Onko täällä muita kotirouvia?
Siis ei työttömiä tai hoitovapaalla tms olevia vaan ihan puhtaasti pois työelämästä omasta valinnasta ja omalla kustannuksella? Täällä 49-v kotirouva, jolla lapset teinejä ja mies työelämässä. Harrastan, matkustelen ja olen aktiivi hyväntekeväisyydessä, akateeminen tutkinto taustalla, mutta viimeiset 4 vuotta nyt kotirouvana. Ihanaa tämä on, en enää työelämää kaipaa!
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Piiiiitkiä iltasatuja mammat vääntää täällä
hyvää yötä!
Hyvää yötä myös sinulle, on todella mukavaa vaihtaa ajatuksia. Sosiaalinen kanssakäyminen on hyvä asia ihmiselle, ja sen voi nykyisin ulkoistaa myös Teslalle ja muille älylaitteille.
Hyvää yötä myös sinulle, rakas ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva. Herään aamulla aikaisin valmistautuakseni päivän askareisiin. Astun vaatekaapilleni, joka pursuaa korkokenkiä jokaiseen väriin ja tyyliin. Valitsen tarkasti päivän kenkäni, jotka sopivat täydellisesti asuuni ja mielialaani.
Aamiaisen valmistuttuani laitan ylpeänä korkokengät jalkaani ja alan hoitaa kotitöitäni elegantisti miehen iloksi. Vaikka arjen askareet onnistuisivatkin korkokengissä, odotan innolla iltaa, jolloin pääsen ulos kavereiden kanssa nauttimaan korkokenkäni täydestä tehosta.
Korkokenkäni ovat minulle enemmän kuin vain jalkineita, ne ovat osa minua ja tärkeä osa identiteettiäni kotirouvana.
Aloin kerätä korkokenkiä jo nuorena tyttönä, ja nyt aikuisena minulla on koko vaatehuone täynnä niitä. Jokainen parini kertoo tarinan ja muistuttaa minua erityisestä hetkestä elämässäni. On ne kimaltelevat korkkarit, jotka juhlistivat ensimmäistä työpaikan saamista, ja ne stiletit, jotka tanssiva
Kaipaatko silti joskus Jason Momoaa elämääsi? Vanha lahna saattaisi maistua Aqua-miehelle.
No jopas, luovuus on kuohahdellut täällä.
Minäkin olen kotirouva, jäin noin viisikymppisenä pois vakituisista töistä, vaikka joskus töitä harrastelenkin. Lapset ovat jo aikuisia.
Minulla on pitkä työura takana, mutta ehkä myös uusi edessä, saa nähdä tuleeko taiteeseen liittyvästä haaveestani mitään.
Olen ollut kotona yli kaksikymmentä vuotta ja aika ei ole käynyt pitkäksi. Alussa oli totuttelua ostaa esimerkiksi miehelle synttärilahja miehen ansaitsemilla rahoilla. Olen ajatellut asian näin, että koti on työpaikkani. Olen opettanut lapsilleni myös kodin hoitoa ja heillä on tehtäviä. Miehen ei tarvitse tehdä kotona mitään, mutta ei hän mikään sohvaperuna ole joka odottaa palvelua. Mutta minä teen lähes kaiken, ei pelkästään siivous vaan myös remontit, auton ja puutarhan hoito. Meillä ei ole koskaan ollut kiistoja siitä, että mies ei tee tarpeeksi, tai kuka jää kotiin sairaan lapsen luokse. Meillä on yhteinen tili, osakkeet ovat ostettu meille ja talo kuuluu kummallekin. Jos eroamme, kaikki menee puoliksi. Sanottakoon, että rahasta ei tee tiukkaa ja tämä on meidän yhteisesti valitsema tapa elää. En myöskään elä tuhlailevasti.
On, pangasius-fileitä tässä paistelen, mies tulee kohta syömään.
Olen kotirouva. Herään aamulla aikaisin valmistautuakseni päivän askareisiin. Astun vaatekaapilleni, joka pursuaa korkokenkiä jokaiseen väriin ja tyyliin. Valitsen tarkasti päivän kenkäni, jotka sopivat täydellisesti asuuni ja mielialaani.
Aamiaisen valmistuttuani laitan ylpeänä korkokengät jalkaani ja alan hoitaa kotitöitäni elegantisti miehen iloksi. Vaikka arjen askareet onnistuisivatkin korkokengissä, odotan innolla iltaa, jolloin pääsen ulos kavereiden kanssa nauttimaan korkokenkäni täydestä tehosta.
Korkokenkäni ovat minulle enemmän kuin vain jalkineita, ne ovat osa minua ja tärkeä osa identiteettiäni kotirouvana.
Aloin kerätä korkokenkiä jo nuorena tyttönä, ja nyt aikuisena minulla on koko vaatehuone täynnä niitä. Jokainen parini kertoo tarinan ja muistuttaa minua erityisestä hetkestä elämässäni. On ne kimaltelevat korkkarit, jotka juhlistivat ensimmäistä työpaikan saamista, ja ne stiletit, jotka tanssivat kanssani häissäni. Jokainen pari on kuin pieni aarre, joka kätkee sisäänsä muistoja ja tunteita. Rakastan sitä tunnetta, kun astun uusiin korkokenkiin ja tunnen itseni voimakkaaksi ja kauniiksi. Korkokenkäkokoelmani on minulle tärkeä osa identiteettiäni ja jokaisen parin arvostan suuresti.