Raskas ihminen, pätijä

Löytyykö tuttavapiiristä tällainen tyyppi? Minä en tiedä kuinka suhtautua. Omalla tavallaan mukava ihminen, mutta joka ikinen kerta kun tapaan hänet, olen kuolla väsymykseen ja omituiseen tylsyyteen. Tulee myös ulkopuolinen ja yksinäinen olo kuunnellessa sepustuksiaan, vaikka ei tietenkään ole mitään järkeä. Minä sairastan etenevästi ja vaikeasti, ja väsyn muutenkin helposti, mutta hänen seurassaan/tapaamisen jälkeen olen sekä fyysisesti että psyykkisesti lähes kuollut vaikka emme edes tee mitään. Hän suurimmaksi osaksi hoitaa myös puhumisen (kertoo itsestään ja loputtomista asioistaan/tapahtumistaan).