskaita asioita muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on sairastanut 15 vuotta Alzheimerin tautia ja on nyt 89. Läheskään kaikki kyvyt eivät ole kadonneet. Syö ja juo itse, puhuu, kävelee ja käy veskissä ja pukeutuukin itse. Isän kuoleman jälkeen saimme hänet hyvään hoitopaikkaan. Tuska helpotti kaikilla. Surullisin vaihe oli kaksi huonokuntoista itsepäistä yhdessä eikä apu kelvannut. Olivat tottuneet tekemään itse. Olisi pitänyt erottaa toisistaan. Neuvoisin, että puuttukaa äitinne asioihin ja koittakaa saada tilanne omiin käsiinne ja olkaa tiukkoja. Viekää hänet intervallijaksoille vaikka väkisin ja yleensä ihmisten ilmoille. Hankkikaa apua ja totuttakaa hänet siihen. Myykää kiinteä omaisuus pois eli talo, mökki. Ruvetkaa itse edunvalvojaksi, jotta pääsette hoitamaan itse asioita. Älkää ottako yleistä edunvalvojaa. Ne eivät kerkiä tekemään kaikkia töitään. 

Onko joku muu muistisairaus kuitenkin?  Alz kestää noin 15 vuotta kunnes elimistö on lopussa .   se tuhoaa puhekyvyn, kyvyn pukea, kaikki taidot.

Edunvalvojana käytännössä hoidat vain hänen raha-asiansa, maksat laskut ja pidät huolta, että hänellä on tarvittava määrä käyttövaroja. On huomattavasti helpompaa hoidella ne raha-asiat suoraan kuin selvitellä niitä olemassa olevia sotkuja maksamattomista laskuista.

Kohtele häntä miten toivoisit itseäsi kohdeltavan. 

Muistisairas kummitätini joutui hoitolaitokseen kun lapsensa eivät vaivautuneet häntä auttamaan ja tukemaan. Täti käveli ja ulkoili, mutta vajaa vuosi ja hän oli petipotilas. Hoitolassa ei virikkeitä, ei seuraa, eikä kunnollista hoivaakaan vaikka maksaa maltaita. 

2 omaa tätiäni on muistisairaita, toinen lapseton ja toisen yksi lapsi vähät välittää. Molemmat taantuivat heti kun joutuivat hoitolaitokseen, vaikka minä ja sisareni kävimme luonaan ainakin 2 kertaa viikossa, ulkoilutimme ja keksimme mukavaa tekemistä. Toinen menehtyi, toinen pärjää nyt paremmin kun pääsi yksityiseen kodinomaiseen hoitokotiin. 

Äitimme on vanha, 90+, ja muisti on heikko, vaikkei varsinaista muistisairautta ole ainakaan diagnisoitu. Joka päivä on häntä autettava kun hän haluaa asua omassa kodissaan, emmekä ikipäivänä häntä halua hoitolaitokseen laittaa. Kovin on karmeat kokemukset millaisia ne ovat. Onneksi meitä on 2, minä ja siskoni eli voimme vuorotella. Kiitosta emme saa, haukut kylläkin, mutta kun kyseessä oma äiti, niin pistää jaksamaan. Onneksi hänellä ei ole harhoja kuten kummitädilläni ja toisella tädilläni jotka muuttuivat todella hankaliksi.

Me kaikki saatamme tarvita apua joten autetaan läheisiämme vaikka hammasta purren💕

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvojana käytännössä hoidat vain hänen raha-asiansa, maksat laskut ja pidät huolta, että hänellä on tarvittava määrä käyttövaroja. On huomattavasti helpompaa hoidella ne raha-asiat suoraan kuin selvitellä niitä olemassa olevia sotkuja maksamattomista laskuista.

Jos vanhus nyt sattuu haluamaan edunvalvontaa. Voin kertoa, että aika helvetisti ehtii tapahtumaan weird shittiä sinä aikana, kun minäminä-vanhus haluaa Hoitaa Itse Asiat, ja tosiaan se itsemääräämisoikeus - se se vasta onkin mahtavaa. 

Isäni oli vaan iloinen ettei muistanut eilisiä asioita 🥰. Nautti kun sai kuulla asiat aina uutena. Ei loppunut keskusteltava koskaan kun vanhoja ei muistanut.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvojana käytännössä hoidat vain hänen raha-asiansa, maksat laskut ja pidät huolta, että hänellä on tarvittava määrä käyttövaroja. On huomattavasti helpompaa hoidella ne raha-asiat suoraan kuin selvitellä niitä olemassa olevia sotkuja maksamattomista laskuista.

