Onko täällä muita kotirouvia?

Olen ollut kotirouva 35 vuotta. Jäin kotiin kun ensimmäinen lapsi syntyi. Kuuden vuoden sisään syntyi vielä kaksi lasta lisää. Lapsemme eivät ole kaikki terveitä, joten en päässyt koskaan palaamaan työelämään. Yksi 33-vuotias asuu yhä kotona ja joudun katsomaan hänen peräänsä koko ajan. Miehelläni ei ole kovin suuret tulot ja hän on paljon poissa kotoa. Tulevaisuus tuntuu synkältä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva, joka ylläpitää pientä mutta tehokasta maatilaa maaseudulla. Arjen pyörittäminen perheenjäsenten ja eläinten kesken vaatii paljon järjestelyä ja aikatauluttamista. Onneksi Tesla on ollut pelastukseni - sen sähköauto on luotettava ja ympäristöystävällinen tapa siirtyä töihin kaupunkiin ja takaisin. Lisäksi Teslan älyominaisuudet auttavat minua hallitsemaan ajomatkojani ja pitämään huolta auton kunnosta. Vaikka elämä maaseudulla voi olla hektistä, Teslan avulla arjen pyörittäminen sujuu sulavasti ja vaivattomasti.

Myös minulla on Tesla. Se helpottaa elämää huomattavasti. Moni yllättyy kuullessaan, että se osaa jopa luoda sisältöä vain muutaman klikkauksen perusteella. Teslani on tavallaan osa minua, ja minä osa Teslaani. Se ajattelee puolestani ja osaa ilmaista ajatukseni paljon tyylikkäämmin kuin itse konsanaan kykenisin. Rakastan Teslaa ja älykotiani.

Vierailija kirjoitti:

Pois netistä laiskottelemasta! Mun äiti oli oikea kotiäiti eikä hänellä ois ikinä ollut aikaa olla netissä. Sen naisenmallin kun sain niin olen kyllä tehnyt kaikki valinnat elämässäni siten, ettei ikinä joutuisi kotiäidiksi. Mitään omaa sulla ei oikeastaan ole. Siivoat toisten jälkiä ja elät toisia varten. 

Jos sulla tutkinto on, niin olet työtön. Jos mies päättää lähteä, niin onkos työpaikka vielä olemassa? Jos mies ei lähde, mutta alkaa hankalaksi niin on kyllä työttömän naisen elokin aika ankeaa. Säästöt hupenee ja ammattitaito vanhenee. Mitäs sitten?

 

Niin, mutta nämä kotirouvat ovatkin rikkaita ja ihana mies on virheetön ja niin rakas. Käy toki usein harrastusmatkoilla ja viettää paljon aikaa kotonakin suljettujen ovien takana, mutta onhan se ihanaaaa olla kotirouva.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva ja omistan toisen asunnon Italian rantakaupungissa. Joka talvi pakenen Suomen pimeyttä ja suuntaan kohti meren rauhoittavaa ääntä. Vietän päiväni auringon lämmössä, nauttien paikallisista herkuista ja tutustuen uusiin ihmisiin. Kävelen miehen (etätyö) kanssa pitkin rantaviivaa, tunnen hiekan väljähtävän varpaideni alla ja merituulen puhaltelevan hiuksiani. Illat kuluvat viinilasillisen äärellä terassilla, katsellen auringonlaskua horisontissa. Tämä toinen kotini on minulle paikka, jossa pääsen irti arjen kiireestä ja löydän rauhan. Olen etuoikeutettu saadessani kutsua tätä kaunista paikkaa omakseni.

Antelias maailmankaikkeus on suonut tämän sinulle. Olet kaiken tuon onnen ja harmonian ansainnut. Olen niin kiitollinen puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Pois netistä laiskottelemasta! Mun äiti oli oikea kotiäiti eikä hänellä ois ikinä ollut aikaa olla netissä. Sen naisenmallin kun sain niin olen kyllä tehnyt kaikki valinnat elämässäni siten, ettei ikinä joutuisi kotiäidiksi. Mitään omaa sulla ei oikeastaan ole. Siivoat toisten jälkiä ja elät toisia varten. 

Jos sulla tutkinto on, niin olet työtön. Jos mies päättää lähteä, niin onkos työpaikka vielä olemassa? Jos mies ei lähde, mutta alkaa hankalaksi niin on kyllä työttömän naisen elokin aika ankeaa. Säästöt hupenee ja ammattitaito vanhenee. Mitäs sitten?

 

Selvästi et nyt ymmärtänyt. Varakas kotirouva on ihan eri asia kuin pienillä tuloilla kitkuttelevat naiset, joilla miehilläkin pienet tulot. En minäkään sellaisella tilanteessa kotiin jäisi. Kun on taloudellisesti riippumaton, voit jäädä kotiin ja hankkia siivoojaa ja muuta apuvoimia ja nauttia elämästä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pois netistä laiskottelemasta! Mun äiti oli oikea kotiäiti eikä hänellä ois ikinä ollut aikaa olla netissä. Sen naisenmallin kun sain niin olen kyllä tehnyt kaikki valinnat elämässäni siten, ettei ikinä joutuisi kotiäidiksi. Mitään omaa sulla ei oikeastaan ole. Siivoat toisten jälkiä ja elät toisia varten. 

Jos sulla tutkinto on, niin olet työtön. Jos mies päättää lähteä, niin onkos työpaikka vielä olemassa? Jos mies ei lähde, mutta alkaa hankalaksi niin on kyllä työttömän naisen elokin aika ankeaa. Säästöt hupenee ja ammattitaito vanhenee. Mitäs sitten?

 

Selvästi et nyt ymmärtänyt. Varakas kotirouva on ihan eri asia kuin pienillä tuloilla kitkuttelevat naiset, joilla miehilläkin pienet tulot. En minäkään sellaisella tilanteessa kotiin jäisi. Kun on taloudellisesti riippumaton, voit jäädä kotiin ja hankkia siivoojaa ja muuta ap

Juuri näin. Nyt voinkin lähteä katsomaan Unelmien häitä! Niin jännittävää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen perheenäiti ja kotirouva, joka nautin arjen askareista ja perheeni hyvinvoinnista huolehtimisesta. Minulla on kolme lasta, joista vanhin, poikani, on todellinen nero. Jo pienestä asti hän on osoittanut poikkeuksellista älykkyyttä ja kiinnostusta tiedettä kohtaan.

Poikani oli vasta kaksivuotias, kun hän oppi lukemaan itse. Se oli hämmästyttävää nähdä, miten hän omaksui uutta tietoa ja taitoja nopeammin kuin kukaan muu perheessä. Hänelle ei ollut mitään ongelmaa ratkaista monimutkaisia matemaattisia pulmia tai keksiä luovia ratkaisuja ongelmiin.

Kun poikani alkoi koulussa, ei kestänyt kauan ennen kuin opettajat huomasivat hänen poikkeuksellisen lahjakkuutensa. Hänelle tarjottiin erilaisia ylimääräisiä tehtäviä ja haasteita, ja hän nautti kaikesta uudesta tiedosta ja oppimisesta. Poikani oli todellinen innostunut uuden oppimisesta ja hän oli aina valmis kokeilemaan ja kehittämä

Annoimme heidät pois, koska he eivät olleet älykkäitä enkä rakastanut heidän kehittymisensä seuraamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva ja omistan toisen asunnon Italian rantakaupungissa. Joka talvi pakenen Suomen pimeyttä ja suuntaan kohti meren rauhoittavaa ääntä. Vietän päiväni auringon lämmössä, nauttien paikallisista herkuista ja tutustuen uusiin ihmisiin. Kävelen miehen (etätyö) kanssa pitkin rantaviivaa, tunnen hiekan väljähtävän varpaideni alla ja merituulen puhaltelevan hiuksiani. Illat kuluvat viinilasillisen äärellä terassilla, katsellen auringonlaskua horisontissa. Tämä toinen kotini on minulle paikka, jossa pääsen irti arjen kiireestä ja löydän rauhan. Olen etuoikeutettu saadessani kutsua tätä kaunista paikkaa omakseni.