Jos vanhus nyt sattuu haluamaan edunvalvontaa. Voin kertoa, että aika helvetisti ehtii tapahtumaan weird shittiä sinä aikana, kun minäminä-vanhus haluaa Hoitaa Itse Asiat, ja tosiaan se itsemääräämisoikeus - se se vasta onkin mahtavaa. 

Jos hän nyt tekee sen edunvalvontavaltuutuksen, niin sen saa voimaan lääkärintodistuksella, jossa lääkäri toteaa hänen olevan kykenemätön hoitamaan asioitaan - tämä on nopein tapa. Hitaimmillaan hänestä pitää tehdä ilmoitus DVV:lle ja asia hoituu lopulta käräjäoikeuden kautta. Sen jälkeen kun päätös edunvalvonnasta on tehty, vanhukselta katoaa oikeus hoitaa ne asiat itse. Mutta se väliaika on hankalaa.

Ja on kokemusta tuosta hitaimmasta tavasta. On kaiveltu piilottuja perintäkirjeitä ja käytetty pankissa viemään takaisin rahoja, kun on käynyt nostamassa tilinsä tyhjäksi. Tuossa vaiheessa pankit eivät vielä tehneet ilmoituksia mahdollisesta edunvalvonnan tarpeisesta henkilöstä, toisin kuin mitä ihan viime vuosina on iltapäivälehdissä kerrottu. Sinällään tuntui pankissa olevan ihan tuttu ilmiö tuolloin ennen koronaa, että vanhus ensin nostaa ja sitten vie omaisten kanssa rahaa takaisin, että tilillä on rahaa laskujen maksamista varten. Hän ei osannut enää käyttää pankkikorttia, joten käteinen oli hänen ainoa maksutapansa ja sitä käteistähän oli aina paljon. Onneksi ei sentään kukaan ryöstänyt tai lompakko kadonnut. Avaimet ja kaikenlaista muuta katosi kyllä niin, ettei niitä koskaan löytynyt. Aika monta kertaa tuli etsittyä avaimia, jotka yleensä aina löytyivät jonkin takin taskusta eteisen kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvojana käytännössä hoidat vain hänen raha-asiansa, maksat laskut ja pidät huolta, että hänellä on tarvittava määrä käyttövaroja. On huomattavasti helpompaa hoidella ne raha-asiat suoraan kuin selvitellä niitä olemassa olevia sotkuja maksamattomista laskuista.

Jos vanhus nyt sattuu haluamaan edunvalvontaa. Voin kertoa, että aika helvetisti ehtii tapahtumaan weird shittiä sinä aikana, kun minäminä-vanhus haluaa Hoitaa Itse Asiat, ja tosiaan se itsemääräämisoikeus - se se vasta onkin mahtavaa. 

Jos hän nyt tekee sen edunvalvontavaltuutuksen, niin sen saa voimaan lääkärintodistuksella, jossa lääkäri toteaa hänen olevan kykenemätön hoitamaan asioitaan - tämä on nopein tapa. Hitaimmillaan hänestä pitää tehdä ilmoitus DVV:lle ja asia hoituu lopulta käräjäoikeuden kautta. Sen jälkee

Jep. Olemme matkalla kohti tuota hitaampaa, ja kenellekään ei ole enää kivaa. Mutta kuten sanottua; mitään ei voi tehdä. 

Kannattaa jo nyt tehdä Suomivaltuudet, valtakirja pankkiasioiden hoitoon, edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Valtakirjan tarve sähkö - ja puhelinyhtiöönkin on hyvä olla. Kaikki mahdolliset laskut suoramaksuksi niin hoidettavat asiat on helpompia myöhemmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on sairastanut 15 vuotta Alzheimerin tautia ja on nyt 89. Läheskään kaikki kyvyt eivät ole kadonneet. Syö ja juo itse, puhuu, kävelee ja käy veskissä ja pukeutuukin itse. Isän kuoleman jälkeen saimme hänet hyvään hoitopaikkaan. Tuska helpotti kaikilla. Surullisin vaihe oli kaksi huonokuntoista itsepäistä yhdessä eikä apu kelvannut. Olivat tottuneet tekemään itse. Olisi pitänyt erottaa toisistaan. Neuvoisin, että puuttukaa äitinne asioihin ja koittakaa saada tilanne omiin käsiinne ja olkaa tiukkoja. Viekää hänet intervallijaksoille vaikka väkisin ja yleensä ihmisten ilmoille. Hankkikaa apua ja totuttakaa hänet siihen. Myykää kiinteä omaisuus pois eli talo, mökki. Ruvetkaa itse edunvalvojaksi, jotta pääsette hoitamaan itse asioita. Älkää ottako yleistä edunvalvojaa. Ne eivät kerkiä tekemään kaikkia töitään. 