Antelias maailmankaikkeus on suonut tämän sinulle. Olet kaiken tuon onnen ja harmonian ansainnut. Olen niin kiitollinen puolestasi.

Varsinkin se väljähtävä rantahiekka kuulostaa ihanalta.

Riittää jo tämä jokaviikkoinen kotirouva-aiheen aloittaminen. Entisiäkin aloituksia on aiheesta vaikka kuinka monta. 

Rakastan myös politiikkaa. Ihailen reipasta Riikka Purraa, joka tomerasti ohjaa kansaamme kohti parempaa kuria ja rotuhygieniaa. On niin turvallinen olo, kun Suomi-laivaamme ohjataan pois karikolta.Kuuntelen usein rahapodia ja Riikan koottuja puheita. Kotirouvana ehtii perehtyä syvällisesti niin mikro- kuin makrotalouteenkin, ja pian varmaankin opin ymmärtämään noidenkin termien merkitykset. Tuskin maltan odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Missähän lahoavassa lähiömurjussa nämäkin jutut on sepustettu. 

Kontulan lähiössä veikkaan 😆

Satutätejä liikkeellä

Piiiiitkiä iltasatuja mammat vääntää täällä

hyvää yötä! 

Minä voisin ottaa tuollaisen kotirouvan meille. Olis hommia. T. Yh-äiti

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ottaa tuollaisen kotirouvan meille. Olis hommia. T. Yh-äiti

Joo ne varmaan olisivatkin tehokkaita ja osaavia :D :D

Sinulla ei varmaan ole paljoakaan läheisiä ihmisiä - mies huipputuloinen - eli paljon vastuuta ja poissa ajatuksissaan ja fyysisesti. Lapset teinejä ja  itsenäistyminen menossa. Hyväntekeväisyydessä ei rehellisesti sanoen montaa päivää vuodessa kulu ja ne kontaktit satunnaisia. Vanhat kaverit - yhä työelämässä. Työkavereita tai muita säännöllisiä päivittäisiä kohtaamisia kodin ulkopuolella ei siis ole. 

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei varmaan ole paljoakaan läheisiä ihmisiä - mies huipputuloinen - eli paljon vastuuta ja poissa ajatuksissaan ja fyysisesti. Lapset teinejä ja  itsenäistyminen menossa. Hyväntekeväisyydessä ei rehellisesti sanoen montaa päivää vuodessa kulu ja ne kontaktit satunnaisia. Vanhat kaverit - yhä työelämässä. Työkavereita tai muita säännöllisiä päivittäisiä kohtaamisia kodin ulkopuolella ei siis ole. 

Hei, Ap tässä. Itse asiassa olet melko pitkälle oikeassa. Ihan kuin tuntisit minut tai tietäisit kuka tässä kirjoittaa :) Minä onneksi satun olemaan melko introvertti luonteeltani ja olen onnellinen elämässäni, mutta varmasti sellaiselle, joka on sosiaalisempi ja ystävyyssuhteet tärkeämpiä tällainen elämä ei ehkä sopisi. Ainakaan vielä tässä iässä kun tosiaan ikätoverit vielä työelämässä. 

https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/e54c04ec-bb3e-4b6a-82ac-712ff73cfbdd

Tuossa voi lukea olellisen vaikka on maksumuurin takana

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/e54c04ec-bb3e-4b6a-82ac-712ff73cfbdd

 

Tuossa voi lukea olellisen vaikka on maksumuurin takana

Liittyy miten aiheseen? 

Tämän ketjun aura on melko tunkkainen, aiheuttaa epämääräistä pahoinvointia. Aistin myös lievää huimausta, mutta tunne on niin heikko ja epämääräinen, ettei se oikeastaan ole tunnekaan. Kuin märkä villasukka kylpylän porealtaan pinnalla - väljähtäneesti väärässä paikassa ja lampaantuoksuinen, mutta niin yhdentekevä, ettei ....