 

 

Onko joku m

Etenemisvauhti on hyvin yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jo nyt tehdä Suomivaltuudet, valtakirja pankkiasioiden hoitoon, edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Valtakirjan tarve sähkö - ja puhelinyhtiöönkin on hyvä olla. Kaikki mahdolliset laskut suoramaksuksi niin hoidettavat asiat on helpompia myöhemmin

Teillä on ollut kyllä tosi kivakäytöksisiä muistisairaita. Minun läheiseni ei suostu edes keskustelemaan tuollaisista, saa raivarin jos asioista puhuu, haukkuu, huutaa ja mesoaa. Ei niitä vastahankaisen ja harhaluuloisen vanhuksen kanssa niin vain _hoideta_. Hänellä on täysi oikeus kieltäytyä moisesta holhoamisesta ja kiusaamisesta/vainoamisesta - kuten itse asian ilmaisee. Se on voi voi.

Kyllä liikuntakyky voi toimia loppuun saakka, samoin puhekyky. Pidä läheisesi lähellä ja auta mitä voit. Sitä et tule katumaan, mutta jos et sitä tee, saatat katua loppuelämäsi. T. Pitkä kokemus lähellä olemisesta.

Muistisairauden eteneminen on hyvin yksilöllistä. Minun läheiseni asui isossa omakotitalossa mutta diagnoosin saatuaan pääsi - muutti mielellään- palvelutaloon ja eli siellä useamman vuoden aktiivista ja seurallista elämää. Osallistui toimintoihin ja pystyi käymään mm. rollaattorilenkeillä itsekseen (eksyi välillä). Oli valoisa ja puhelias luonne vielä viimeisenä elinvuotenaan. Löysi sydänystävänkin palvelutalosta. Vointi lopulta heikkeni parin kuukauden sisällä dramaattisesti. Siirrettiin hoivakotiin ja sieltä vuodeosastolle, jossa kuoli. Kerron mielelläni hänen tarinansa, koska ennen tätä kokemusta, minulla oli käsitys, että muistisairaat tulevat aina epäluuloisiksi ja vihaisiksi ja kärsivät monet vuodet, ennenkuin kuolevat pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvojana käytännössä hoidat vain hänen raha-asiansa, maksat laskut ja pidät huolta, että hänellä on tarvittava määrä käyttövaroja. On huomattavasti helpompaa hoidella ne raha-asiat suoraan kuin selvitellä niitä olemassa olevia sotkuja maksamattomista laskuista.

Jos vanhus nyt sattuu haluamaan edunvalvontaa. Voin kertoa, että aika helvetisti ehtii tapahtumaan weird shittiä sinä aikana, kun minäminä-vanhus haluaa Hoitaa Itse Asiat, ja tosiaan se itsemääräämisoikeus - se se vasta onkin mahtavaa. 

Milloin itse olet valmis luovuttamaan määräysvallan omista asioistasi muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvojana käytännössä hoidat vain hänen raha-asiansa, maksat laskut ja pidät huolta, että hänellä on tarvittava määrä käyttövaroja. On huomattavasti helpompaa hoidella ne raha-asiat suoraan kuin selvitellä niitä olemassa olevia sotkuja maksamattomista laskuista.

Jos vanhus nyt sattuu haluamaan edunvalvontaa. Voin kertoa, että aika helvetisti ehtii tapahtumaan weird shittiä sinä aikana, kun minäminä-vanhus haluaa Hoitaa Itse Asiat, ja tosiaan se itsemääräämisoikeus - se se vasta onkin mahtavaa. 

 

Milloin itse olet valmis luovuttamaan määräysvallan omista asioistasi muille?

Jos pää ei pehmene niin välittömästi kun hommat ei enää itseltä hoidu. Mitä ajat tuolla takaa? Että kyllä on ihan normaalia sotkea kaikki asiansa täysin, ja raivota niille jotka yrittävät auttaa? Ymmärrettävää? Ihan rauhassa ymmärrä vaan - minä en. Ymmärrys loppuu hyvin nopeasti, usko pois.